Nuupahdus

Blogini on kokenut nuupahduksen. Ensin kyykkäsi perheen tietokone, jolla käsittelin neulekuvat ja julkaisin tekstit. Voisin ostaa oman koneen, mutta haluaisin sitten kivan ja kunnollisen (ja se tekisi ison ja pitkäaikaisen loven lankarahoihin). Voisin  hyvin käyttää työkonetta, mutta en kanna sitä mielelläni kotiin. Ja se kynnys, että jäisin työpäivän jälkeen työmaalle harrastamaan... Se on kyllä korkea.

Miettiessä on näköjään mennyt helmikuusta heinäkuulle, eikä vieläkään ole tullut valmista. Voisin tietenkin panostaa Instagramiin, sillä kännykkäkameran näpsyt käyvät sinne ihan hyvin. Voisin ainakin selvittää, miten muita blogeja kommentoidaan Bloglovinissa näppärästi kännykällä, sillä seuraan kyllä yhä käsityöblogeja.

Mutta jokin viisaus tai välttämättömyys siinäkin nyt on, että tämä kaikki on vähän vaiheessa.

Lankakuva on muuten viime kevättalvelta, kun neuleleirejä Pohjanmaalla, Pörkenäsissä järjestävä Mikaela piti neuleleirin Etelä-Suomessa, Klaukkalassa. Kerät ovat kasveilla värjättyjä ihanuuksia, ja muitakin kuvia olisi. Ne ovat vain varsin talvisia ja lumisia tähän hetkeen. :)

Että hei, palataan asiaan, minä tässä nyt vielä aprikoin.

Pehmeitä palloja ja muuta joustavuutta

Meillä on nyt niin eri näkemykset blogin ulkoasusta, Bloggerilla ja minulla. Jos saan sijoitettua kuvat mukavasti, se ei huoli tekstiä mukaan. Kuva saattaa jumittaa keskellä sivua ja tekstipalsta tehdä mitä tykkää. Viimeistään älypuhelimen näytöllä kaikki menee hurlumhei.

Tämmöiset kertovat isomman konehuoneremontin tai oman opiskelu-urakan tarpeesta, eikö vaan. Mutta koska tämä on blogi eikä vuotava lämpöpatteri, harrastus eikä tiukka työprojekti, minä ajattelin nyt vaan vähän myötäillä. Että laitetaan kuvat ja tekstit sitten niin kuin mihin Blogger suostuu. Minä opettelen elämään tässä (visuaalisesti) hallitsemattomassa maailmassa ja annan kulkaa kuvien ja sanojen virrata vaan. :D

Näihin tunnelmiin sopiikin sitten aika hyvin esitellä tonttupalloja ja muita joulukoristeita tässä tammikuun loppupuolella.

Lammaspallossa käytin osaa Baa-ble-pipon kuvioista. (Pipo-ohje on nyt kai jo maksullinen.) Samettinauhan sai pysymään tiukasti paikoillaan, kun kiinnitin sen ensin isoon nappiin ja napin sitten pallon sisälle.

Late-lampaan ohjetta seurailin soveltuvin osin. Helmineule näytti jämäkämmältä kuin tuplahelmineule näin pienessä koossa ja jotain muutakin pientä muokkailin. (Tästä lammaslaumasta puuttuvat muuten vielä lammaskuvioidut kämmekkäät. Täytyy yrittää saada kuva niistäkin, vaikka todennäköisesti ja jopa toivottavasti ne ovat jo vähän käytössä nuhjaantuneet.)

Tonttupallossa käytin pari vuotta sitten sukkia varten piirtämääni tontturiviä. Latea lukuun ottamatta kaikissa näissä on täytteenä langanpätkien päättelystä jäänyttä lankaa. Muoto on näin täytettynä ehkä vähän vaikka pumpulia eläväisempi, mutta kokonaisuus ekologisempi. :) Lintu on tehty Bluebird of Happiness -ohjeella, joka on tosi kiva. Pienten kappaleiden ompeleminen yhteen Late-lampaassa kysyi kärsivällisyyttä, joten yhtenä kappaleena tehtävää lintua osasi arvostaa. Sillehän olisi kannattanut ommella silmätkin, näköjään. :)

Ihan kaikki joululahjat eivät ihan totta puhuakseni olleet vielä tässä. Tätä seuraavissa postauksissa ei sentään kuitenkaan enää ole tonttuja! :D

Baktus mannerilmastoon

Oi ihana Ravelry. :) Tällä kertaa siellä ihastutti ominaisuus, että langat voivat olla hakuehto.

Sain työkaverilta pussillisen iäkästä Novitan Puroa värissä Takkatuli. Kerän tai vyötteen perusteella ei osannut varmaksi sanoa millaista neulepintaa siitä tulee, joten katsoin Ravelrystä. Projektisivu toisensa jälkeen esitteli Puro-Takkatulta sileänä pintana, aina oikein -neuleena, joustinneuleena, eri tavoin raidoitettuna, huovutettuna... Ihan mahtavaa.

Kesäharjoittelijamme töistä on lähdössä opiskelijavaihtoon Moskovaan, jossa kai tulee talvisin kovinkin kylmä. Paksu Puro, aina oikein -neule, viitosen pyöröpuikko ja etenkin nopea Baktus valittiin tiukan neulonta-aikataulun (ja harjoittelijan) pelastajiksi. Lanka on sataprosenttista villaa ja pehmeni pesussa niin, että uskoisin sen käyvän kaulankin ihoa vasten.

Takkatulessa on aika paljon oranssia, mutta siinä liukuu menemään myös muita värejä. Tein tämän kahdelta kerältä, joiden värit osuivat aika kivasti toisiinsa nähden. Puroa jäi sen verran, että jätin sen töihin seuraavan palaverineuleen materiaaliksi. Eiköhän sillekin löydy joku paleleva vastaanottaja. :)

Ja hei, minä olen käynyt jossakin! :D Niin Jyväskylän neulefestareita kuin Pukkilan puikkopäiviäkin pääsin ihailemaan muiden blogien kautta, mutta viime viikon tiistaina olin itse Puikkomestarin neulebaarissa! Kokeile, jos vaan pääset, meillä ainakin oli kivaa &  hyvää. :)

Oransseja juttuja ja ylipäätään vaan juttua

Rempasta seuranneella neuleiden viimeistelysumalla on ollut vaikutuksensa: Ei ole tullut valmiita neuleita, joista kirjoittaa. Tässä puutteessa olen sitten kävellyt perheen perässä ja selittänyt vuolaasti väliaikaisista aloituksista, lanka- ja värivalinnoista sekä pulmista, joihin olen itseni neulonut. Kukin meistä on siis potenut remonttia omalla tavallaan...

Mutta muutos on vihdoinkin tulossa! Alakerran remontti on valmis ja järjestys palautumassa maailmaan! Järjestyksen lisäksi alakertaan on tullut hieman lisää energiaa: oranssi voimaseinä muutoin vaaleiden värien kaveriksi.

Olisihan rempan aikana toki voinut päätellä langanpäät sukista ja neuloa nappilistat villatakkeihin. Mutta sekin on helpompaa nyt, kun löytää kanavaneulan ja sukkablokit ja blokkausalustat ja kaiken omilta paikoiltaan. Paikkansa on nyt myös valmiille sukille ja muille pienneuleille.

Ihastuin jossakin podcastissa kuulemaani ideaan sukkalaatikosta. Perusidea taisi olla sellainen, että vuoden aikana joka kuukausi valmistuisi uusi sukkapari, joka säilötään laatikkoon odottamaan. En muista varmaksi, mitä ne sukat sitten odottavat - ehkä vaan uutta sukankulutusvuotta. :)

Minun pienneulelaatikkooni, jossa tässä vaiheessa nököttää yksi valmis pari raitasukkia, tullaan lähinnä odottelemaan muuttoa muualle. En aina etukäteen tiedä sukista, että minkä kokoiset niistä on tulossa. Pinta- tai kirjoneuletta on kiva tehdä sen verran, että se ei lopu keskenkaiken pätkäisten, joten sukka voi olla kokoa 37 tai 40 tai jotain muuta. Nyt näille on ihan oma lahjalaatikkonsa.

Nuo oranssiraidalliset sukat ovat varpaista varteen -perusmallia jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lila lanka on Dropsin Fabelia. Oranssi on tuntematonta mutta mukavaa, viime kevään neulekurssilla neulojatoverilta saatua sukkalankaa. Puikkokoolla 2,75 tuli sopivaa tiheyttä.

Viime kesänä tein tosi paljon sukkia, kun kulutin jämälankoja ja kokeilin erilaisia kantapäitä. Tämän kesän teema taitavat olla kämmekkäät, joita on valmiina varmaan jo 4 paria. Kämmekästutkielmaa, siis. :)

Hihoista ja astioista

Täällä tänään pieniä, arkisia asioita. Kyltissä voisi lukea myös "koneessa puhtaat astiat", mutta tulipahan nyt vähän kattavampi kehoitus. Ei ole kuulkaa yks eikä kaks aamua, kun olen hylännyt omankin kahvimukini tiskipöydälle ja rynninyt kohti ulko-ovea.

Teksti on tehty opiston maagisella koneella, joka kirjoo ihan itsekseen. Pehmeäksi kulunut pellavankappale suostui asettumaan kehyksiin jopa melkein suoraksi.

Vihreät irtohihat ovat nyt melkein valmiit, se toinenkin kappale, siis. Mietiskelen vielä, että pitäisikö purkaa päättely ja käyttää edes hitunen jotain toista väriä. Sellaisia eleettömiä, kaiken kanssa käyviä lähdin kyllä tekemään, mutta onhan se myös hivenen tylsää. Pienet pintaneulekuviot tuli sentään lisättyä, etten ihan nukahtaisi neuloessa.

Pääsiäistuunaus iski tänä vuonna aika varhain. Ja ylipäätään iski; aika ajoin pääsiäinen menee ohi ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Rairuoho rehotti jo hyvissä ajoin ennen palmusunnuntaitakin. Lanseerasin myös käsitteen "kausimunat" (vrt. kausivalot, ent. jouluvalot) ja ripustin munia keittiön ikkunaan jo pari viikkoa sitten. Ja kun en muuta enää keksinyt, kaadoin keltaisia ja oransseja villapalloja skumppapullon korkkien päälle kulhoon ja kutsuin koristeeksi. :) Hyvin menevät siinä Lenin-kuvan seurana!

Muutenkin on kaikenlaista keltaista tekeillä tai ainakin mielessä. Okrankellertävä villatakki valmistuu piakkoin. Keltaista, ohutta pipoa tekisi mieli. Kevät on, siis.

Japanilaista fiilistä ja perinteisempää pussukkaa

Olen ollut alkuvuodesta neulekurssilla, jossa opeteltiin laskemaan ylhäältä alas -neuleelle silmukkamäärät ja muokkaamaan rakenne omien mittojen mukaan. On kyllä ollut jännää.

Tein saman tien tunikan, kun vauhtiin pääsin, ja sen valmistuminen on vienyt vähän aikaa. Nyt kun saisi viimeistelyt hoidettua vauhdilla; odotan itsekin aika kiinnostuneena, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. :D

Muutaman matkasukan lisäksi on siis valmistunut vain joitakin ompelutöitä - lähinnä mekkoja. Pari pussukkaakin olen tehnyt, kun kerrankin olen säännöllisesti, joka keskiviikko, ompelukoneen äärellä.

Solmittavat bento-nyssykät ovat mun mielestä söpöjä. En nyt ihan just löytänyt sitä Youtube-videota, mistä otin oppia: siinä taitellaan suorakaiteesta parilla käännöksellä ja saumalla tuollainen japanilaismallinen jokapaikan kassi (linkin etsinnät jatkuvat). Bento-bagissa kulkevat mukavasti pienet kauppaostokset, eväät ja kyllä sinne useampi lankakeräkin mahtuu. 

Tuo on tehty vanhasta miesten huivista, josta piti leikata päädyt pois. Se oli jo valmiiksi kaksinkertainen (tai siis toimi molemmin puolin), joten pussin sisäosakin oli helpolla huoliteltu.

Projektipussukasta tuli vähän tällaisia ripusta tai roikota -kuvia, sillä kuvien ottamisen aikaan oli vielä luja pakkanen, enkä saanut houkuteltua kuvaajaa/mallia mukaani. Mutta jujuna on siis se, että yksisankainen pussukka roikkuu sopivasti käsivarrella ja neulominen sujuu mukavasti bussissa, jonossa tai missä vaan.

Olisin ehkä valinnut toisiinsa hiukan paremmin sopivat kankaat, jos olisin tajunnut, miten paljon tulen tuota käyttämään! :D Mutta ihan hyvä se on noinkin ja aina voi tehdä toisen jne. Alemmassa kuvassa pussista pilkottavat puikkosuojatkin. :)

Projektipussukalle on hyvä printattava kaava, joka tekee homman helpoksi aloittelijallekin.

Tumput ja potkukelkka tuli kuvattua ihan vaan kuvaamisen ilosta, mutta kuvasta tuli (ensimmäinen ja) viimeinen taltiointi noista huovutetuista rukkasista. Aika pian kuvan ottamisen jälkeen minä tohelo kadotin toisen tumpuista.

Langoista ei ole enää tietoa, nuo ovat tosi vanhat, eikä puuttuvan parin neulominen siis oikein enää onnaa. Se jäljelle jäänyt lapanen on pyykkipussissa odottamassa jotakin sopivaa koneellista: huovutan sitä vielä hieman, ja lopuksi - ehkä noin 10 kuukauden sisällä - siitä tulee jonkinnäköinen huovutettu joulukuusi! Siis suunnittelun tässä vaiheessa. :)

Joulun jatkot: Originelli ovikoriste

Aiemmin syksyllä heitin pois huovutetuista palloista tehdyn ovikranssin, josta linnut olivat nyhtäneet pesänrakennusmateriaalia. Pallokranssi oli ollut ulko-ovessa kesät, talvet, sillä pienellä mielikuvituksella se valko-fuksia-lila-värisenä kävi kovin moneen kauteen.

Aatonaattoiltana oltiin sitten kuitenkin ovikoristeettomassa tilanteessa, jolle piti tehdä jotain ja äkkiä. :D Koska en jatkossakaan tietty voi olla ihan varma siitä, etteikö villainen lanka herättäisi linnuissa intohimoja, kaivelin nöttöspurkista kaikki vähänkin jouluväreihin viittaavat ja tuskatta uhrattavat pätkät.

Neuloskelin tätä mahdollisuuksien mukaan, ja aattona klo 23 se oli ovessa. :) Ehkä hieman enemmän olisi voinut tehdä lyhennettyjä kerroksia, jotta renkaan sisäsyrjään ei olisi tullut makkaroita, ja vähän myötäisemmin sen olisi voinut vetää styroksirenkaan ympärille, ettei venyisi kiinnityslenkistään.

Mutta kaikessa liikuttavuudessaan se kuitenkin vastaa tarkoitustaan mainiosti. :) Siihen on myös neulottu aika rakasta neulehistoriaa - jämiä erinäisille rakkaille tehdyistä sukista, Raksuni-mun villapaidasta, lempparihuiveista... Ehkäpä pelastan sen sisätiloihin ennen seuraavaa pesänrakennuskautta. :)

Pientä näppärää

Olen näppärien systeemien ja elämää helpottavien tarvikkeiden ystävä. Näin sukkapuikkojen kuljetuskotelon jossain blogissa (mahdollisesti  Susan B. Andersonin, vaikka en kyllä enää löytänyt kyseistä postausta) ja tajusin tarvitsevani samanlaisen.

Idea ei voisi olla yksinkertaisempi: n. 25 cm leveä ja 6 cm korkea avonainen penaalintapainen, joka kiinnitetään kahdella nepparilla. Neppareiden väliin mahtuu työn alla oleva sukka tai vastaava. Kun  nepparit napsauttaa kiinni, pysyy sukka puikkoineen aloillaan kotelossa.

Ompelin päihin vahvikkeet, mutta ihan vaan kaksinkertainen kangaskin saattaisi riittää. Mun lempparit neliskanttiset puikot ovat kyllä kärjistään todella terävät, joten ehkä vahvike on tarpeenkin.

Projektipussukoitakin tarvitaan yhä, sillä lankakerää tämä ei pitele. Vaan saattaisi puikkokotelosta olla iloa projektikassissakin - välillähän sitä keräilee irronneita puikkoja pussin pohjalta ja pelastelee niiltä karanneita silmukoita. :)

Pupusii

Ystäväpariskunta oikeasti käyttää kananmunanlämmittimiä. Viikonloppuaamujen aamiaispöytä katetaan mahdollisimman valmiiksi jo edellisenä iltana ja laitetaan nätiksi. Se on mielestäni hyvin, hyvin suloista.

Lämmittimet eivät tosin kuulemma enää aamulla löydy pöydästä. Kissansa ovat hakeneet ne yön aikana ja pelanneet niillä (vesi)palloa. :)

Täksi pääsiäiseksi tein heille uudet, jotta kaikille neljälle on edes teoriassa omansa. :)

Ohje sovellettuna kirjasta Neulojan vuosi, Debbie Bliss. Lanka perittyä ja purettua jotakin, puikot 2,5.

Hyvää pääsiäistä!

Pikkujoulukuusi

Olen ilmeisesti kulkenut kaupungilla tilassa "havainnoille herkistyminen ja ideoiden keruu": jossain näkemäni viinipullon korkin joulukuusitakki härnäsi ajatuksissa niin kauan, että tein oman sovelluksen.

Olin säästänyt pienen nöttösen vihreää Rowan fine art -lankaa, niin pienen, että se riitti juuri kahteen pikkukuuseen. Ollapa nyt enemmänkin ohutta, vihreää jämälankaa, niin kuusia tulisi koko metsän mitalta. Kolmanteen ovikranssiin keräämäni skumppapullon korkit köllöttelevät käyttämättöminä, ja kokoelmaa olisi varaa verottaa jouluaskarteluihinkin.

Punaista lankaa kyllä olisi, joten korkeille voisi tietty tehdä tonttulakkeja...

Hyvin pianhan voi muuten jo olla aivan häpeämättömän jouluinen, eiks vaan, sillä ensi viikonloppuna on jo pikkujoulu.

Fiilistely ja hidastelu eivät oikeasti ehkä ole niitä helpoimpia olotiloja loppuvuodesta, työkiireineen päivineen. Ajattelin kuitenkin sitkeästi yrittää, sillä tunnelmointi tekee joulun ajasta niin mukavaa. Kynttilöitä, manteleita, glögiä, villasukkia puikoilla ja jalassa - täällä oltais jo asemissa.

Pätkäsydämiä ja villasavottaa

Jämälangoista tehtyjä ja langanpätkillä täytettyjä lankasydämiä on jo jonkin verran. Mitähän näistä sitten tekisi... Ovikranssiksi voisi tietenkin muotoilla. Tai liittää lahjapakettien koristeiksi.

Pikkuhiljaa pitäisi varmaan jokin suunta näille keksiä. Eivät ne meinaan tähän lopu. :)

Edellisen, ei ehkä niin täysin voittoisan värttinäkehruuyritykseni  jotenkin painuttua unohduksiin ilmoittauduin pari sunnuntaita kestävälle värttinäkehruukurssille. Hups.

Otamme nyt todella selvää, miten lampaista tulee lankaa, sillä saimme ennakkotehtäväksi käsitellä kassillisen raakavillaa.

Setvin ja pesen, minkä ehdin, ja sitten toivon kovasti, että villa kuivuu viikossa. Ehkä jotain mystistä on tapahtunut tässä yritysten välillä, ja värttinöin tällä kertaa jotakin, joka muistuttaa hieman enemmän lankaa... :)

Onko se torakka?

Ei tullut ihan mallikuvansa näköistä, mutta kotijoukot rakkaat: ei se nyt torakka, norsu, kukka tai kirahvikaan ole. :D Kissa se olis.

Pitäisi kyllä olla lahjajemma - kokoelma neulottuja pikkulahjoja äkilliseen tarpeeseen. Mutta kun ei ole, olen useammankin kerran sutinut illan puikoilla jonkin hämärän mielikuvan perässä, täysillä vaan, ja toivonut parasta.

Ja ihan aina ei voi voittaa. Alkuperäinen kissarätti on tosi hieno, mutta kun lanka on puolet ohuempaa, tekee muutaman mokan matkalla, ei ehdi purkaa ja päättää oikoa juuri siinä kohtaa, missä olisi todella pitänyt seurata ohjetta, saa sitten jotain tällaista.

Tai ihan tarkkaan ottaen, työkaveri saa. :D

Njaa. Koristelulla ja liitännäistilpehöörillä onneksi pelastaa aika paljon. Ja rättihän on siitä kiitollinen tuote, että pöydän sillä pyyhkii, vaikkei kuviota hahmottaisi. :D

Lisää teippiä!

Vekkuli tekniikka vaikka onnittelukorttien kuvittamiseen: siirtokuvat läpinäkyvän pakkausteipin avulla!

Luin vinkin jokin aika sitten Beautiful mess -blogista, ja hyvä, että ennätin postauksen loppuun ennen kuin piti kokeilla itse.

Homma on niin helppoa: teippi kiinni mihin tahansa sopivaan kuvaan, teippi kuvineen irti ja vesikuppiin likoamaan. Jotkut paperit irtoavat paremmin, toisia saa raaputella jonkin aikaa, mutta lopputulos on jännä.

Hyvin pehmeät ja huokoiset paperit, joissa kuvan värit ovat utuisia,
siirtävät vain vähän väriä teippiin. Liimaakin jää enemmän jäljelle kuin kiiltävän paperin kanssa. Ja luulen, että tekniikka vaatii nimenomaan vahvaa pakkausteippiä, jota ei liotus liiemmin häiritse. Kontaktimuoviakin voisi kokeilla.

Teippiin jääneessä kuvassa on hauskoja efektejä. :)

Pientä äidille

Vien äitienpäivälahjaksi hyötypakkauksen: tiskirättejä ja hartiahuivin. Tiskirättien näpertäminen on hyvää oheistoimintaa mm. palavereissa , ja kun äiti tykkää käyttää bamburättejä, niin kutsutaan niitä nyt sitten lahjaksi taas. :D

Hartiahuivi on valmistunut jo aiemmin, ja odottanut sopivaa kotia. Se voi olla äidille hyvä pihakäyttöön - kun tarvitsee jotain lämmintä harteille vaikka kissan kanssa ulkoilessaan.

(Vanhemmilla on kissa, joka järjestää heille liikuntaa. :) Melkein 20-vuotias suloinen katti on jo huononäköinen, eikä sitä kannata päästää yksin harhailemaan pihalle.)

Ja äitienpäiväkortti - ihan sama, minkä ikäinen lapsi tässä jo on, omatekoista korttia siellä odotetaan. ;)

Viime talven villahousut

Kaikkea sitä julkisesti esitteleekin, mutta tässä nämä ovat: näppärät, pienet villahousut. :D Ei ihan hoteinta hottia tällä hetkellä, eihän, mutta vielä vähän aikaa sitten kaipasin tällaisia kipeästi. Nyt päätyvät jo suoraan kesäsäilöön. :)

Näistä saattaa kyllä aikanaan tulla luottovaruste syys- ja kevätpyöräilyyn. Kylminä aamuina on hyvä olla eristettö pehvan ja satulan välissä.

Vinkki on hauskasta Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangoista! -kirjasta. Sain mitat ja tiheyden kohdilleen 3,5:n puikoilla, kun tein M-koon mukaan. Resoreihin ja lahkeensuihin taisi olla puolta numeroa pienempi puikko. Lankoina on jämä-Nalleja.

Sovelsin ohjetta hiukan. Etumuksen päältä jätin nappilistan pois. Se on tarkoitettu vain koristeeksi ja ehkä peittämään etupuolen saumaa, mutta näitähän ei tämän jälkeen ihmisten ilmoilla nähdä, vaan jäävät pyöräilyhousujen peittoon. :D

Vyötäröllä oli ohjeessa joustinta pari senttiä, mutta tein siitä niin pitkän kuin lankaa riitti. Neuloin varmuuden vuoksi reiällisen nauhakujan, jos joustin jossain vaiheessa lörpähtää.

Vyötäröosa lämmittää alaselkää, ja se voisi melkein olla korkeampikin, jotta lämmittäisi vielä enemmän, ylös vedettynä tai kaksinkertaisena. Ehkä seuraavaan versioon tulee sitten selänlämmitinkin (pyöräilykäytössä näille ei varmaan voi ennustaa kovin pitkää ikää).

Että mahdollisesti pikkuisen hassunlaiset mutta toimivat. :D

Matkalta mukaan ja muuta kivaa

Yhdet ihanimmista lankahyllyistä olivat Libertyssä, joka on nähtävyys jo ihan sellaisenaan.

Manosta ja muita silkki-villalankoja

Kävimme maalis-huhtikuun vaihteessa aina ihanassa Lontoossa.

Lankaostoksia I Knit Londonissa, Loopissa vain fiilistelemässä. No, yhden vyyhdin wollmeisea ostin, kun sitä niin harvoin luonnossa näkee. Ja koska kaupan päälle sai Loopin kassin.

Ai että. Oli siellä kivaa.

Succaploccin kangaskassin sain ystävältä. Varastoisikohan pussissa lankoja vai käyttäisikö projektikassina... ;)

Pitsihihat pikkulämmikkeiksi

Lisähihat ovat hyvät pienen lisälämmön tarpeeseen - kun villatakki on liikaa mutta t-paita liian vähän.

Lankavalinta on ehkä vähän hassu - Roosa-nauha-sukkalanka - mutta sen murrettu oranssi oli juuri sopiva väri, ja langan olin jo ostanut. Toisaalta: langassa on aloe veraa, eikä se muutenkaan ole karheinta mahdollista, joten eiköhän se käy myös paljasta ihoa vasten.

Olen nyt sitten näppärästi sijoittanut jonnekin sen lehden, josta ohje on, ja jäljellä on vain kopio. Lähteenä on kuitenkin Käsityö eli se suomennettu virolainen lehti. Lisään numeron tiedot, jos se vielä joskus tulee vastaan.

Pitsimallit ovat helppoja ja loogisia, joten ohjeessa ei tarvinnut olla nenä kiinni. 7 erilaista kuviota toivat hauskaa vaihtelua. Sovelsin ohjetta sen verran, että jätin helmet laittamatta ja nypyt tekemättä. Alkuperäinen ohje on lace-vahvuiselle langalle, eivätkä nuo ehkä olisi näyttäneet niin hyviltä sukkalangalla. 3:sen bambupuikoilla tuli juuri sopiva koko.

Homman ainoa hankaluus oli pysyä kartalla siinä, mitä sarjaa on tekemässä... ;) Useimmat kuviot ovat jaollisia 3:lla ja kaikissa tehtiin samoja perusjuttuja. Hihat olivat mm. matkaneuleena ja mukana neuletapaamisissa, joten välillä huomasin säätäneeni pari puikollista ihan eri kuviota kuin mitä oli vuorossa. :)

Houkuttaisi neuloa tällaiset myös ohuesta merinovillasta tai muusta ihanasta. :)