Jäin joskus jumiin möbiuksen kaulurin kanssa. En vaan tajunnut ohjeesta, miten suorakaide pitäisi kääntää, että siitä tulee jotain muuta kuin epämääräinen lerpake. Mytty vajosi yhä alemmas ufojen pinossa, kunnes menin tänä syksynä opiston Neuleklinikka-nimiselle kurssille.
Ihana ope selvitti, että olin kiertänyt kappaletta kahdesti, vaikka kerta ihan hyvin riittää. Suora sauma on kuvassa vinoon kulkevan kappaleen alla. Ohje sai saman tien anteeksi, ja saatan joskus vielä tehdä toisenkin tällaisen. :)
Varsinaisena työnä teen kurssilla villatakin, joka seurailee Mon petit gilet rayé -villatakin mallia, mutta Maija-langalle ja omille mitoille sovitettuna.
Sellainenkin pieni suuri asia on jo tullut opittua, että jos kaarrokkeessa lisätään silmukoita tasaisesti vaikkapa 31 kpl, ei kannata vähennellä kokonaismäärän alusta ja lopusta silmukoita ja tehdä kaikin puolin asioita hankalasti. Kun jakaa silmukkamäärän 33:lla, saa oikean vastauksen 31 silmukan mitalle. Noin helpolla. :)
28. syyskuuta 2015
18. syyskuuta 2015
Hempsukat
Romanttista lähdettiin hakemaan ja kieltämättä aika hempeää tuli. ;) Toivottavasti hömpsettä oli sopivasti mutta ei liikaa sukkien saajan mielestä.
Pintaneule on vanha kunnon broken seeds, valkoinen lanka Maijaa ja kirjava vanhaa Novitan Kukkaketoa. Varpaista varteen oli matka ja kantapää on jälkikäteen tehty. Puikot olivat kolmosen bambuiset, jotta ne sai ottaa lentokoneeseen.
Neuloin näitä sekä kesälomamatkan lennolla, etten ehtinyt keskittyä pelkäämiseen, että automatkalla Tanskan halki, Jyllandin Hvide sandiin.
Ihana paikka - sinistä merta, loputtomasti dyynejä, polkuja ja valkoista hiekkaa (kaikkialla, myös kengissä, hiuksissa ja vaatteissa :D).
Ilmankos nämä sukat yhdistyvät mielessäni kesään ja lomaan ja kaikkiin lempeisiin ajatuksiin. :)
Ps. Olen yrittänyt lisätä blogiin Lukijat-lisuketta muutamallakin eri koneella ja kaikilla selaimilla. Blogger sanoo vaan, että Hups kun tuli virhe, eikä mikään tuntemani konsti (tyhjennä välimuisti, käynnistä kone uudelleen ja huuda kotona apua) auta. Anyone...?
6. syyskuuta 2015
Vastaanottosukat
Keräyksiin on kiva osallistua, ja neulon yleensä jokusen sukkaparin lahjoitettavaksikin. Varsinkin nyt, kun sukkia on tullut puikoiltani tulvimalla, on jo valmiina, mistä antaa. Yhdet mieskoon sukat tein vielä erikseen, norjalaisesta Gjestaltin Raggesta.
Nämä parit menevät johonkin vastaanottokeskukseen turvapaikanhakijoille, joilla ei ole lämpimiä vaatteita omasta takaa. Ja kuten Game of Thronesia seuranneet tietävät, winter is coming...
Näitä keräyksiä on nyt monia meneillään, ja neulojanahan vastaan kutsuun neulomalla. :) Sukat ja muut lämpimät ovat jotain pientä mutta konkreettista, kun haluaa omalta osaltaan auttaa.
Piiiiiiiiitkään työn alla ollut punainen neule on enää hihoja vailla. Neulos on niin ilmavaa, että se venähtää helposti, mutta se on myös varsin joustamatonta siinä vaiheessa, kun silmukoita pitää liikutella. Siisteintä jälkeä hihoista saan näköjään - ja vähän yllättäen - kahdella pyöröpuikolla.
Syksyn muut neulesuunnitelmat odottavat jonossa puseron takana.
Bonuspojalle pitäisi ainakin tehdä kännykkälapaset, ja sitä ennen löytää niihin sopiva lanka. Värivaatimus oli tiukka: "Harmaata, mutta ei semmoista pyjamanharmaata, eikä liian vaaleanharmaatakaan." :D Olen päätellyt, että pyjamanharmaa on sävy, jota itse kutsuisin armeijanharmaaksi. Värikarttojen läpi käyminen on onneksi vallan mukavaa puuhaa.
Kehäkukkia aukeaa kukkapenkissä nyt joka päivä, ja muutakin ihanaa värikästä on kaikki paikat täynnä. :) Syksyn alkua parhaimmillaan.
Nämä parit menevät johonkin vastaanottokeskukseen turvapaikanhakijoille, joilla ei ole lämpimiä vaatteita omasta takaa. Ja kuten Game of Thronesia seuranneet tietävät, winter is coming...
Näitä keräyksiä on nyt monia meneillään, ja neulojanahan vastaan kutsuun neulomalla. :) Sukat ja muut lämpimät ovat jotain pientä mutta konkreettista, kun haluaa omalta osaltaan auttaa.
Piiiiiiiiitkään työn alla ollut punainen neule on enää hihoja vailla. Neulos on niin ilmavaa, että se venähtää helposti, mutta se on myös varsin joustamatonta siinä vaiheessa, kun silmukoita pitää liikutella. Siisteintä jälkeä hihoista saan näköjään - ja vähän yllättäen - kahdella pyöröpuikolla.
Syksyn muut neulesuunnitelmat odottavat jonossa puseron takana.
Bonuspojalle pitäisi ainakin tehdä kännykkälapaset, ja sitä ennen löytää niihin sopiva lanka. Värivaatimus oli tiukka: "Harmaata, mutta ei semmoista pyjamanharmaata, eikä liian vaaleanharmaatakaan." :D Olen päätellyt, että pyjamanharmaa on sävy, jota itse kutsuisin armeijanharmaaksi. Värikarttojen läpi käyminen on onneksi vallan mukavaa puuhaa.
Kehäkukkia aukeaa kukkapenkissä nyt joka päivä, ja muutakin ihanaa värikästä on kaikki paikat täynnä. :) Syksyn alkua parhaimmillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)