30. joulukuuta 2015

Joulun jatkot: Huopalaiset

Itsenäisyyspäivänä, kun nämä kuvat otettiin, oli niin harmaata, niin harmaata, että. Kintaiden värit eivät asettuneet kuvissa ihan kohdilleen; pinkkiä on oikeasti vähän enemmän. Nämä vaan piti saada ajoissa pakettiin ja postiin, joten ilmoja ei voinut odotella. :)

Lanka on Vikingin Naturgarnia. Silmukoita oli 10 per puikko, puikot noin kasit. Peukaloa varten lisäsin yhden tai kaksi silmukkaa muutaman kerroksen välein. Laskin koon 30 % kutistumisvaran mukaan, ja sillä tuli ihan hyvät.

Huovutettavien kintaiden kokoahan pystyy aika hyvin säätämään, kun muokkaa niitä märkinä. Näiden muovaamiseen sai käyttää reilusti voimaa, vetää ja venyttää ihan tosissaan.

Oli aikas rentouttavaa neuloa välillä supermuhkua lankaa jättipuikoilla. :) Käytin varmuuden vuoksi huovutukseen pesujauhetta, en nestemäistä pyykinpesuainetta, vaikka kai tämä silläkin onnistuisi. Meidän pesukoneella 40 asteen puuvillaohjelma oli sopiva. Mukana oli pari pyyhettä, ja sekä pyyhkeet että pesukone selvisivät hommasta pahemmin nöyhtääntymättä.

Ja kintaat ovat kuulemma lämpimät. :)

28. joulukuuta 2015

Joulun jatkot: Originelli ovikoriste

Aiemmin syksyllä heitin pois huovutetuista palloista tehdyn ovikranssin, josta linnut olivat nyhtäneet pesänrakennusmateriaalia. Pallokranssi oli ollut ulko-ovessa kesät, talvet, sillä pienellä mielikuvituksella se valko-fuksia-lila-värisenä kävi kovin moneen kauteen.

Aatonaattoiltana oltiin sitten kuitenkin ovikoristeettomassa tilanteessa, jolle piti tehdä jotain ja äkkiä. :D Koska en jatkossakaan tietty voi olla ihan varma siitä, etteikö villainen lanka herättäisi linnuissa intohimoja, kaivelin nöttöspurkista kaikki vähänkin jouluväreihin viittaavat ja tuskatta uhrattavat pätkät.

Neuloskelin tätä mahdollisuuksien mukaan, ja aattona klo 23 se oli ovessa. :) Ehkä hieman enemmän olisi voinut tehdä lyhennettyjä kerroksia, jotta renkaan sisäsyrjään ei olisi tullut makkaroita, ja vähän myötäisemmin sen olisi voinut vetää styroksirenkaan ympärille, ettei venyisi kiinnityslenkistään.

Mutta kaikessa liikuttavuudessaan se kuitenkin vastaa tarkoitustaan mainiosti. :) Siihen on myös neulottu aika rakasta neulehistoriaa - jämiä erinäisille rakkaille tehdyistä sukista, Raksuni-mun villapaidasta, lempparihuiveista... Ehkäpä pelastan sen sisätiloihin ennen seuraavaa pesänrakennuskautta. :)

25. joulukuuta 2015

Just niin jouluista

Täällä on vietetty hyvää joulua. Just hyvän siitä tekee mm. se, että syötiin aattona kalaa ja perunoita (esillepano ja vihreät herneet tekevät kuulkaa joulun mistä vaan) ja että todettiin, miten hyvää aikaa joulun jälkeen on pyyhkiä vähän pölyjä jne.

Kuvan sormettomat eivät itse asiassa liity jouluun millään tavalla, sillä ne annettiin ystävälle syntymäpäivänään 23.12. :) Ystävä kertoi olleensa pienenä hyvin tarkka siitä, että joulun hajuakaan ei saanut olla ilmassa vielä hänen syntymäpäivänsä aikaan. Hieman vanhempana hän tosin oli sitten osannut kauhistua sitä, millainen homma äidillään oli ollut loihtia joulu pystyyn aatonaattoyönä! :D

Ja väkisinkin näihin aikoihin annettuihin synttärilahjoihin taitaa hiipiä jotain tästä kaudesta. Löysin sentään ei-jouluista, vaaleanvihreää, pinkkipilkullista hyllypaperintapaista käärepaperiksi. :) Tuo tummemman punainen lanka on Maijaa, pinkki taitaa olla vanhaa Nallea. Puikot kolmosen, silmukoita ennen peukalolevennyksiä 12 per puikko.

14. joulukuuta 2015

Mun mekko

Neulottuja asioita vielä piilottelen tässä joulun alla, joten esittelen yhden ommellun jutun. Tein tämän vesiputouskaulusmekon syksyn ompelukurssilla.

Vieläkin vähän hämmästyttää, että olen oikeasti tehnyt sen ihan ite (& open kaa)! :D Nyt on kuulkaa ommeltu muotolaskoksia ja istutettu hihoja ja vaikka mitä!

Vesiputousmalli oli yllättävän näppärä tapa tehdä siisti pääntie. Ihan selkäytimeen se ei vielä painunut, että mikä osa kauluksessa menee minnekin ja millä hetkellä, joten luulen, että teen keväkaudella toisen mekon samalla mallilla. Win-win: saan toisen kivan mekon ja lisäksi tämän kaulusrakenteen paremmin haltuun. :)

Ajelin kurssin aikana ihan ekaa kertaa saumurilla.
Opistolla on sellaiset jotenkin teollisen oloiset leikkaavat saumurit, joihin alkuunsa suhtauduin verraten varautuneesti. Etenkin se leikkausominaisuus tuntui kaikessa hyödyllisyydessään pelottavan lopulliselta. Mutta onhan se nyt verraton laite - siistiä, suoraa saumaa nopeasti ja tehokkaasti.

Ja täytyy nyt hieman tarkkailla tätä oman ompeluinnostuksen kehitystä, sillä jos se jatkuu, saattaa hyvinkin olla edessä panostaminen omaan koneeseen. Toistaiseksi kurssikoneet ja mulla lainassa oleva ystävien ompelukone riittävät kyllä. Mutta olisi kiva kuulla kommentteja, että millainen kone olisi hyvä ja ei vielä niin kokeneelle säätäjälle sopiva.

Sitten vielä siitä joulusta: Ikean valikoimissa oli muuten tänä vuonna kivaa voimapaperia. Sen toinen puoli on rustiikkisen ruskea ja toinen joulunpunainen. Kun reunassa kääntää ns. nurjan puolen näkyville, saa aika kivan koristeen ihan noin vain.

22. marraskuuta 2015

Kirjokalsut

Sukupolvien silmukat -kirjassa tällaisia "säärisuojia" kutsutaan kalsuiksi. Kalsuilla suojattiin parempia sukkia kirkkomatkalla tai sitten vaan sääriä naarmuuntumiselta pöpelikössä, kertovat.

Kyllä ne lämmittävätkin. Näiden kanssa voisi kulkea varrettomissa kengissä ehkä kauemmin syksyllä, ja kovilla pakkasilla voivat lämmittää kinttuja housujen alla. Housujen päälle nämä eivät mahdu, tein sen verran napakat.

Silmukoita on 72 koko matkalla, kolmosen puikoilla. En levennellyt enkä kavennellut, sillä kuviota olisi joutunut muokkaamaan, ja se on mielestäni kiva tuollaisenaan. Kuvio on Sukupolvien silmukoiden sukkamallista. Kertasin sen kolmesti ja päätin resoriin. Langat ovat vanhaa Nallea ja Maijaa.

En ole viimeistellyt näitä vielä mitenkään langanpäiden päättelyn lisäksi. Kirjoneuleen ansiosta suljettu neule on aika tiivis, joten pingottamalla ei välttämättä tulisi niin hyvää jälkeä; pingotettava sivu saattaisi jäädä kupruiseksi. Ehkä vaan höyryttelen, ellen parempaa keksi.

Näistähän näkee jo pitkälle, että ovat menossa joululahjaksi, eikö vaan. :D Mutta käsittääkseni lahjan saaja ei lue blogia, ja varmuuden vuoksi en mainitse, että kenelle ovat menossa. Näitä juttuja.:)

18. marraskuuta 2015

Pientä näppärää

Olen näppärien systeemien ja elämää helpottavien tarvikkeiden ystävä. Näin sukkapuikkojen kuljetuskotelon jossain blogissa (mahdollisesti  Susan B. Andersonin, vaikka en kyllä enää löytänyt kyseistä postausta) ja tajusin tarvitsevani samanlaisen.

Idea ei voisi olla yksinkertaisempi: n. 25 cm leveä ja 6 cm korkea avonainen penaalintapainen, joka kiinnitetään kahdella nepparilla. Neppareiden väliin mahtuu työn alla oleva sukka tai vastaava. Kun  nepparit napsauttaa kiinni, pysyy sukka puikkoineen aloillaan kotelossa.

Ompelin päihin vahvikkeet, mutta ihan vaan kaksinkertainen kangaskin saattaisi riittää. Mun lempparit neliskanttiset puikot ovat kyllä kärjistään todella terävät, joten ehkä vahvike on tarpeenkin.

Projektipussukoitakin tarvitaan yhä, sillä lankakerää tämä ei pitele. Vaan saattaisi puikkokotelosta olla iloa projektikassissakin - välillähän sitä keräilee irronneita puikkoja pussin pohjalta ja pelastelee niiltä karanneita silmukoita. :)

25. lokakuuta 2015

Villatakkitutkielma

Olin ajatellut syventyä opiston Neuleklinikka-kurssilla neuleen kaavoittamiseen, mutta ei se sitten ihan onnannut. Valitsemassani ohjeessa ei annettu valmiin työn tarkkoja mittoja, eli ei siinä sitten ihan hirveästi voinut laskeskella. Ohje on kyllä kiva ja pätevä, mutta kertoo jo esittelysivulla, että on pikemminkin vinkkilista kuin tuote.

Mutta ei se mitään, sitten mä vaan neuloin. :) Sovitin keskeneräistä takkia aika usein, mittailin, pohdiskelin ja tutkailin koetilkkua, ja koetin muistella, mitä ennen on vastaavissa kohdissa kannattanut tehdä. Lisäsin yläosan kaarrokkeeseen muutaman silmukan enemmän kuin ohjeessa ja myös hihojen ympärysmittaa on pikkuisen enemmän.

Halusin tällaisen konstailemattoman villatakin, jossa kuitenkin on jokin juju. Hyvä juju on aika usein pintaneule; tällä kertaa nurja kerros tasaisin väliajoin. Se korostaa kivasti kaarroketta ja on muutenkin vekkuli yksityiskohta. Pääntien, hihansuiden ja helman resori on tuplahelmineuleresoria.

Nappilistaa piti vähän säätää. Poimin lopulta reunan silmukat "joka 5. jätetään väliin" -tahdilla. Silmukoita on melkein puolet vähemmän kuin ohjeessa, koska tällä langalla niin tiheä lista olisi lörpöttänyt. Napinreiät on tehty yhden kerroksen aikana eli kun silmukat oli päätelty, loin neulomalla uudet saman tien. Pysyvät ehkä paremmin muodossaan kuin kahden kerroksen aikana tehdyt.

Lanka on Maijaa, puikot 3,5 ja 3, lankaa meni vähän yli 400 g.

Olin tuossa taannoin vuoden verran vaatteiden ostolakossa. Sen jälkeen olen oikeasti-oikeasti miettinyt sitä, millaisia vaatteita tykkään käyttää. Tätä kyllä tulee pidettyä. :) Tykkään väristä ja mallista, ja tämä on helppo yhdistää muiden vaatteiden kanssa.

Kuvan hamekin on omaa tuotantoa: ompelukurssilla kokoamani kellohame villasekoitekankaasta. Ja päässä on vanha Rikke. Koska sunnuntaitukka! :D

18. lokakuuta 2015

Lokakuun keltainen kellohame

Silloin tällöin olen tehnyt ompelukoneella jonkin kassin tai pussukan tai vaatteenkin. Ompelu ei kuitenkaan ole ollut minulle "teenpä tästä" -juttu, vaan pikemminkin sellaista "oho, aha, vai tällainen" -toimintaa.

Menin tänä syksynä opiston kursseille oppimaan perusteita, joilta sitten ponnistaa.

Ensimmäinen kurssityö oli kellohame. Mahdottoman yksinkertainen vaate, mutta opin sitä tehdessäni monenmoista. Ai että saumurilla saa siististi huolitellut saumat ja että piilovetoketjupaininjalka on ihan parasta,  muutamia oivalluksia mainitakseni.

Hameen kangas on ehtaa 1970-lukua ja perusteellisesti kierrätetty. Näin sitä on jo muutamat synttäri- ja rippijuhlat sitten vietetty työkaverin anopin entisen mökin keittiöverhoissa. :)

Toinen kellohame valmistuu kohta. Toistamalla oppii, toivon, ja tein samanlaisen mutta sinisen. Lisäksi olen kellohametyyppiä. :)

8. lokakuuta 2015

Sukka-zen

Kun iltaisin arvioin tajuntani tasoa, tartun aika usein sukkapuikkoihin. Ohitan esim. punaisen neuleen hitaat, hitaat hihat. En edes ajattele laskutoimituksia vaativia uusia aloituksia.

Sukkien neulomisessa on jotain ihanan rauhoittavaa. Ja sukka on vähän niin kuin neulomisen perusyksikkö, johon aina palaan. Näin niitä sukkiakin sitten tulee (ja tulee ja tulee :)).

Tästä parista tuli äidin kokoa, ja ovat sen oloiset, että löytyvät aikanaan joulupaketista.

Näitä neulottiin myös reissussa, ja siinä menossa jäi yksi harmaapohjainen raita välistä. Matkaseura kielsi purkamisen ehdottomasti, joten maadoitin virheen vastaavalla raitaparilla varressa. Hyvä, että olivat toista mieltä; pieni muutos teki näistä tavallaan persoonallisemmat.

Puikot olivat 3,5, aloitus kärjestä, ja lankana (loputtomista) varastoista kaivettua Jannea ja 7 veljestä. Tällaisia täpliä on kiva tehdä, ja välillä on hyvä käyttää myös vain kahta väriä. Koska rauhallisempi lopputulos. Koska pääteltävät langanpäät. :)

28. syyskuuta 2015

Ongelma ja sen ratkaisu

Jäin joskus jumiin möbiuksen kaulurin kanssa. En vaan tajunnut ohjeesta, miten suorakaide pitäisi kääntää, että siitä tulee jotain muuta kuin epämääräinen lerpake. Mytty vajosi yhä alemmas ufojen pinossa, kunnes menin tänä syksynä opiston Neuleklinikka-nimiselle kurssille.

Ihana ope selvitti, että olin kiertänyt kappaletta kahdesti, vaikka kerta ihan hyvin riittää. Suora sauma on kuvassa vinoon kulkevan kappaleen alla. Ohje sai saman tien anteeksi, ja saatan joskus vielä tehdä toisenkin tällaisen. :)

Varsinaisena työnä teen kurssilla villatakin, joka seurailee Mon petit gilet rayé -villatakin mallia, mutta Maija-langalle ja omille mitoille sovitettuna.

Sellainenkin pieni suuri asia on jo tullut opittua, että jos kaarrokkeessa lisätään silmukoita tasaisesti vaikkapa 31 kpl, ei kannata vähennellä kokonaismäärän alusta ja lopusta silmukoita ja tehdä kaikin puolin asioita hankalasti. Kun jakaa silmukkamäärän 33:lla, saa oikean vastauksen 31 silmukan mitalle. Noin helpolla. :)

18. syyskuuta 2015

Hempsukat

Ja sukkia, sukkia, lisää sukkia. :) Nämä ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta ovat julkaisuvapaat vasta nyt, kun synttärilahja on ojennettu.

Romanttista lähdettiin hakemaan ja kieltämättä aika hempeää tuli. ;) Toivottavasti hömpsettä oli sopivasti mutta ei liikaa sukkien saajan mielestä.

Pintaneule on vanha kunnon broken seeds, valkoinen lanka Maijaa ja kirjava vanhaa Novitan Kukkaketoa. Varpaista varteen oli matka ja kantapää on jälkikäteen tehty. Puikot olivat kolmosen bambuiset, jotta ne sai ottaa lentokoneeseen.

Neuloin näitä sekä kesälomamatkan lennolla, etten ehtinyt keskittyä pelkäämiseen, että automatkalla Tanskan halki, Jyllandin Hvide sandiin.

Ihana paikka - sinistä merta, loputtomasti dyynejä, polkuja ja valkoista hiekkaa (kaikkialla, myös kengissä, hiuksissa ja vaatteissa :D).

Ilmankos nämä sukat yhdistyvät mielessäni kesään ja lomaan ja kaikkiin lempeisiin ajatuksiin. :)

Ps. Olen yrittänyt lisätä blogiin Lukijat-lisuketta muutamallakin eri koneella ja kaikilla selaimilla. Blogger sanoo vaan, että Hups kun tuli virhe, eikä mikään tuntemani konsti (tyhjennä välimuisti, käynnistä kone uudelleen ja huuda kotona apua) auta. Anyone...?



6. syyskuuta 2015

Vastaanottosukat

Keräyksiin on kiva osallistua, ja neulon yleensä jokusen sukkaparin lahjoitettavaksikin. Varsinkin nyt, kun sukkia on tullut puikoiltani tulvimalla, on jo valmiina, mistä antaa. Yhdet mieskoon sukat tein vielä erikseen, norjalaisesta Gjestaltin Raggesta.

Nämä parit menevät johonkin vastaanottokeskukseen turvapaikanhakijoille, joilla ei ole lämpimiä vaatteita omasta takaa. Ja kuten Game of Thronesia seuranneet tietävät, winter is coming...

Näitä keräyksiä on nyt monia meneillään, ja neulojanahan vastaan kutsuun neulomalla. :) Sukat ja muut lämpimät ovat jotain pientä mutta konkreettista, kun haluaa omalta osaltaan auttaa.

Piiiiiiiiitkään työn alla ollut punainen neule on enää hihoja vailla. Neulos on niin ilmavaa, että se venähtää helposti, mutta se on myös varsin joustamatonta siinä vaiheessa, kun silmukoita pitää liikutella. Siisteintä jälkeä hihoista saan näköjään - ja vähän yllättäen - kahdella pyöröpuikolla.

Syksyn muut neulesuunnitelmat odottavat jonossa puseron takana.

Bonuspojalle pitäisi ainakin tehdä kännykkälapaset, ja sitä ennen löytää niihin sopiva lanka. Värivaatimus oli tiukka: "Harmaata, mutta ei semmoista pyjamanharmaata, eikä liian vaaleanharmaatakaan." :D Olen päätellyt, että pyjamanharmaa on sävy, jota itse kutsuisin armeijanharmaaksi. Värikarttojen läpi käyminen on onneksi vallan mukavaa puuhaa.

Kehäkukkia aukeaa kukkapenkissä nyt joka päivä, ja muutakin ihanaa värikästä on kaikki paikat täynnä. :) Syksyn alkua parhaimmillaan.

27. elokuuta 2015

Arnea ja Carlosta

A & C -lanka löytyi jo tarjouskorista. (Olen taas tukevasti takapellossa lankatrendien kanssa. :D)

Sukathan siitä.

Lanka on Regiaa - mukava neuloa ja käytössä kestävää. Arnen ja Carloksen valitsemat värit ovat söötit ja kuviotkin kivat. Kuvioiden seurailu piti tarkkaavaisuutta yllä, kun kilkutin suoraa 2,5:n puikoilla. :)

Että juu, ihan hyvä ostos sentään, vaikka pätkävärjätty saattaa olla vähän arvaamatonta.

Sillä silmukkamäärällä, jolla saa aikaan ehjimmät kuviot (sininen raita yltää tasan kerroksen ympäri, ei yli eikä alle, esim.) on näillä väripätkillä aika pieni vaihteluväli. Optimisukkaa tuli ehkä 10 cm varren puolella... Mutta eipäs se oikeasti haittaa. Ei täällä nyt niiiiiin tarkkoja olla! :D

Nämä on tehty varpaista varteen, jotta sain käytettyä molemmat kerät just eikä melkein.

Koska kantapäähän tai päättelyreunaan olisi helposti tullut kummallisesti vaihtuva väri, jouduin pariin otteeseen katkaisemaan langan ja kerimään esiin sopivan sävyn. Joustavaan päättelyynkin uppoaa hyvä määrä lankaa, joten vähän pääsin sentään jännäämään langan riittävyyttä. :)

Ja hei, näistä on ne muutamat langanpäätkin jo päätelty! :D Puolen vuoden muussa sukkasadossa päätelytilanne on yhä, eh, työn alla. ;)

19. elokuuta 2015

Täysnorjalainen liivi

Olen jo melkein ehtinyt unohtaa viileän kesän, kun elokuu on ollut niin ihanan lämmin. Vain kesän aikana kasvanut villasukkapino ja tämä liivi muistuttavat siitä, että pellavan sijaan keskityin villaan. :)

Suunnittelin ensin näistä langoista reikätoppia, mutta liiviin nämä käyvät sittenkin paremmin. Norjalainen lanka ja kuviokin löysivät toisensa.

Kuvio on vapaasti sovellettu tyynyn kirjoneulemallista (Arne ja Carlos: Norjalaisneuleiden uudet kuviot). Tuliaisiksi saamaani lankaa ei ollut kovin paljoa, valkoista 2 kerää ja harmaata ehkä 4. Kikkailin mallikuvion kanssa omiani niin, että molemmat värit tuli käytettyä mahdollisimman täysmääräisesti. Ja jotta vaate ei nyt ihan näyttäisi kuitenkaan tyynynpäälliseltä, vaihdoin kirjoneuleen yläosassa raitoihin. :D

Halusin vyötärölle hieman kavennusta, mutta en välittänyt rikkoa kuvioita silmukoita vähentämällä. Vaihdoin vyötäröä kohden pienemmille puikoille - viitosista vähitelleen 3,5:een ja takaisin. Pyöröpuikkosetti, jossa on vaihtopäät kaapeleille, osoittautui näppäräksi. Kaksi  kaapeliakin oli hyödyksi: yhtenä kappaleena neulottua liiviä oli helppo sovittaa, kun etu- ja takaosa olivat omilla kaapeleillaan.

Ja sovittaahan piti, sillä en löytänyt oikein sopivaa ohjetta. Hirveästi ei onneksi tarvinnut purkaakaan - vain ensimmäinen versio kädenteiden kavennuksista oli liian pieni. Kädenteiden ja kaulan resorin 1o, 1n -mallia nikottelin vähän aikaa. Tällä langalla ja tämän malliseen liiviin se kuitenkin tuntui kokeilemistani (2 o, 2 n ja aina oikein) istuvan parhaiten.

Olkasaumoista tuli siistit silmukoimalla. Päättelin olkapääsilmukat takakappaleessa, mutta etukappaleessa jätin ne odottamaan. Nostin takakappaleen olkakappaleiden viimeistä edellisen kerroksen silmukat puikolle ja silmukoin ne etukappaleiden silmukoiden kanssa. Sauma on melkein näkymätön, mutta ei ehkä venähdä niin helposti.

Lanka on ihanaa: pehmeistä pehmeintä villa-alpakkaa, norjalaista Rauman Mitua. Kirjoneule tuo säpinää vaatteeseen, vaikka värit ovat rauhalliset. Pitää kokeilla, käykö tämä jonkun värillisenkin puseron kanssa; ei vain mustan tai valkoisen. Ja liivi voi näyttää ihan hauskalta villatakinkin kanssa, sitten kun on tosi, tosi kylmä. :)

12. elokuuta 2015

Hämeen häpeämättömät!


















En ehkä neulo ihan näin raidat sinne päin -sukkaparia toista kertaa, mutta jotenkin näiden Hämeen häpeämättömien tekeminen tuntui kivalta. :)

Ekaksi loogisintahan olisi ollut tehdä sukkiin täysin random-raidat, kun materiaalina oli vihreä-sinisten kerien jämälankapussin pohjat. Seuraavaksi loogisinta olisi ollut sommitella raidat niin, että edes jotain toista sinistä riittää rannun verran, jos se edellinen nöttönen loppuu.

Mutta ihan vapauttavaa oli vaan sitten jatkaa keskiharmaalla, kun keskisininen loppui - ja siirtyä sujuvasti vaaleanharmaaseen kun keskiharmaakin oli kulutettu!

En välttämättä ole symmetriavimmaisista ihan pahimmasta päästä, mutta aika paha kuitenkin. :) Joko symmetristä tai sitten täysin satunnaista, on mottoni, ja varmaan pysyn sillä mukavuusalueella jatkossakin.

Nämä poikkeamat menevät kälyni mökille Hämeeseen, ja olen antanut ohjeeksi, että siellä myös pysyvät... ;) Ovat kyllä varmasti iloksikin viileinä syysiltoina.

Liilaraidalliset ovat paksujen sukkalankojen liila-puna-väristen viimoiset valkoisella höysteellä. Nekään eivät ole ihan satasymmetriset, mutta on niissä raidoitussysteemi sentään. Sukkamallini jalan koosta päätelleen ne ovat n. kokoa 38-39, joten eiköhän niihinkin palelevat varpat löydy.

Molemmat parit ovat varpaista aloitettuja (sen verran otin sentään huomioon langan riittävyyden tarkkailun), puikkokoko 3,5 ja jalkaterässä silmukoita 12 puikolla. Varressa lisäsin vähitellen, olisikohan leventynyt 15-16:a silmukkaan. Kirjoitin nyt tämänkin muistiin, vaikka en nyt välttämättä vähään aikaan tee sukkia paksuista langoista.

Ohuemmista langoista sukkia tosin tulee yhä vaan. :D

23. heinäkuuta 2015

Toppipohdintoja ja kesäistä haahuilua

Noh, ainoa vaakakuva reikätopin alkukerroksista oli tuollainen, jossa töröttää myös laastari.

(Se on muuten kaikessa muussakin tiellä - peukalo, jossa on vekki. Hankaloittaa niin älypuhelimen käyttöä kuin kahvinkeittoa ja kaikkea siltä väliltä. Kärsinyt sormi on estänyt etenkin langanpäiden päättelyn kevään mittaan neulomistani lukuisista sukista, joiden viimeistelyn jätin myöhemmäksi! :D No, ehtiihän sitä sitten, kunhan paranee.)

Pellavaneuleideat olen kesän viileissä säissä suosiolla vaihtanut villaisiin versioihin, ja aloitin toppia villa-alpakasta.

Sen jatkosta pitäisi seuraavaksi päättää, sillä en ole ihan varma pidänkö tuosta kombosta. Lanka on pehmeintä ikinä, norjalaista villa-alpakka-Raumaa, ja sopisi kyllä hyvin tämäntapaiseen pikkuneuleeseen. Sitä ei vaan ole tarpeeksi, että saisin yksinvärisen topin. Kaksi väriä yhdessäkään eivät riittäisi aina oikein -neuleeseen, kuten ohjeessa on. Voisin siis neuloa päävärillä sileää ja tehdä toisella värillä  reikäkerrokset. Mutta jokin siinä ei nappaa. Täytyy vielä fiilistellä, että vaihdanko mallia vai lankaa vai jatkanko vaan.


Olen lomalla innostunut myös aikuisten värityskuvista. Lapsena jokin hankasi vastaan värityskirjoissa; en ehkä niin pitänyt valmiista kuvista. Nytkin katsoin varmemmaksi piirtää ensin kuvat ja värittää sitten niitä. :)

Ja ennen kaikkea: viimeinen pari paksujen sukkalanganjämien kulutusprojektista valmistuu kohta. Sini-vihreäraidallisten kanssa tuli otettua todellinen askel kohti epäsymmetrisyyden parempaa sietämistä. Olen nimennyt sukat Hämeen Häpeämättömiksi. ;)

Myös lila-raidallisissa langat loppuvat kesken, mutta niissä säädän melkein katseen kestävän raidoitussysteemin. Kuvaan sukat vielä kokonaisuudessaan - kunhan saan pääteltyä.

Mansikoita on tänä vuonna tullut kivasti jopa meidän parista puskastamme. Aika suuri osa niistä on kyllä mennyt muihin suihin ja nokkiin. Minun mielestäni linnut voisivat syödä enemmän niitä öttiäisiä, jotka verottavat satoa! Mutta ymmärrän kyllä kaikkia osapuolia; makoisiahan nuo. :)