Hei muille bloggaajille! :)

Sain tunnustuksen Kauniilta Nelliltä. Hyvää mieltähän siitä seurasi. ;)

New blog love  on kiva laittaa kiertämään, vaikka kohteita ei olekaan ihan helppo löytää. Me uudet blogit taidamme kasvaa monesti vähän katveessa kuka runsaammaksi, kuka mihinkin suuntaan. :) Pitäisi varmaan selvittää, missä nuoria blogeja on helpoin bongata. :D

Kovinkaan moni minun lukemistani blogeista ei ole ihan untuvikko -- uusia blogeja tulee vastaan aina vähän sattumalta. Löysin kuitenkin muutaman uudehkon (eli ainakin tällä kyseisellä nimellä uuden) blogin, joissa lisäksi on joku erityinen juju.

Eläkepäiviä odotellessa postaa lifestyleä, kivoja käsitöitä ja iloista mieltä tyylikkäässä paketissa.
Onnen ihania silmukoita esittelee uudempia ja vanhempia taidokkaita neuleita hyvien kuvien kera.
Villavimma kertoo käsityöharrastuksen viriämisestä uudelleen. Ajatuksia omaankin kässäilyyn.

Viikonloppu edessä. :) Puuvillatopin voisi höyrytellä muotoonsa. Pellavahuivi kasvaa kuin itsestään. Villasukkaakin pakerran aina muutaman kerroksen silloin tällöin, eihän siitä muuten pääse eroon. ;)) Kylläpäs neulojan elämä onkin taas kivaa. :)

Välipalahuivi

Pistin pellavahuivin puikoille vielä ennen kuin aloitan mekkoa. Ihan vaan käytännöllisyyssyistä, toki: neuletapaaminen tulossa, ja siihen tarvitaan sopiva neule. Vaatimuksina siis helppo malli ja kevyt työ. (Se keskeneräinen villasukka ei nyt vaan muuten käy... :))

Mekko ei kävisi neulekokoontumiseen, sillä se vaatii jatkuvaa huomiota ainakin siihen asti, kunnes kriittiset levennykset ja kavennukset ja yhdistämiset on hoidettu. Etenkin, kun ei ole ohjetta, jota seurailla...

Turkoosi/vedensininen pellava on odotellut varastossa aikansa. Ostin muinoin kunnon annoksen Marks&Kattensin lankoja kerralla: konttihuivin villat, valkoisen toppi-puuvillan ja tämän pellavan. Teen huivin yhtä isommalla puikkokoolla kuin vyötteessä vinkataan, sillä pellava näyttää kivalta ilmavana. Malli seurailee Debbie Blissin fiiliskirjan Neulojan vuosi pitsihuivi-ohjetta.

Minulla ei ole vyyhdinpuita, ja tämä pellava on turhan liukasta tuolin selkänojalta kerittäväksi. Toisinaan kiusaan lähiympäristöä ja sen käsivarsia, mutta venyttelyhän tekee hyvää neulojalle... Villasukat ovat langalle oiva stoppari! :D

Kävelin fillarireittini töistä kotiin päin. Siellä missä talvella oli latuja, on yhä jäätä ja sohjoa, mutta muualla väylät ovat jo hyvässä kunnossa. Oikaisin matkallani sellaisen asuinalueen halki, jossa en yleensä kävele. Erään talon portissa oli vekkuli "vartiointiliikkeen" kyltti. :)

Mekkosuunnitelmia

Viime aikoina on pellavasekoitelanka puhutellut: siitä voisi tulla raidallinen mekko. (Ks. lankojen juttelusta lisää esim. Valaan villapaita -blogista. :D)

Lanka on ostettu ajat sitten, muistaakseni Priimasta, ja sillä perusteella, että materiaali on ihana ja rakenne jännittävä ja värit houkuttivat. Kuulun siis luokkaan "ostelee lankoja fiilispohjalta".

Mekkoa varten muuten lasken lankamäärän ja neulon sen koetilkun ennen kuin alan sohia puikoilla! :D Säätämisen määrä vain taitaa olla vakio, sillä en ole löytänyt just sopivaa ohjetta. Menee soveltamiseksi.

Toppi on kohta valmis, takakappale valmistui eilen illalla ja etukappaleen yläosa hyvässä vauhdissa.

Ihan ääneen en uskalla tätä vielä sanoa, mutta näyttää siltä, että alkuperäinen lanka voisi sittenkin riittää... Kikkailin vähän yläosan kanssa: ei sen niskaan asti tarvitse ulottua, ja olkaimiin kuluu vähemmän lankaa kuin kappaleen neulokseen. :)

Pihalla tapahtuu. Lumi suli sitten viikossa, kun vauhtiin pääsi. Krookukset kukkivat ja kaikenlaista vihreää on jo pinnalla. Myös vuohenjuuria, joiden vastainen taistelu aloitettiin eilen. Vuohenputkillakin on omat Don Quihotensa. :)

Pieni nappijuttu

Minussa asuu nappiharakka.

Sisäinen nappiharakkani pysyy yleensä jossain ojennuksessa, vaikka nappeja mahtuisi piiloihin paljon enemmän kuin lankaa. Jaa muuten, niin todella. Hmmm... ;)

Moni noista kuvan Karnaluksin tuomisista on vaan kauneusnappeja: kukalliset ovatkin hiukan liian isot takkiin, johon ne oli tarkoitettu, ruskeita kukallisia saan tuskin koskaan kaikkia vaihdettua villakangastakkiin, jossa on ihan hirveästi nappeja (ainakin 10 ;)). Näitä hypistellään ja ihaillaan kunnes vastaan tulee sopiva projekti.

Punaiset ovat koristenappeja: ne todennäköisesti ommellaan onnittelukortteihin. Helminapit ostin villapalloja ajatellen -- kahden tai useamman pallon väliin tai vain yhteen koristeeksi.

Kiva noita on myös kuvata, uuden uutukaisella 50 mm objektiivilla, joka on ihan oma. :D Ja ihana.

Kyllähän nuo ruskeat napit kivalta näyttäisivät takissa. Mutta kolme sain juuri ja juuri ommeltua: yhden nappasin takaa, korvaamaan edestä irronnutta, ja tilalle kukkanappipari. Enempää ei voine tällä erää toivoa. :)

200 silmukan koetilkku

Aloitin puuvillatopin. Kesä tulee, kesä tulee. :) Toppi tehdään saajan toiveiden mukaan: valkoista puuvillaa ja pitsiä. Malli on kiva, lanka on valittu. Jotain pientä hämärää on kuitenkin prosessissa.

Novitan kesälehden ohjeessa vuodelta 2007 on lanka, joka neulotaan 5:n puikoilla. Minun lankani on ostettu ajat sitten, ja kaivelin oikean pussillisen lähemmäs lankavaraston pintaa: 4:n puikot.

"Hämärää"-osuus tulee tässä: En neulonut koetilkkua. En laskenut lankamäärää. Otin kerän, loin 200 silmukkaa ja aloin posottaa pitsineuletta. :D

Takaraivossa alkoi kaihertaa ajatus, että keriä pitäisi olla enemmän. Minulla on vain 300 g lankaa, ja tällä kuviolla, ohjeella ja koolla se riittää reilun kokoiseksi mahavyöksi. Olenko ostaessa ajatellut esim., että kun pitsissä on niin paljon reikiä, ei lankaa mene yhtä paljon kuin tavan toppiin?!? :D

No, koko ainakin näyttää onneksi osuvan oikeaan (L-koon silmukoilla M-koko). Ja todennäköisesti Marks & Kattensin ekopuuvillaa saa yhä valkoisena. Valkoisessa ei ole isoja eroja erien suhteen (eihän.... ei ainakaan erottuvia, eihän...).

Se vaan on nyt vaarallista, että lankavaje tietää reissua Lankamaailmaan. Taskussa polttelee syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortti, mutta lankavarastoa pitäisi nyt pikemminkin vähentää kuin kasvattaa... ;)

Kesäkukantaimista osa on virkistynyt. Mariankello ei kuki vielä tänä vuonna, mutta nyt näyttää jo siltä, että henkiin jää jotain maahan istutettavaa.

Seuraava kierros luonnon armoilla on vielä haastavampi -- etanat, myyrät, kirvat, mitä niitä kaikkia onkaan. Mutta kunhan taimet nyt siis selviäisivät edes minusta ensin. :D

Hehtaarikontti

Huhtikuisen lumimyräkän innoittamana (...) päättelin langanpätkät ja höyrytin suurensuuren villahuivin. Ei se välttämättä olisi tarvinnut höyrykylpyä tai "pintakäsittelyä" ylipäätään, sillä konttiseni idea on olla vähän tuollainen... navettahenkinen. :D

Konttineuleen kolmiulotteinen pintarakennekin jäi esiin paremmin, kun ei liian voimallisesti viimeistellyt.

Huivi ei ole varsinaisesti herkkä eikä kaunis... :D Mutta se on omalla raffilla tavallaan komea. Ja monikäyttöinen: ei enää torkkupeittojen hapuilua, kun sohvannurkassa alkaa unettaa -- siitä vaan kellahdus ja päikkärit peliin. Pinta-ala riittää peitoksikin.

Lanka on Marks & Kattens luomu multi ull, puikot n. 6. Ohje mukaeltu "Lady Eleanor" kirjasta Scarf Style. Olen tehnyt siitä aikaisemmankin version, ohuesta alpakasta, hapsuineen kaikkineen. Näistä kahdesta huivista ei uskoisi, että taustalla on sama malli...

Viimeiset satunnaiset asiat tältä erää:
7/8: Olen varmaankin vaihtolämpöinen. Olen älyttömän herkkä palelemaan, kerrospukeutuminen alkaa kolmosella (vähintään 3 kerrosta) ja villa on välttämättömyys.
8/8: Heti äitini jälkeen minulla on ehkä maailman huonoin suuntavaisto, suoranainen antisuuntavaisto. Toisaalta osviittaa sekin antaa: kannattaa kääntyä 180 toiseen suuntaan kuin mihin minun vaistoni veisi. ;)

Miten vaikeaa se muka voi olla?

Otan esimerkeiksi kukantaimien koulimisen ja värttinällä kehräämisen.

Ovatko nämä oikeasti haastavia lajeja vai olenko minä vaan kurkkukäpälä? Katsotaanpas.

Villavyyhdin Jenni pudotteli suloista säiettä suoraan topsista kuin valmista lankaa olisi ollut piilossa villan sisällä.

Myös muutama kehräyskurssilainen sai aikaan tasalaatua samalla, kun minä  lauleskelin "Jos metsään haluat mennä nyt" ja kiittelin lankakauppojen olemassaoloa. Vähiin jäisi maailman neulontaharrastus, jos se olisi minun langantuotantoni varassa. :D

(Arvaa, kummassa kuvassa on minun värttinäni ja etsi kuvasta minun kehräämäni vyyhti. ;))

Mutta mikä ettei värttinänkin käyttöön harjaantuisi, kun harjoittelee. Sama pätee varmaan taimien istutukseen. (Tosin en ole varma onko vm. treenauskysymys - oikeesti, eikö ne vihreät jutut vaan tökätä purkkiin, juuripuoli alas päin, sillä hyvä, eikä sen vaikeampaaa... Miksi ihmeessä ne nyypöttävät niin onnettoman näköisinä...)

Ammennan Satunnaiset asiat -haasteeseen tällä kertaa motoista:

5/8: Kun osaa itselleen nauraa, on aina hauskaa. ;)

6/8: On päiviä, jolloin kannattaa vaan todeta, että tyylini on tänään hiukan boheemi ja sillä mennään. :D Pätee myös itse kehrättyyn lankaan, näemmä.

Linssiludesukat

Ovat nyt varmaan kolmatta kertaa kuvissa, raitasukat, mutta kun ovat niin kivat. :) Hyvä uusi tekniikka ja kelpo sukkapari kaupan päälle. :D

[Pari teknistä muistiinpanoa: ohuella sukkalangalla (puikko 2,5) 60 s. jalkaterän leveimmässä kohdassa on hyvä määrä. Tiimalasikantapään mitta on noin 4,5 cm. Judy's stretching bind off -päättely toimi hyvin.]

Viimeistelyjonosta ovat valmistuneet raidalliset lapaset.  Kummastakaan ei kyllä tullut terävää kuvaa, ei lapasesta eikä mäyräkoirasta, yhdellä kädellä häärätessä. :) Perusraitarasat, joustinneuletta alusta loppuun -- tuskin mahtuvat saajalleen enää ensi talvena... No, käyvät sitten vaikka mulle. :)

Vuodenajasta huolimatta pistin puikoille saapassukat; hyvä työmatkaneule. Lanka on odotellut parikymmentä vuotta äidin lankakätköissä. Saku-sukkalangan historiasta en löytänyt tietoa, mutta voisi olla 1970-luvun tuote. Ainoat google-osumat veivät muihin blogeihin, ja yleensä lankaan liittyi kommentti "ikivanhaa". :D Väri on aika hauska, vedenvihreä. Kokeillaan muiden lankojen kaverina.

Tiivistän tahtia Satunnainen asia -haasteessa:
3/8: Minulla on mummopyörä. Vaihteetonta vauhdin hurmaa toukokuusta syyspimeisiin. :)

4/8: Seuraavaksi yritän kehräystä: viikonloppuna viedään värttinää. :D