Salaisuuksien kasa

Tulevien joululahjojen keko on hyvässä mitassa: ei tule kiire ja tekeminen on kivaa. On ihanaa sommitella kullekin lahjan saajalle sopivat väriyhdistelmät ja naatiskella neulomisesta.

Näihin neuleisiin voisi melkein liittää - kananmunien tyyliin - tiedon, että ne ovat onnellisen neulojan tekemiä. :D

Kalanruotopipo purkuun

Ei mulla tällä kertaa muuta. :D

Kiitoskämmekkäät

Joululahjaneuleet ovat valloittaneet kaiken. :) Niitä on valmiina, viimeistelemättä, puolivalmiina ja lanka-asteella melkein joka kässäkorissa ja -pussukassa, mitä kotoa löytyy.

Niitä ei parane esitellä blogissa vielä, mutta nämä voi jo näyttää: Raksuni-mun eläkkeelle jäävälle työkaverille tehdyt kiitoskämmekkäät.

Raksu kiittää hyvästä työtoveruudesta, minä puolestani erään tärkeän lahjan logistiikasta sekä mäyräkoiran saamasta huolenpidosta. :)

Lanka on Novitan alpakkaa, jonka tuotanto on taidettu jo lopettaa.
Kuvio on vanhan Novita-lehden sukasta (talvi 2010). Systeemi on helppo ja hauska: siirrä 3 s. oikealle puikolle, vedä oikeanpuoleisin kahden nostetun yli, siirrä ne 2 takaisin vasemmalle puikolle. Neulo 1 o, langankierto ja 1 o. Seuraavat pari, kolme kerrosta sileää oikeaa ja kuvio uusiksi.

Yli vedetty silmukka rajoittaa pikkuisen neuleen joustavuutta, mutta 40 s. on ihan hyvä määrä kämmekkäisiin 3,5:n puikoilla, kunhan lisää silmukoita peukalokiilaan.

Näistä tuli aika kivat: kuvio tuo elävyyttä, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ole liian pitsinen. Toivon, että osuvat myös saajan tyyliin just eikä melkein. :)

Tähtisukkia

Olen muutaman rakkaan ihmisen luottosukankutoja. Täytän jokajouluisen tehtäväni ylpeydellä, lämmöllä ja päättäväisyydellä. ;)

Äitini käyttää villasukkia koko ajan, ei neulo niitä enää itse ja "hyvä sukka" on tarkkaan määritelty: varsi on lyhyehkö, jalkaosa sileää oikeaa, väritys ja kuviointi konservatiivisia. :)

Kaikenlaiset sukat hän on aina ottanut ilolla vastaan, mutta tottahan sitä yrittää neuloa saajalle mieluiset. Jotain pientä erilaista yritän kyllä näihin aina keksiä.

Tällä kertaa tulee kirjottuja tähtiä, vai pieniä kukkiako nämä olisivat. Teen niitä vielä muutamia lisää, epäsäännölliseksi kuvioksi, joka jatkuu jalkaterään.

Isäkin saa sukat. Sukkien kuviota nimitän vohvelikangasneuleeksi, mutta kai sille joku virallisempikin nimi on. :)

Sininen lanka on Jannea. Harmaa Jämsän huopatehtaan sukkalankaa - aika valloittava ja "alkukantainen" tuttavuus. :)

Kirjaneuleita

Kun pitää sekä neulomisesta että kirjoista, neulekirjoja on välillä niin mahdoton vastustaa. :)

Veera Välimäen Lankaleikistä, Jonna Hietalan Kerällä- ja Vesdis Jonsdottirin toimittamasta Islantilaisia neuleita -kirjoista tulee ennen pitkää tehtyä jotain: niissä on paljon kivoja malleja.

Mikä parasta, ne ovat kaikki kauniita kirjoinakin. Fiilistely on vähintään puolet ohjeiden selailun ilosta. 

Veeran kirjasta olen aloittanut kalanruotopipon pikkuisena välityönä joululahjaneulojaisten lomassa. Lanka ei ole sama kuin ohjeessa ja tiheyskin on vähän sinnepäin, joten koko on vielä mysteeri.

Mutta ellei se nyt ihan saavilta ala vaikuttaa, taidan neulaista joka tapauksessa valmiiksi ja mittailla sitten ystävien ja sukulaisten päitä sillä silmällä. ;)

Islantilaisia neuleita on koonnut yhteen perinteisiä, paksuja kuvioneuleita ja samaan henkeen mutta modernilla otteella tehtyjä muita neuletöitä. Hienoja neulemekkoja on useampikin, ja aivan ihana baskeri.

Kerällä-kirjasta vuoroaan odottaa ainakin yksi villapaita. Malli on sellainen, mistä pidän - selkeä ja simppeli, ja siihen voi halutessaan tehdä myös jonkun oman pienen muunnoksen.

(Eräs kanssaneuloja haaveili, että voisipa jäädä neulotteluvapaalle. :) Se olisi kyllä niin mukavaa. :))

Rasiarasti ja muuta pientä

Kun Gudrun Sjödénin katalogi oli ihailtu loppuun, leikkasin värikkäimmistä sivuista neliöitä ja taittelin lahja-askeiksi.

Prisma palkitsi askartelumateriaalilöytöretkeni 50 sentin hintaisilla kukka- ja kuitupaperipakkauksilla. Sain lisää pieniä laatikoita.

Isommillekin rasioille olisi käyttöä, ja olen etsiskellyt sopivan hintaisia, kuviollisia, A3-kokoisia ohuita kartonkeja. Tuntuvat olevan kiven takana nyt, kun Tiimarin askartelutarjonta on kaventunut entisestään.

Korkeampilaatuisia papereita en malttaisi laatikoiksi muokata, mutta ehkä sekin on vielä edessä. :)

Kummitytölle tein syntymäpäivän kunniaksi nappiaiheisen onnittelukortin. Pikkulahjaksi ompelin pussin ja täytin napeilla.

Kyllä on tyttö kummitätiinsä tullut - lajitteli ihastuneena nappeja koko iltapäivän ja kuulemma vielä illallakin. :)