Riemua kirjavasta

Viime aikoina onkin tullut neulottua paljon värikästä. :) Hapsuinen räsymattobaktus näyttää vekkulilta myös nurjalta puoleltaan, jossa raidat sekoittuvat enemmän toisiinsa. Inspiraatio saatiin (väljästi) täältä.

Yhden kokonaisen luonnonvalkoisen ja yhden ruskean kerän Jannea neuloin tähän väriviidakkoon, mutta muutoin mentiin jämälankasäkin aarteilla. Ihan kaikkea ei siitä suovasta saanut kulumaan vieläkään.

Huivista tuli ihan hauska. Tai hassu. Ainakin siis lämmin. :) Se on aina oikeaa, ensin levennykset joka 6. kerros, sitten kavennukset samalla tavalla. Siipiväli on noin 170 cm. Lankana on käytetty paksujen sukkalankojen loppuja.

Solmin 3 väriraidan langanpäät hevosenhäntäsolmulla hapsuiksi. Kuvat paljastavat, että niitä pitää vielä saksia samanmittaisiksi. :)

Nyt voisin taas suunnitella myös jonkin isomman työn aloitusta. Shetlanninhuivin malleja olen katsellut. Saattaisi löytyä langatkin. ;)

Ja Veera Välimäen Lankaleikkejä-kirja on viimeinkin noudettavissa postista! Ehkä katsastan sen ennen kuin valitsen seuraavan neulomuksen. :)

Lisäys: Katsokaapas, millaisen huivin Kaunis Nelli oli löytänyt Cherry Heartin blogista! :D Olin hetken aikaa ihan varma, että kuva on mun huivista, mutta ovathan ne erilaisia. Cherry Heartin huivi on kokonaisista keristä ja väritkin aika tarkkaan suunniteltu. Hauska blogi muutenkin.

Auringonpaahteinen huivi

Jaa-a. Matka oli möykkyinen, mutta lopputulos mieluinen, niin mieluinen.

Noron lace-vahvuinen lanka todella koetteli. Ylikierteisenä se punoutuu ensin itsensä ympäri, sitten toisen kerän kierremöykkyjen ympäri, ja langan ohuet paikat erityisen raivokkaasti hahtuvaisten kohtien ympäri.

Lankojen selvittelyyn meni varmaan saman verran aikaa kuin huivin neulomiseen.

Mutta vaikka hammastenkiristys oli usein läsnä, on ne värit vaan niin hienot. Ei yhtään haittaa, vaikka välillä väri vaihtuu kesken 10 krs:n raitaa. Kokonaisuudesta tuli paljon jännittävämpi kuin mitä itse raidoittamalla olisin saanut aikaiseksi.

Kuljetin lepäävän kerän lankaa mukana neulomalla langat tasa-arvoisina (eli miten sattuivat puikolle tulemaan ;)) kerroksen vaihtumiskohdassa. Siitä tuli tuollainen hauska luomukoristeraita, jota voisi joskus korostaa vielä enemmänkin.

Huivin päät ovat viistot vastakkaisiin suuntiin. Viistoina ne ehkä istuvat yhdessä paremmin kuin tasamallissa, ja napit näyttävät aika hauskoilta vinossa.

Kahdesta kerästä jäi vielä pikkuisen tähteeksi, joten riittoisaa on.

Napit ovat Karnaluksista. Kirjavat kukkanapit tuossa väritykityksessä ovat jo ehkä vähän liikaa, mutta välillä 2 ylilyöntiä yhdessä laimentaa toisensa juuri sopiviin mittasuhteisiin. :D

Mutta ihana tämä on. Mun oma auringon kypsyttämän pellon ja Toscanan kukkulamaisemien värinen kesämuisto. :)

Tulossa noin kymmenen paria kämmekkäitä

Syksyn Novita-lehdessä on yllättävän näppärä kädenlämmittimien ohje. Helppo ja nopea; mukavan rouhea lopputulos. Kivat kädessä.

Nämä nimipäivälahjaksi neulotut ovat testikappale ja prototyyppi: jouluun mennessä näitä (ja ehkä muun mallisiakin) kynsikkäitä voisi olla tehtynä ja paketoituna ainakin kymmenen paria. Tai täysi tusina.

Värit ja langat saajan tykkäysten mukaan; näissä Nallea. Lankavarastoni nöttösissä (ja vähän kerissäkin) löytyy, joten tuotanto voi alkaa. Täytynee tehdä yhdet itsellekin. :)

Niin ja siis kesän ja ruskasyksyn jälkeen seuraava vuodenaikahan on joulu, eiks vaan. Ja koska kevät tai ainakin sen odotus alkaa heti joulun jälkeen, kämmekkäitä voi melkein käyttää jo jouluna, eiks niiku vaan. Ainakin sisätiloissa. :D

Räsymattobaktushka

Aika moni neuloja näyttää reagoineen lähestyvään syksyyn ihanilla pipoilla. Omia puikkoja syyshuivittais.

Noro-huivi on niin vähäistäkin vähäisempää vähää vaille valmis, että kaiken järjen mukaan se pitäisi viimeistellä ennen kuin aloittaa uutta.

Piti vaan käydä kurkistamassa paksumpien lankojen jämälankapussiin, että miltäs siellä näyttää - onko yhä tungosta vai olenko ehkä neulonut niitä pois jotenkin itseltänikin salaa. :)

Hups. Jostain on ilmestynyt huivin alku, joka muistuttaa mummolan räsymattoa. ;)

Samasta pohjattomasta säkistä, jossa 2 jämäkerää tuntuu jakautuvan 4 uudeksi, olen jo neulonut raitasukan poikineen. Mutta vielä niitä vaan riittää, ja neulotaan nyt välipalana hassu huivi.

Huivi on malliltaan ihan tavan baktus, jossa langanpäät solmitaan lopuksi hapsuiksi. Siitä näyttää tosiaan tulevan tyyppiä hipster meets hippi and goes to party with maatuska. Mutta kaikilla on varmasti hauskaa, ja varmana huivi on vähintääkin lämmin! :D

Ja kyllä sekin vaan lämmittää mieltä ja vatsaa, kun sitten eräänä elokuisena lauantaina lautasella on spagettikurpitsaa, papuja ja tomaatti (yksikössä; kypsyvät yksi kerrallaan) omasta kasvimaasta. Kehäkukatkin ovat omasta penkistä. Ja punkku ihan lähi-Alkosta. :D

Ensi vuoden rantaraidat

Valmistuihan se raitamekkokin viimein - kun kesä tässä alkaa olla lopuillaan. ;) Mutta valmistui kumminkin.

On niin mukavan tuntuinen päällä, että tulee varmasti käyttöön ensi kesänä. Ja ehkä muutaman kerran tulee loppukesästäkin pidettyä, jonkun lämmikkeen kanssa.

Ei ollut hankala tehdä: Saumoja ei ollut ommeltavana, kun poimin virkatuista aloituksista silmukat olkaimiin niin eteen kuin taakse. Suunta siis ylhäältä alas, ja heti kädenteiden jälkeen jatkoin suljettuna neuleena kavennellen ja levennellen välillä. Rintamuksen kohdalle neuloin pari lyhennettyä kerrosta.

Piiiiitkä sileä suljettu neule ja rispaantuvien langanpäiden päättely vaativat ehkä neulojalta eniten, ja nekin vain sitkeyttä.

Selkäpuolelta pääntien reuna laskeutuu kivan vesiputousmaisesti (eläköön ne pienet, tahattomat onnistumiset! :D). Toisaalta etumus on sen verran avara, että tekisi kyllä mieli kokeilla kuminauhavirittelyä yläreunaan.

Tai sitten tätä käytetään lähinnä ranta(kahvila)elämää muistuttavissa olosuhteissa, jos se ei olis sitten niin tarkkaa. ;)

Materiaalina Langin pellava-viskoosi Korfu, jota meni noin 10 kerää. Lankaa ei onneksi jäänyt yli; siitä olisi vaikea keksiä jämälankaprojektia. Valmista ohjetta ei ollut, mutta sitä ei tällaisen hihattoman ja yksinkertaisen koltun luomiseen tarvinnut, mikä on ny todistettu. :)

Kyllä tästä hyvä tuli. :)

Pihalla sotkemassa

Askartelua ulkosalla niin kauan kuin säät sallivat. On se kivempi sipaista muruset ja palaset ulkona rikkaruohosoikkoon kuin ryhtyä sisällä virittelemään imuria. :)

Käpykranssi tuli valmiiksi. Yläkuvan ottamisen jälkeen kiinnitin vielä yksittäisiä käpyjä kohtiin, joista alumiinilanka paistaa läpi. Tämä kranssi on enemmän herkkä artefakti kuin roima käyttöesine, joten en ole ihan varma siitä, löytääkö se paikkaansa meillä.

Kranssista tuli yllättävän painava, joten se täytyisi kiinnittämällä kiinnittää ulko-oveen - eikä se silti välttämättä kestäisi oven reipasta menoa. Käpyrikko kävisi, sano. 

Ehkä teen joskus toisen yritelmän sellaisen kehikkomateriaalin kanssa, johon kävyt saa tiukemmin kiinni.

IhanKaikki Kotona -blogin esimerkin voimin yritin tosiaan uudemman kerran kaivertaa skumppapullon korkeista leimasimia. Viime talven yritykset päättyivät kasaan muruja ja lohjenneita korkkeja, mutta tällä kertaa ei. Selitys voisi löytyä ilmankosteudesta: mikä kuivassa talvi-ilmassa murenee, se kosteassa kesäsäässä kestää kasassa.

Maatuskanaama oli tavoitteena, mutta ihan siihen ei vielä päästy. On tuo rouva tuollaisenaankin jotenkin hauska, joten tein myös viiksekkään ukon, vähän niin kuin samaa sarjaa. Ja jos yllättäen tulee tarve norpan naamakuvalle, ukkoa voi hyödyntää siinäkin. :D Korkin leimasinjälki on mukavasti eloisampaa kuin viime talvena uhrattujen pyyhekumien.

Viimeisimpänä ja taatusti vähäisimpänä iltaöisen hyötyvirkkauksen tulos. Muovinen pakkausnaru hiersi sormet rakoille, mutta pitäähän sitä uimahallisetillä pakastepussia asiallisempi kassi olla. 

Samanlaisen olisi varmaan saanut jostain marketista eurolla, mutta ei nyt ollut markettia siinä ihan sillä hetkellä, kun pussi piti saada. (Ja tarvehan oli pikaisen huutava: sain sitten laittaa purkit uudessa pussissa takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa uimahallikertaa. ;))

Ps. Tykkäätkö kivoista kankaista ja langoista...? Suloisessa Onnen ihania silmukoita -blogissa on meneillään arvonta, jossa houkuttelevat palkinnot. :)

Kesä kasvattaa melkein kaiken

Kaikenlaista muuta hyvää ja kaunista ilmaantuu kesällä nautittavaksi ja ihailtavaksi ihan omia aikojaan, mutta Noro-huivin saa kyllä itse neuloa valmiiksi asti. :) Se on sentään jo yli puolenvälin, ja kulkee yhä mukana matkaneuleena.

Huivisuunnitelmat ovat selkiytyneet: pituutta tulee niin paljon, että riittää kaksi kertaa kaulan ympäri, ja kiinnitys rinkulaksi hoituu napeilla. Ehkä sitä haluaa joskus käyttää pitkänäkin, joten en yhdistä päitä pysyvästi.


Rakkailla ystävillämme riittää ihania mökkejä. :) Tein mökkiviemisiksi uusinnan skumppapullonkorkkikranssista, pienin muutoksin. Tähän mökkiympäristöön sopi limenvihreä nauha kuin tikka puuhun.

(Ihan Kaikki Kotona -blogin Tanja näytti muuten esimerkkiä siitä, että skumppakorkeista saa kuin saakin tehtyä myös leimasimia. Se kannustaa yrittämään uudestaan, vaikka olin jo vähän luopunut toivosta. Korkeista saattaakin kohta tula pula. :D)

Ihailin mökillä astiakaapin perukoille piilotettuja retrokuppeja ja -lautasia. Ystävä komensi, että vie pois, ne ovat tiellä täällä, eikä niitä koskaan käytetä. Pitkällisen "Ei kai, näin ihania? Emmä voi" vs. "Ota ne nyt oikeesti ja äkkiä" -dialogin jälkeen pakkasin kupit ja asetit sanomalehtipaperiin ja toin kotio.

Lupasin pitää hyvää huolta ja palauttaa heti, jos tulee ikävä. :D

Omapäiset töppöset

Nyt on sitten kahdet keräystossut kokoa 36. Ehkä vaihdan  mallia, kun 10 silmukkaa lisäämälläkin saan aikaan vain peukaloiskokoa. :) Tai sitten neulon keräykseen vielä irtohihat tai pitkät kämmekkäät; ne ovat kuulemma hoivakodeissa käteviä ja tarpeen. Tossut sentään istuvat hyvin jalkaan, eivätkä tuolla tavalla kavennuksista törröttele, kun ovat jossain muualla kuin ilmassa.

Emmekä ehkä koskaan saa tietää, olisinko lopulta onnistunut ottamaan edustavan otoksen  vaatekaapin verhoista, jos olisin sitkeästi jatkanut yritystä. ;)

Mutta piti niiden kuvaan kuitenkin päästä: 22,80 metriä sekä siksakkia että suoraa saumaa (eli ainaskii 45,60 m), 3,36 m2 silitystä x 3 (eikun x 6; molemmat puolet silisivät) ja päärmeiden ojennus vielä päälle! :D

Koska verhokisko näyttää toimivan ok, uskallan jo ilakoida: ei enää liukuovien taakse vangiksi jääneitä kalsareita työaamuna, kun on muutenkin kiire! :D Eikä tarvitse enää leikkiä teknikko-voimailijaa ja ujuttaa ovia takaisin kiskoille. Vähemmän voimasanoja maailmassa, vähemmän aamuisia avunhuutoja. ;)

Puutarhassa tapahtuu -- mutta vain paikoin, kuten lapion ympärille kietoutunut elämänlanka vihjaa.  (Pitääkö sen oikein  kukkiakin siinä! :D)

Ensimmäiset tomaatit ovat kypsyneet! Ja syöty. Ainakin yksi taimi onkin oranssia lajiketta eli eipä ihme, etteivät tomaatit muuttuneet punaisiksi... Räkätti tai vastaava oli nokkinut yhtä raakaa tomaattia (kun viereinen varsi notkuu melkein kypsiä vihanneksia...), joten ripustelin pelotteeksi vanhoja remonttivaatteita parin puupalan päälle.

Itsekin hätkähdän, kun kävelen takapihalle... ;D