Sukkia tarpeeseen

Vihreä pari oli hätätilatyö: tapasin ihmisen, jolla oli huutava villasukkien tarve. Vihreä lempiväri oli mainittu, mutta tiesin, että varastoissani ei ole mitään sopivaa. Kello oli melkein 21 ja kotimatkan varrella Citymarket - 7 veljestä, minkäs teet. Joskus on kiire saada työ alulle.

Ymmärrän erittäin hyvin monet lukemani kommentit 7 veljestä -langan nykyisestä laadusta. Muovisen tuntuista ja nihkeää neuloa. Vanhat erät ovat ihan eri tuntuista lankaa, mutta varastoni hupenee... Kohta on keksittävä uusi, paksu luottolanka.

Siroa jalkaa varten silmukoita oli vain 12 puikolla, koko 38.

Sinisiä sukkia sain tehdä huolella ja rakkaudella. Kokeilin ensi kerran uusia Knit pron neliskanttisia metallipuikkojani. Tykästyin. Silmukat pysyvät hyvin kyydissä, vaikka puikon pituus on vain 15 cm. Neliskanttinen puikko sopii aika tiiviille käsialalleni.

Molemmat sinisen sävyt ovat Maijaa. Alkuun silmukoita oli 15, ennen ristiinvahvistettua kantapäätä vähensin 14:a ja jalkaterän puolivälissä vielä yhdellä. Ei mikään lötkömöhkösukka, mutta mahtunee hyvin (kevät)kenkiin. :)

Turkoosit sulat

Tästä on tullut jo tapa: Pois lähtevä työkaveri saa huivin. Tällä kertaa malli on Indian Feathers. Sulkaahan tuo kuvio muistuttaa, ja kokonaisuudesta tulee mieleen linnun siivet. Huivin saa kietaistua lämmikkeeksi joko tiukkaan kaulaliinatyyliin tai aseteltua hennommin riippumaan hartioilta. :)

Ohje on hyvin kirjoitettu ja malli kiva neuloa. Alaosan kuviossa tapahtuu, sileässä yläosassa noukitaan vain pikkuhiljaa lisää silmukoita kyytiin ja päätellään lopuksi kaikki kerralla.

Leveydestä tuli sopiva ohjeen mukaisena, mutta korkeuden riittävyyttä varmistelin neulomalla useampaan kertaan "sulan" keskiosan kerrokset. Minulla oli lankana Florica, puikot 3,5-4.

Huiviin olisi sopinut hyvin helmet tai nypyt, kuten ohjeessakin ehdoteltiin, mutta jouduin jättämään molemmat väliin. En löytänyt sopivan värisiä helmiä, eikä lanka olisi riittänyt nyppyihin. Mutta ei se mitään, ihan hyvä tuli näinkin. :)

Hyvä hame, älä hiudu

Ja jatkossa muistan jo suunnitteluvaiheessa, että neuleesta voi tulla yllättävän kiva, ja valitsen työhön kaikkein parhaiten sopivan langan. ;) Nyt toivon kovasti, että vironvilla kestää tässä käytössä, sillä hamosta tulisi varmasti pidettyä.

Hameen neulomiselle oli tarpeiden suma: minulla oli vain yksi neulehame ja sekin värikäs, käytän paljon puolihameita, puoli vuotta kestänyt vaatteiden ostolakkoni saa kaipaamaan jotain uutta, joulun villasukkaputken jälkeen kaipasin puikoille isompaa neulepintaa - ja lankaakin oli.

Se, että lankaa oli jemmassa, ei ollut vähäisin kohta listalla, sillä neulominen alkoi joulun pyhinä. :) Alun perin ajattelin, että tästä tulee kotikolttunen, jonka voi vetää paksujen sukkisten/trikoiden päälle, kun pakkassäillä on kuoriutunut toppavaatteista. Mutta tätä käytän niin pitkään ihan ihmisten ilmoillakin kuin vaan siistinä säilyy.

Katsoin vinkkiä Novitan vanhasta ohjeesta (syksyn lehti, 2008), jossa oli juuri sopiva kellohelmainen malli. Sen jälkeen tein kiltisti koetilkun ja laskin mittoja ja tiheyksiä, sillä otin ohjeesta vain suuntaa.

Hame on neulottu poikittain ja helmaan tehty kiilat lyhenevillä ja pitenevillä kerroksilla. Sivusauma on silmukoitu yhteen ja vyötärölle ja helmaan virkattu muutama jämäköittävä kerros. Oranssi koristeraita ja vyötärönyöri on Roosa nauha -sukkalankaa.

Niin kuin aina, kun on saanut valmiiksi jotain kivaa, tulee mieleen, että voisi tehdä toisenkin eri värisenä tai niin kuin nyt, toisesta langasta. Joku sport-/dk-vahvuinen sukkalanka voisi olla paras ja kestävin.

Roomalainen pipo (ja sen kaveri)

Kävin Roomassa (silloin joulukuussa, jo ihan muinoin), kaiken muun ihanan lisäksi paikallisessa lankakaupassa. Sinne piti oikein erikseen matkustaa, mutta kyllä kannatti. Ei ehkä niinkään tarjonnan kuin lankakaupan pitäjien takia: kaksi iäkästä, valloittavaa matroonaa, jotka suhtautuivat turistiin huvittuneella kärsivällisyydellä.

En olisi oikeasti tarvinnut niitä puikkoja, jotka sieltä hankin, mutta tarvitsin jotain ostettavaa, jotta pääsin rauhassa katsastamaan lankoja. Myyjät olivat päättäneet palvella minua, mutta vähäinen italian kielen taitoni ei valitettavasti riittänyt seurusteluun lanka-asioissa.

Löysin sieltä kivaa merinovillaa, Mondial-merkkistä, peruspipoon. Lanka on oikeasti kivaa-kivaa, ja siitä olisi voinut taiteilla jonkun vähän ajatellumman mallin. Mutku aloitin tämän jo paluumatkalla, jotta oli jotain neulottavaa, ja tällainen perusmössykkä mahtuu kyllä aina mukaan.

Rooman-pipa tuli tarpeeseen ja on ollut käytössä siitä saakka kun valmistui. Kaksinkertainen, hyvän paksuinen merinovilla korville, ja sen kun pistää tuullen ja tuiskuten. Tukkatupsukin, joka yleensä on päässä ja nostaa liian pienet mallit korvilta, mahtuu pipon suojiin.

Rikke virolaisesta silkki-villasta, Silvijasta, tarvittiin astetta lämpimämpiin säihin. En ole pää paljaana kulkenut viime talvenakaan, mutta johonkin kaikki päänlämmittimet olivat kadonneet taas... Mutta nyt on lätsä joka lähtöön. :)