Shetlanninhuivista suikale

Shetlanninhuivi töksähti ongelmaan reunapitsiosuuden kanssa joskus vuoden 2013 lokakuussa. Olin säätänyt reunassa hieman omiani, joten siitä tuli jotain muuta kuin tiukka suorakulma, kuten mallin mukaan olisi tarvittu.

Päätin jo silloin, että en pura muuten hauskan näköistä reunaa, vaan kursin homman kasaan tekemällä huivista neliön sijasta kaarevan suorakaiteen (paremman termin puutteessa).

Puolentoista vuoden odottelun jälkeen yläosan neuloi yhdessä illassa. Huivi on nyt myös pois nolot odottajat -listaltani, jonka tein lankaostosteni stoppariksi.

Tein puuttuvan osan lyhennetyillä (eli siis pitenevillä) kerroksilla keskikohdasta aloittaen. Kerros piteni aina 3 silmukan verran sekä oikealla että nurjalla puolella.

Näillä väreillä kokomittainen neliö-Shettis olisi ehkä ollut aikamoinen karkkipläjäys, vaikka ruskea keskiosa olisikin hillinnyt hieman menoa. Trio-jäätelö siitä yhä tulee mieleen. :) Lanka on Maija-vahvuisia villasekoitelankoja; ehkä eniten kuitenkin vanhoja Nalleja.

Päättely ja pingoitus olisivat varmasti ottaneet toiset puolitoista vuotta jonkin aikaa, ellen olisi äkisti keksinyt, kenelle huivi kuuluu. Nyt se meni lämmittämään ystävää, joka viettää synttäreitä ihanan kevään keskellä.

Raitarupeama

Jos neulominen rentouttaa jo sinällään, niin raidat ne vasta rauhoittavatkin. :) Antaa tulla kiirettä töissä, remonttia kotona ja vaikka mitä - kestetään, kestetään, kunhan välillä saa miettiä vain sitä, että tuleeko seuraavaksi vaalean- vai tummansininen raita.

Siniraitaiset sukat sädekavennetulla kantapäällä on nyt (vihdoinkin) ammennettu paksujen jämäsukkalankojen varastosta. Raitajättien koko on n. 45, joten harmaissa ja sinisissä pitäisi näkyä jo selkeä vähennys, kunhan tulevat valmiiksi.

Teen raidat niin, että harmaa vaihtuu 10 sinisen raidan puolivälissä (ja toisaalta 10 harmaan raidan seuraksi tulee 2:a eri sinistä). Se peittää hyvin sen, että lankaa ei aina riittänyt ihan täyttä määrää ja raidasto jäi välillä yhtä raitaa vajaaksi. Jos nyt joku laskee. :)

Myös kummipojalle on tehty suursukat: Koko on 44 ja rapiat. Oranssi on hänen värinsä, mutta sitä ei ollut riittävästi tämän kokoiseen sukkapariin, joten otin liilan mukaan. Siskon mielestä tällainen vaihtoväritys voi hyvinkin upota pojan huumorintajuun. Luotetaan siihen.

Tekeillä on myös ns. patjaraitaiset sukat. :D Ihan tarkkaan en muista, mistä inspis on peräisin, mutta jotenkin se palaa kuvaan vanhasta viltistä tai patjan suojakankaasta. Tällaisessa leveiden ja kapeiden raitojen rytmissä on jokin "perinnefiilis".

Patjaraitoihin tulee nyt viimein tiimalasikantapäät. Jos vielä kertaisi varpaista aloitetut sukat, olisi tämä omatekoinen sukkaperuskurssi jämälankatwistillä hyvinkin valmis ja suoritettu. :)

Näiden jälkeen olisi sitten hyvä kohottaa hieman myös viimeistelykuntoa. Sukat kun voi oikeastaan antaa eteenpäin vasta sen jälkeen, kun langanpäätkin on päätelty...

Lisäksi yksi huivi odottaa päättelyä ja pingoitusta, ja pikaisesti, sillä sen pitäisi olla melkein paketissa jo. Se on lisäksi rasti notkumaan jääneiden töiden listalla, joten viimeistelymotivaatiohan suorastaan jo tuplaantui. ;)

Toiset täpläsukat

Olen toistaiseksi sukkaflowssa. Olen sommitellut näitä melkein samoja värejä jo kolmeen sukkapariin, ja vieläkin pukkaisi ideoita.

Näitäkin lankoja vähän yhä riittäisi, mutta yritän jo suunnata itseäni paksujen sukkalankojen jämäsäkeille. Visiot saisivat vallata sielläkin.

Tähän pariin tein taas täpliä. Kantapää on jälleen jälkikäteen tehty nauhakavennuksella. Minun piti tehdä näihin tiimalasikantapää, mutta unohdin autuaasti kantapääharjoitukset täpläriemussani. Hyvä, että sentään muistin levennykset ja apulangan. :) 

Kärki ja kanta on molemmat neuloen silmukoitu 12 viimeisen silmukan kohdalla. Jospa olisivat sitten niin kuin pari keskenään.

Näihin sukkiin minulla on varmaksi tiedossa jo jalatkin. Tein varresta sen takia aika siron, nilkan kohdalla 14 s. per puikko. Toivottavasti istuvat ystävällekin hyvin.

Langanpäitä näistä ei oikeasti vielä ole päätelty, vain kärjestä ja varresta, muodon vuoksi. :)

Sukkaharjoituksia: Tasaraitaa ja sädekavennuksia

Olen jämälankakriisini jälkeen neulonut sitkeästi langanloppusukkia. Kantava idea on tehdä raitaa, mieluiten epäsymmetristä, jotta en joudu avaamaan uusia keriä pikkupätkien loppuessa. Epäsynkassa kulkevia raitoja voi helpommin säätää sukissa sen mukaan, miten lankaa riittää.

Samalla olen kokeillut erilaisia kantapäitä ja kärkikavennuksia, ihan vaan, että saa sukkaputkeen vähän säpinää. Näihin tuli sädekavennukset kärkeen ja kantaan. Varressa tällä Nalle-Maija-vastaavat-langat -vakiomallillani oli 72 s. ja nilkan kohdalla 60.

Vielä yhdet tämäntapaiset jämässukat, ja ohuiden sukkalankojen vähennystavoite on saavutettu: mahtuvat yhteen kassiin (ihan ilman mitään survinta).

Paksujen lankojen projekti on mittavampi, joten sitä voisi hiukan jopa suunnitella. :)

Se ainakin näyttää nyt varmalta, että tulevan kesän tuliaisina on villasukkia, ja keräyksetkin saavat näistä osansa! :D