29. elokuuta 2016

Baktus mannerilmastoon

Oi ihana Ravelry. :) Tällä kertaa siellä ihastutti ominaisuus, että langat voivat olla hakuehto.

Sain työkaverilta pussillisen iäkästä Novitan Puroa värissä Takkatuli. Kerän tai vyötteen perusteella ei osannut varmaksi sanoa millaista neulepintaa siitä tulee, joten katsoin Ravelrystä. Projektisivu toisensa jälkeen esitteli Puro-Takkatulta sileänä pintana, aina oikein -neuleena, joustinneuleena, eri tavoin raidoitettuna, huovutettuna... Ihan mahtavaa.

Kesäharjoittelijamme töistä on lähdössä opiskelijavaihtoon Moskovaan, jossa kai tulee talvisin kovinkin kylmä. Paksu Puro, aina oikein -neule, viitosen pyöröpuikko ja etenkin nopea Baktus valittiin tiukan neulonta-aikataulun (ja harjoittelijan) pelastajiksi. Lanka on sataprosenttista villaa ja pehmeni pesussa niin, että uskoisin sen käyvän kaulankin ihoa vasten.

Takkatulessa on aika paljon oranssia, mutta siinä liukuu menemään myös muita värejä. Tein tämän kahdelta kerältä, joiden värit osuivat aika kivasti toisiinsa nähden. Puroa jäi sen verran, että jätin sen töihin seuraavan palaverineuleen materiaaliksi. Eiköhän sillekin löydy joku paleleva vastaanottaja. :)

Ja hei, minä olen käynyt jossakin! :D Niin Jyväskylän neulefestareita kuin Pukkilan puikkopäiviäkin pääsin ihailemaan muiden blogien kautta, mutta viime viikon tiistaina olin itse Puikkomestarin neulebaarissa! Kokeile, jos vaan pääset, meillä ainakin oli kivaa &  hyvää. :)

10. elokuuta 2016

Ranneraitaiset

Pitkien raidallisten ranteenlämmittimien neulomiseen inspiroivat viime juhannuksen mökkireissu (ml. autossa istuttu aika), valmiiksi kerityt ja kerätyt samanvahvuiset langanloput sekä hienoinen hoppu lähtövalmisteluissa. Juuri siihen lankakassiin tarttuminen oli kuitenkin onnellinen osuma - oli kiva yhdistellä värejä ja sommitella niistä kokonaisuus.

Mulla on varmaan taipumus aliarvioida langan riittävyys eli yliarvioida kulutus. Tästä voisin muistuttaa itseäni etenkin silloin, kun ostan lankoja uuteen projektiin... Arvelin, etteivät ko. keränloput riittäisi hyvän mittaisiin sukkiin ilman, että täytyisi tinkiä väreillä herkuttelusta (siksi siis kämmekkäät). Ja höpöhöpö, niistähän tuli lisäksi vielä sukatkin. :)

Silmukoita näissä oli alkuunsa 48, mistä sitten kaventelin tasaisesti kunnes aloin leventää jälleen ranteen kohdan jälkeen. Peukalokiilan lisäykset tein joka 2. kerroksella ja peukaloa varten jätin tusinan verran silmukoita. Niin kuin noin, about. Perusjuttua tutulla sukkalankavahvuudella, kolmosen koivuisella pyöröpuikolla.

Olisi muuten ollut kiva laittaa tänne kuva siitä, kun seison juhannuksena polvia myöten Päijänteessä neulomassa. :) Vietävä kutina hyttysensyömissä nilkoissa helpotti kummasti rantavedessä, ja mitä siinä nyt seisoskelemaan neulomatta, kun aurinko paistoi ja oli muutenkin mukavaa! :D

2. elokuuta 2016

Kuusikkokämmekkäät


Kesän kämmekkäät olisi tietty voinut esitellä neulontajärjestyksessä, koska sitten myös eteen tulleet ongelmat ja niihin keksityt ratkaisut olisivat olleet evoluution mukaisessa järjestyksessä. :)

Tämän kuusimetsäparin kuitenkin blokkasin (ja samalla vauhdilla sitten kuvasinkin) ennen muita valmistuneita, koska vaikuttivat alkuunsa tavoiteltua pienemmiltä. Olisin siis saattanut päätyä purkamaankin. Mutta venytys auttoi ja käsine kasvoi riittäviin mieskokoisiin mittoihin.

Kuvausmallilla on kyllä aika paljon ns. loppukäyttäjää pienemmät kädet, mutta peukaloon saattaisin silti laittaa silmukan tai pari vähemmän, jos nyt tekisin. Paitsi että väljempi peukalo kyllä antaa mahdollisuuden käyttää näitä myös muiden käsineiden päällä. Njaa, eiköhän tuo ole ihan kelpoinen käytössä, siis.

Kämmekäsproggis inspiroitui alun perin siitä, että näin Små blomsterit. Kämmekkäät kun ovat hyviä pienten lankamäärien hyötykäyttöön ja lisäksi kirjoneule houkutteli. Otin omiin kuvioihin osviittaa mm. Fair Islen neulemallit -kirjasta (Moreeni, 2012, Mary Jane Mucklestone).

Neuloin pitkälti ns. värit edellä, kunhan lankojen paksuudet ja muut ominaisuudet nyt jotenkin sopivat toisiinsa. Näissä on vironvillaa ja vanhaa Novitan Floricaa. Kuviota muokkasin sen verran, että sain sen sopimaan silmukkamäärään (56 s., 3 mm:n koivuinen pyöröpuikko).

Resorin aloitin 3 o, 1 n -mallilla ja jatkoin 2 o, 2 n -joustinneuleena. Väljempi 3 o, 1 n -osuus voi mennä sujuvammin vaikka villapaidan hihan päälle, kun  taas 2 o, 2 n istuu napakammin. Ja ainakin vaihtelu toi rannekkeeseen eloa.

Edellisessä kämmekäsparissa olin pähkäillyt peukalokohdan kanssa. Olin nostanut peukalokiilan silmukat odottamaan, luonut muutaman uuden silmukan ja lopuksi peukaloa neuloessa poiminut silmukat luotujen silmukoiden reunasta.Ihan siis perusratkaisu ja siisti lopputulos.

Mutta poimittu silmukka on kuitenkin poimittu silmukka, joten mietiskelin, että mitenköhän väliaikainen aloitus toimisi poimimisen sijasta. Ja kyllähän se toimi: myös kämmenen yläosan puoli on nyt saumatonta neulepintaa ja käsine saa hyvän muodon. Varmasti käytän tätä jekkua jatkossakin.