Valepalmikkosukat

Pinta näyttää palmikkoneuleelta, mutta ei se taida sellaista ollakaan, vaan valepalmikkoa. :) Neulelähteiden, vaikkapa Punomon mukaan palmikot tehdään siirtelemällä silmukoita, mutta tässä eivät silmukat siirry. Yksi silmukka vain kavennetaan ja toisaalla lisätään. Kavennus- ja levennyskohdat siirtyvät oikealle ja kas, kuvio muistuttaa palmikkoa.

Minulla on pintaneuleeseen ohjekin, mutta sen linkki ei nykyisin enää vie minnekään. Mallineule on kuitenkin yhtä simppeli kuin oheinen kaaviokin:
- = neulo nurin
V = nosta silmukoiden välinen lanka ja neulo kiertäen oikein

Musta kolmio = oikealle kallistuva kavennus.
Muut silmukat oikein (suljetussa neuleessa).

Tämä pinta ei jousta kovin paljoa, joten varasin sukkaan väljyyttä ihan reilusti: 60 silmukkaa 7 veljestä-langalla puikkokoolla 3,5. Sukista taisi itse asiassa tulla hitusen (tai tosi paljon..) liian isot äidille, jolle näitä suunnittelin, mutta kyllä näihinkin jalat löytyy. Kuvion tekeminen vaan oli yllättävän koukuttavaa. Vielä yhdet... ja yhdet...

Näiden sukkien jälkeen vanha 7 veljestä -varastoni on käsittääkseni kutistunut jo kahteen kerään. Jäljellä olevat kerät ovat niin vanhaa erää, että niissä ei ole sellaista uudempien 7 v -lankojen muovista tuntua, vaan ovat pehmeitä ja villaisia ja ilo neuloa. Voisin kuitenkin neulaista ne pois tulevan j-kauden tarpeisiin, jotta lankavarastossani säilyisi vähän paremmin edes näennäinen hallinnan ja järjestelmällisyyden tunne. :D

Ja mikähän niille 7 veljestä -langoille muuten tuli? Ero uusien ja vanhojen lankaerien välillä on niin huomattava, että sanoisin, ettei mene kuvittelun (tai toisenlaisiin lankoihin oppimisen) piikkiin. Olisi nimittäin kuitenkin kiva kannattaa suomalaista kauppaa, vaikka materiaali taitaakin tulla lähinnä Briteistä. Njaa. Pohdintoja, pohdintoja. Mutta näistä tuli kuitenkin ihan kelpo saapassukat - lämpimät, suuret ja paksut. :)

Banaanisuklaata ja hitaita vaatteita

Lokakuussa blogeissa on näkynyt slow fashion -vaatteita, kun käsitöitä tekevät (ja ehkä vähän muutkin) ovat pohtineet vaatteidensa alkuperää ja tekotapoja.

Tämä banaani-suklaa-värityksinen villatakki on sikäli slow, että se on ollut tekeillä ihan älyttömän kauan. :) Kesän ajan sen odotti puolivalmiina nappilistoja ja sen jälkeen vielä hyvän aikaa nappien ompelua. Mutta nythän sille alkaa tietenkin olla sopivan viileitä syysilmoja.

Lankana on Dropsin Alpacaa. Raksuni mun toi työmatkalta Norjasta kahta kaunista väriä, jotka yhdessä riittivät tällaiseen retrovillatakkiin. Perinteinen kaarrokemallini osui langan kanssa niin kohdilleen, että ei paljon tarvinnut lisäyskohtia laskeskella, sen kun neuloin vaan. 3,5 mm:n puinen pyöröpuikko kävi vartalo-osaan ja hihoihin, resoreissa puikkoko oli 3 mm.

Villatakin alla oleva kolttu on sekin itse tehty. Kokeilin jollain mysteerikankaalla kaulalta ja hihansuista rypytetyn mekon mallia, mutta testikappaleestakin tuli ihan ok käyttövaate. Yhdessä villatakin kanssa meininki on aika 1940-lukua, mutta muiden vaatteiden kanssa näistä voi tulla modernimpikin fiilis. :D

Dropsista ja slow fashionista muuten vielä sen verran, että ainakin Dropsin sivuilta on hankala tarkistaa ekologisuusasioita. Ekoserfikaatti on mainittu ja tästä alpakkalangasta kerrotaan, että sitä ei ole esikäsitelty kemiallisesti, mutta muuten on aika vähän tietoa toiminnan vaikutuksista ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Jos löydän Dropsille jonkun palauteosoitteen, saatan tuikata viestin aiheesta, sillä isokin firma tarvitsee asiakkaansa. Ja niitähän me ollaan, vaikka yksistään toki pieniä. :)