30. joulukuuta 2016

Kämmekäskooste 1

Sormettomat käyvät niin palelijoille kuin lämminkätisille: vilukissat käyttävät niitä sisällä, paremmin tarkenevat ulkona. :) Minä käytän niitä varmaan sekä että, sillä pakkasilla kerrospukeutuminen - lapasia ja kämmekkäitä päällekkäin - on poikaa.

Joulukuuhun taisi sattua muutamakin ihana päivä, kun aurinko paistoi. Nuo keltavoittoisten kämmekkäiden värit saivat ihan uusia ulottuvuuksia matalalta paistavan oranssin auringon valossa. :) Langan muistelen olevan Regiaa, puikkokoko oli 2,5 mm. Selkämyksessä on samaa pintaneuletta kuin Hermionen sukissa.

Puna- ja siniraitaiset kämmekkäät on tehty vähän niin kuin pariksi syksyllä naimisiin menneiden ystävien hääsukille. Punaraitaisiin, jotka ovat pätkävärjättyä (ja lisäksi yksiväristä pinkkiä) Nallea, tein myös Hermione-kuviota kämmenselän puolelle. Sinivoittoisetkin ovat Nallea, ja taisin saada molemmat vanhat keränloput käytettyä nyt näihin. Jiihaa. :) Nämä parit tein puisilla kolmosen pyöröpuikoilla.

Parista puuvillaisia tai bambu-puuvillaisia tiskirättejä tuli äidille pieni synttärilahja luomusaippuan kanssa. (Ne eivät kyllä nyt siis liity mitenkään kämmekkäisiin, mutta ovat muuten kiva pieni lisuke. :D)

Rättien pintaneule on ihan tavallista kahdella värillä tehtyä helmineuletta. Molemmat langat eivät kuitenkaan kulje työssä mukana, vaan ensin neulottiin kerros värillä A ja sen perään kerros värillä B. Mitään suurensuuria oivalluksia en saanut tällä tavalla tehdystä kaksivärisestä helmineuleesta, mutta olisiko se sitten kuitenkin hieman väljempää neulosta kuin mitä kirjoneuleena tehty olisi.

Vuosi alkaa olla lopuillaan, vaikka en oikein käsitä, minne se meni. Toivottavasti vuosi 2017 on kaikille hyvä ja pehmeä.



21. joulukuuta 2016

Sukkasekoitus, osa 1

Sukkasekoitukset ja kämmekäskoosteet ynnäävät hyvin sen, mitä täällä on loppuvuosi neulottu. Eikä muuten pelkästään loppuvuosi, sillä molempia lajeja on tehty myös kesällä ja syksyllä, toki joulua kohden kiihdyttäen. :)

Kesällä tein tekniikkaharjoituksia, ja kokeilin uudenlaisia peukalonkohtia, kirjoneuletekniikoita ja sen sellaisia. Samalla tuli suurta ylijäämää  kämmekkäistä ja vähän sukistakin. Mutta sittenpä on ollut joulun alla, mistä ammentaa. :)

Tällä hetkellä yli puolet neuleista on jo joko ojennettu eteenpäin tai odottaa h-hetkeään.

Jostain raidallisesta perussukasta, niin kuin noista punavalkoraidallisista, ei ole erityistä tarinoitavaa: kunhan on tavallinen, varpaista varteen kasvanut puisella pyöröpuikolla (3 mm) vanhasta Nallesta ja Maijasta neulottu sukka. Nekin kuitenkin pääsivät kuviin, koska muistan siitä, kenelle ne ovat menneet tai menossa. Oli meinaan käydä niin, että ystäväni, jonka syntymäpäivä on aatonaattona, oli saada sukat sekä syntymäpäivä- että joululahjaksi.

Riemuraitaiset, nuo pinkkivartiset, on tehty jämälankakämmekkäistä jääneistä pienenpienistä keränlopuista, koska edellinen neule valmistui ja koska automatka oli pitkä. Ihan kaikkia värejä ei riittänyt molempiin sukkiin, mutta eipä sitä huomaa, kun raidat eivät kulje järjestyksessä rinnakkain.

Harmaa-mustaraitaiset sen sijaan ovat omalla tavallaan merkittävä kokeilu. Päätin vihdoinkin yrittää, vähentävätkö ohuesta langasta (Regia ja jotakin) tehdyt villa-/nilkkasukat varpaideni palelemista. Kyllä ne vähentävät. Tällaisia lisää.

27. marraskuuta 2016

Siniset laskokset



Olen käyttänyt Folded-puseron vaaleaa versiota niin paljon, että tein sinisenkin. :) Lanka on edellisen kanssa saman vahvuista, tässä Dropsin Fabelia, joten tein tähän samat muokkaukset. Neuloin S-koon mukaan ja jatkoin matkaa niin kauan, että kaula-aukosta tuli minulle sopivan kokoinen.

Helmaan tein vihreän käänteen, jotta usein tummaan toimistopukeutumiseeni tulee vähän lisää väriä. Lisäksi näin sitä ei niin huomaa, jos hame tai housut eivät ole ihan samaa sävyä kuin pusero.

Hihat ovat tässäkin 3/4-pituiset. Ei tule kuuma, ja toisaalta irtohihoilla tai muilla ranteenlämmittimillä voi lisätä lämpöä. Nelosen puisilla pyöröpuikoilla tuli mukavan laskeutuva neulos. Sileä käänne on kaksinkertainen ja neulottu kiinni.

Maailma ja etenkin Ravelry ovat täynnä upeita neulemalleja, joten vähän hassuahan se on neuloa samaa ohjetta useampaan kertaan - kahdesti, saatikka kolmesti. :D Mutta kun kiinnostaisi soveltaa tästä neuletakki. Laskokset voisi siirtää keskilinjasta ulos päin, etukappaleissa pitäisi ottaa huomioon nappilistan leventävä vaikutus. Ei kai siinä muuta. Asia korvan taakse. :)

Kauankohan näiden kuvien ottamisesta on - lehtiä oli vielä puissa ja puskissa. Enää ei, ja uusi erä lunta on kai taas tiedossa; pikkujoulukin jo.

25. marraskuuta 2016

Hermionen sukat palaavat juurilleen

Hermionen arkisukat lähtevät kohta Englantiin, jonne kummityttöni muuttaa perheineen. Koska muuttamisessa ylipäätään ja ulkomaille muuttamisessa ilmeisen erityisesti on paljon liikkuvia osia ja aikatauluja, katsoimme parhaaksi viettää joulut ja syntymäpäivätkin jo ennakkoon.

Minulle kerrottiin, että heidän uusi Englannin-asuntonsa tuntuu vetoisalta, joten villasukat varmaan tulevat tarpeeseen. Valkoinen on the väri, sillä se liittyy mukavasti yhteisiin juttuihin ja tekee noista sen takia henkilökohtaiset.

Lanka on Maijaa, puikot kolmosen puiset kierrepuikot. Tein nämä varpaista varteen ja kantapään jälkikäteen.

(Kuvan koira ei muuten liity kertomuksen tapahtumiin, mutta kunhan halusi osallistua. :))

Penaali on tehty mainion Variksen villat -blogin kautta löydetyllä ohjeella. Helppo ja hauska tehdä.




31. lokakuuta 2016

Valepalmikkosukat

Pinta näyttää palmikkoneuleelta, mutta ei se taida sellaista ollakaan, vaan valepalmikkoa. :) Neulelähteiden, vaikkapa Punomon mukaan palmikot tehdään siirtelemällä silmukoita, mutta tässä eivät silmukat siirry. Yksi silmukka vain kavennetaan ja toisaalla lisätään. Kavennus- ja levennyskohdat siirtyvät oikealle ja kas, kuvio muistuttaa palmikkoa.

Minulla on pintaneuleeseen ohjekin, mutta sen linkki ei nykyisin enää vie minnekään. Mallineule on kuitenkin yhtä simppeli kuin oheinen kaaviokin:
- = neulo nurin
V = nosta silmukoiden välinen lanka ja neulo kiertäen oikein
Musta kolmio = oikealle kallistuva kavennus.
Muut silmukat oikein (suljetussa neuleessa).

Tämä pinta ei jousta kovin paljoa, joten varasin sukkaan väljyyttä ihan reilusti: 60 silmukkaa 7 veljestä-langalla puikkokoolla 3,5. Sukista taisi itse asiassa tulla hitusen (tai tosi paljon..) liian isot äidille, jolle näitä suunnittelin, mutta kyllä näihinkin jalat löytyy. Kuvion tekeminen vaan oli yllättävän koukuttavaa. Vielä yhdet... ja yhdet...

Näiden sukkien jälkeen vanha 7 veljestä -varastoni on käsittääkseni kutistunut jo kahteen kerään. Jäljellä olevat kerät ovat niin vanhaa erää, että niissä ei ole sellaista uudempien 7 v -lankojen muovista tuntua, vaan ovat pehmeitä ja villaisia ja ilo neuloa. Voisin kuitenkin neulaista ne pois tulevan j-kauden tarpeisiin, jotta lankavarastossani säilyisi vähän paremmin edes näennäinen hallinnan ja järjestelmällisyyden tunne. :D

Ja mikähän niille 7 veljestä -langoille muuten tuli? Ero uusien ja vanhojen lankaerien välillä on niin huomattava, että sanoisin, ettei mene kuvittelun (tai toisenlaisiin lankoihin oppimisen) piikkiin. Olisi nimittäin kuitenkin kiva kannattaa suomalaista kauppaa, vaikka materiaali taitaakin tulla lähinnä Briteistä. Njaa. Pohdintoja, pohdintoja. Mutta näistä tuli kuitenkin ihan kelpo saapassukat - lämpimät, suuret ja paksut. :)

21. lokakuuta 2016

Banaanisuklaata ja hitaita vaatteita

Lokakuussa blogeissa on näkynyt slow fashion -vaatteita, kun käsitöitä tekevät (ja ehkä vähän muutkin) ovat pohtineet vaatteidensa alkuperää ja tekotapoja.

Tämä banaani-suklaa-värityksinen villatakki on sikäli slow, että se on ollut tekeillä ihan älyttömän kauan. :) Kesän ajan sen odotti puolivalmiina nappilistoja ja sen jälkeen vielä hyvän aikaa nappien ompelua. Mutta nythän sille alkaa tietenkin olla sopivan viileitä syysilmoja.

Lankana on Dropsin Alpacaa. Raksuni mun toi työmatkalta Norjasta kahta kaunista väriä, jotka yhdessä riittivät tällaiseen retrovillatakkiin. Perinteinen kaarrokemallini osui langan kanssa niin kohdilleen, että ei paljon tarvinnut lisäyskohtia laskeskella, sen kun neuloin vaan. 3,5 mm:n puinen pyöröpuikko kävi vartalo-osaan ja hihoihin, resoreissa puikkoko oli 3 mm.

Villatakin alla oleva kolttu on sekin itse tehty. Kokeilin jollain mysteerikankaalla kaulalta ja hihansuista rypytetyn mekon mallia, mutta testikappaleestakin tuli ihan ok käyttövaate. Yhdessä villatakin kanssa meininki on aika 1940-lukua, mutta muiden vaatteiden kanssa näistä voi tulla modernimpikin fiilis. :D

Dropsista ja slow fashionista muuten vielä sen verran, että ainakin Dropsin sivuilta on hankala tarkistaa ekologisuusasioita. Ekoserfikaatti on mainittu ja tästä alpakkalangasta kerrotaan, että sitä ei ole esikäsitelty kemiallisesti, mutta muuten on aika vähän tietoa toiminnan vaikutuksista ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Jos löydän Dropsille jonkun palauteosoitteen, saatan tuikata viestin aiheesta, sillä isokin firma tarvitsee asiakkaansa. Ja niitähän me ollaan, vaikka yksistään toki pieniä. :)

29. syyskuuta 2016

Sukat sydänkäpysille


Häät ovat niin söpöjä juhlia, että pienet söpöys-romanttis-överitkin siinä sivussa menevät, eiks vaan. Tein naimisiin menneelle ystäväpariskunnalle Love socksit, koska tuolla idealla sai sukista helpolla riittävän sokerihuuruiset. :)

Otin mallista sydänkuvion, ja muuten tein raitaa, kahdella värillä, ja nostin valkoisen raidan silmukan 6 silmukan välein.

Intarsialla ja minulla on vähän sellainen etäinen mutta kunnioittava suhde. Että kyllä minä nyt tarpeen vaatiessa sitäkin teen, mutta en ehkä mielellään paria sydäntä enempää, thank you very much. Toisiinsa sotkeentuvat lankakerät eivät tee siitä kivointa ikinä, mutta intarsialla kieltämättä saa toteutettua aika hauskoja kuvioita.

Nämä kulkivat kesällä mukana matkaneuleena, sillä kerralla neuleessa on yleensä kiinni vain 2 lankaa, intarsiakohdissakin vain 3. Lankojen pysymiseen ruodussa kuviokohdissa auttaa se, että kerii niistä tiukkoja pikkukeriä, jotka eivät pääse levähtämään.

Lankoina oli vanhoja Nalleja ja Maijaa. Käytin suurimmaksi osaksi koivuista kolmosen pyöröpuikkoa, mutta sydänkohtaan otin sukkapuikot. Naiskoon sukissa taisi olla varressa 56 silmukkaa, miessukissa ehkä 64.

Toivottavasti nämä pääsevät siihen käyttöön, johon ne on vähän niin kuin tarkoitettu - kävelyille käsi kädessä, pariskuntasukat jalassa, ruusunpunaisissa tunnelmissa. :D <3

27. syyskuuta 2016

Höyhenviuhkahuivi eli silkkinen f&f

Ystäväpariskunta meni naimisiin syyskuun alkupuolella, ja tilanne vaati silkkihuivia.

Olin ostanut 3 kaartiota Iton silkkilankaa Handmade Berlin -kaupasta toukokuussa tämäntapainen huivi ehkä jo etäisesti mielessä.

En kovin pontevasti etsinyt valmista ohjetta, sillä langat ja värit sanelivat kuvionsa melkein itse. :) Halusin värit kunnolla näkyviin ja sellaisen mallin, joka sopii materiaalin rouheuteen - jotain riittävän yksinkertaista mutta kuitenkin kauniin ilmavaa, johon saa ne väritkin... Tadaa: feather & fan.

Kaikki 3 väriä, marjapuuro, vaaleanharmaa ja vedenvihreä, ovat nättejä sävyjä ja sopivat yhteen. Harmaa ja vihreä ovat kuitenkin tosi lähellä toisiaan, yhtä vaaleita, joten koetin sommitella ne värit jotenkin niin, että  muodostavat kokonaisuuden punaisen pariksi.

Otin tämän puikoille jossain vaiheessa kesää. Aikataulu eli hääjuhlan päivämäärä oli tiedossa ja se, että oman siipivälin eli käsivarsien välisen matkan mittainen feather & fan -neule ottaa aikansa. Valmistuminen meni kummiskii ihan viimeiseen iltaan. Päättelyreunassa on muutama kerros vähemmän punaista kuin aloitusreunassa, sillä lanka uhkasi loppua. Päättelyn jälkeen sitä oli jäljellä kymmenisen senttiä...

Neulominen oli nopeinta yksivärisillä osuuksilla mutta muuten virkeintä raitavaiheissa. Kun f&f-neuletta tekee yli 160 cm, pieni vaihtelu tekee välillä terää. :) Langan pinnassa on pieniä hippusia, joten se takertuu hieman. Etenkään monivärikohdissa, jossa oli kaikki 3 lankaa mukaan, neulominen ei aina soljunut menemään, mutta 3,5:n pyöröpuikolla kumminkin nyt ihan kelpoisesti.

Huivin blokkaaminen oli suorastaan hauskaa. Se ei ollut ennen pingottamistakaan ihan vaan onneton mytty, vaan siinä oli hiukan ryhtiä jo valmiiksi. Pingotusrautojen pujottaminen oli helppoa ja huivi komistui entisestään yön yli kuivuessaan. Ja oli valmiina juhliin. :)

21. syyskuuta 2016

Sukat pienellä pinkillä lisällä

Sukkien loppukäyttäjä pitää musta-valkoisesta väripaletista, mutta minä lisäsin mukaan ihan pikkiriikkisen pinkkiä. Vähän väriä sentäs. :)

Neuloessa ehdin jo miettiä, että ei kai kukaan saa näistä migreeniä, kun tiheä musta-valkoinen raidoitus tuntui väreilevän moirémaisesti. Mutta ei kai nyt sentään, kun sukat useimmiten ovat lattiatasolla. Kuvista muuten huomaa, että joitain levennyskohtien silmukoita täytyy hieman törkkiä tasaisemmaksi pinnaksi.

Nämä on tehty varpaista varteen, Nallella ja jollain toisella vastaavalla
langalla, kolmosen puisilla pyöröpuikoilla. 

Neulominen tapahtui pääasiassa matkalla Berliiniin tai Berliinistä kotiin. En ihan hirveästi pidä lentämistä, ja etenkin kun tulin yksinäni Berliinistä takaisin, neulominen oli tukeni ja turvani. 

Paluulennolla olin jo säikähtää, kun lentoemäntä jarrutti kohdallani ja tivasi, että mitä minä oikein teen. En onneksi päässyt ihan täyteen vauhtiin vuolaan "kyllä minä tarkistin Finavian sivuilta, että tällaiset puikot saa ottaa lennolle" -selityksen kanssa ennen kuin hän tarkensi olevansa kiinnostunut lähinnä pyöröpuikon ja sukan yhtälöstä. No, siitäkin hän sai mahdollisesti enemmän tietoa kuin oli alun perin ehkä kaivannut. :D

Kämmekkäät olen tehnyt isälle, joten en laittanut mukaan edes kirjoneuletta. Voi olla, että näitäkin pidetään vähän turhan "kirkkaina"... ;)

Näiden pitäisi kuitenkin ainakin sopia hänenkin isoon käteensä, sillä jo aloituksessa silmukoita oli 72. Puikko on kolmosen, lanka kaksisäikeinen vironvilla. Peukalon lisäsilmukat väliaikaisella aloituksella sujuvat jo ihan rutiinilla. :)

29. elokuuta 2016

Baktus mannerilmastoon

Oi ihana Ravelry. :) Tällä kertaa siellä ihastutti ominaisuus, että langat voivat olla hakuehto.

Sain työkaverilta pussillisen iäkästä Novitan Puroa värissä Takkatuli. Kerän tai vyötteen perusteella ei osannut varmaksi sanoa millaista neulepintaa siitä tulee, joten katsoin Ravelrystä. Projektisivu toisensa jälkeen esitteli Puro-Takkatulta sileänä pintana, aina oikein -neuleena, joustinneuleena, eri tavoin raidoitettuna, huovutettuna... Ihan mahtavaa.

Kesäharjoittelijamme töistä on lähdössä opiskelijavaihtoon Moskovaan, jossa kai tulee talvisin kovinkin kylmä. Paksu Puro, aina oikein -neule, viitosen pyöröpuikko ja etenkin nopea Baktus valittiin tiukan neulonta-aikataulun (ja harjoittelijan) pelastajiksi. Lanka on sataprosenttista villaa ja pehmeni pesussa niin, että uskoisin sen käyvän kaulankin ihoa vasten.

Takkatulessa on aika paljon oranssia, mutta siinä liukuu menemään myös muita värejä. Tein tämän kahdelta kerältä, joiden värit osuivat aika kivasti toisiinsa nähden. Puroa jäi sen verran, että jätin sen töihin seuraavan palaverineuleen materiaaliksi. Eiköhän sillekin löydy joku paleleva vastaanottaja. :)

Ja hei, minä olen käynyt jossakin! :D Niin Jyväskylän neulefestareita kuin Pukkilan puikkopäiviäkin pääsin ihailemaan muiden blogien kautta, mutta viime viikon tiistaina olin itse Puikkomestarin neulebaarissa! Kokeile, jos vaan pääset, meillä ainakin oli kivaa &  hyvää. :)

10. elokuuta 2016

Ranneraitaiset

Pitkien raidallisten ranteenlämmittimien neulomiseen inspiroivat viime juhannuksen mökkireissu (ml. autossa istuttu aika), valmiiksi kerityt ja kerätyt samanvahvuiset langanloput sekä hienoinen hoppu lähtövalmisteluissa. Juuri siihen lankakassiin tarttuminen oli kuitenkin onnellinen osuma - oli kiva yhdistellä värejä ja sommitella niistä kokonaisuus.

Mulla on varmaan taipumus aliarvioida langan riittävyys eli yliarvioida kulutus. Tästä voisin muistuttaa itseäni etenkin silloin, kun ostan lankoja uuteen projektiin... Arvelin, etteivät ko. keränloput riittäisi hyvän mittaisiin sukkiin ilman, että täytyisi tinkiä väreillä herkuttelusta (siksi siis kämmekkäät). Ja höpöhöpö, niistähän tuli lisäksi vielä sukatkin. :)

Silmukoita näissä oli alkuunsa 48, mistä sitten kaventelin tasaisesti kunnes aloin leventää jälleen ranteen kohdan jälkeen. Peukalokiilan lisäykset tein joka 2. kerroksella ja peukaloa varten jätin tusinan verran silmukoita. Niin kuin noin, about. Perusjuttua tutulla sukkalankavahvuudella, kolmosen koivuisella pyöröpuikolla.

Olisi muuten ollut kiva laittaa tänne kuva siitä, kun seison juhannuksena polvia myöten Päijänteessä neulomassa. :) Vietävä kutina hyttysensyömissä nilkoissa helpotti kummasti rantavedessä, ja mitä siinä nyt seisoskelemaan neulomatta, kun aurinko paistoi ja oli muutenkin mukavaa! :D

2. elokuuta 2016

Kuusikkokämmekkäät


Kesän kämmekkäät olisi tietty voinut esitellä neulontajärjestyksessä, koska sitten myös eteen tulleet ongelmat ja niihin keksityt ratkaisut olisivat olleet evoluution mukaisessa järjestyksessä. :)

Tämän kuusimetsäparin kuitenkin blokkasin (ja samalla vauhdilla sitten kuvasinkin) ennen muita valmistuneita, koska vaikuttivat alkuunsa tavoiteltua pienemmiltä. Olisin siis saattanut päätyä purkamaankin. Mutta venytys auttoi ja käsine kasvoi riittäviin mieskokoisiin mittoihin.

Kuvausmallilla on kyllä aika paljon ns. loppukäyttäjää pienemmät kädet, mutta peukaloon saattaisin silti laittaa silmukan tai pari vähemmän, jos nyt tekisin. Paitsi että väljempi peukalo kyllä antaa mahdollisuuden käyttää näitä myös muiden käsineiden päällä. Njaa, eiköhän tuo ole ihan kelpoinen käytössä, siis.

Kämmekäsproggis inspiroitui alun perin siitä, että näin Små blomsterit. Kämmekkäät kun ovat hyviä pienten lankamäärien hyötykäyttöön ja lisäksi kirjoneule houkutteli. Otin omiin kuvioihin osviittaa mm. Fair Islen neulemallit -kirjasta (Moreeni, 2012, Mary Jane Mucklestone).

Neuloin pitkälti ns. värit edellä, kunhan lankojen paksuudet ja muut ominaisuudet nyt jotenkin sopivat toisiinsa. Näissä on vironvillaa ja vanhaa Novitan Floricaa. Kuviota muokkasin sen verran, että sain sen sopimaan silmukkamäärään (56 s., 3 mm:n koivuinen pyöröpuikko).

Resorin aloitin 3 o, 1 n -mallilla ja jatkoin 2 o, 2 n -joustinneuleena. Väljempi 3 o, 1 n -osuus voi mennä sujuvammin vaikka villapaidan hihan päälle, kun  taas 2 o, 2 n istuu napakammin. Ja ainakin vaihtelu toi rannekkeeseen eloa.

Edellisessä kämmekäsparissa olin pähkäillyt peukalokohdan kanssa. Olin nostanut peukalokiilan silmukat odottamaan, luonut muutaman uuden silmukan ja lopuksi peukaloa neuloessa poiminut silmukat luotujen silmukoiden reunasta.Ihan siis perusratkaisu ja siisti lopputulos.

Mutta poimittu silmukka on kuitenkin poimittu silmukka, joten mietiskelin, että mitenköhän väliaikainen aloitus toimisi poimimisen sijasta. Ja kyllähän se toimi: myös kämmenen yläosan puoli on nyt saumatonta neulepintaa ja käsine saa hyvän muodon. Varmasti käytän tätä jekkua jatkossakin.

29. heinäkuuta 2016

Oransseja juttuja ja ylipäätään vaan juttua

Rempasta seuranneella neuleiden viimeistelysumalla on ollut vaikutuksensa: Ei ole tullut valmiita neuleita, joista kirjoittaa. Tässä puutteessa olen sitten kävellyt perheen perässä ja selittänyt vuolaasti väliaikaisista aloituksista, lanka- ja värivalinnoista sekä pulmista, joihin olen itseni neulonut. Kukin meistä on siis potenut remonttia omalla tavallaan...

Mutta muutos on vihdoinkin tulossa! Alakerran remontti on valmis ja järjestys palautumassa maailmaan! Järjestyksen lisäksi alakertaan on tullut hieman lisää energiaa: oranssi voimaseinä muutoin vaaleiden värien kaveriksi.

Olisihan rempan aikana toki voinut päätellä langanpäät sukista ja neuloa nappilistat villatakkeihin. Mutta sekin on helpompaa nyt, kun löytää kanavaneulan ja sukkablokit ja blokkausalustat ja kaiken omilta paikoiltaan. Paikkansa on nyt myös valmiille sukille ja muille pienneuleille.

Ihastuin jossakin podcastissa kuulemaani ideaan sukkalaatikosta. Perusidea taisi olla sellainen, että vuoden aikana joka kuukausi valmistuisi uusi sukkapari, joka säilötään laatikkoon odottamaan. En muista varmaksi, mitä ne sukat sitten odottavat - ehkä vaan uutta sukankulutusvuotta. :)

Minun pienneulelaatikkooni, jossa tässä vaiheessa nököttää yksi valmis pari raitasukkia, tullaan lähinnä odottelemaan muuttoa muualle. En aina etukäteen tiedä sukista, että minkä kokoiset niistä on tulossa. Pinta- tai kirjoneuletta on kiva tehdä sen verran, että se ei lopu keskenkaiken pätkäisten, joten sukka voi olla kokoa 37 tai 40 tai jotain muuta. Nyt näille on ihan oma lahjalaatikkonsa.

Nuo oranssiraidalliset sukat ovat varpaista varteen -perusmallia jälkikäteen tehdyllä kantapäällä. Lila lanka on Dropsin Fabelia. Oranssi on tuntematonta mutta mukavaa, viime kevään neulekurssilla neulojatoverilta saatua sukkalankaa. Puikkokoolla 2,75 tuli sopivaa tiheyttä.

Viime kesänä tein tosi paljon sukkia, kun kulutin jämälankoja ja kokeilin erilaisia kantapäitä. Tämän kesän teema taitavat olla kämmekkäät, joita on valmiina varmaan jo 4 paria. Kämmekästutkielmaa, siis. :)

21. kesäkuuta 2016

Vähän niin kuin mysteerihuivi

Aloitin kevään neuleleirillä, Veera Välimäen kursilla koekappaleen, jossa oli tarkoitus kokeilla erilaisia juttuja. Kokeilin siinä huivin V-mallia ja lyhennetyin kerroksin tehtäviä kiiloja (nyt ainakin).

Kun sitten kotona löysin tekeleen taas pussistansa, en ollut ihan varma, mitä sille tekisi. Jos minulla oli ollut suunnitelma, olin jo onnistunut eksyttämään itseni sen ääreltä. Olisi tuon purkaakin voinut, sillä en ollut hirveästi pätkinyt lankoja vaan jättänyt odottamaan.

Mutta kun ihan kokeeksi neuloin sitä vielä kerroksen verran - se oli vaan niin mukavaa. Leppoisa aina-oikein nelosen koivupyöröpuikoilla ja sujuvalla villalangalla niin kuin vaan vei.

Ja kas, tällainen siitä sitten tuli, hieman omituinen reppana! :D Kiiloja olisi voinut tehdä alusta loppuun, kun kerran rupesin, mutta aloin epäillä, että näinköhän huivi jaksaa pysyä missään järkevässä muodossa kiilojensa kanssa. Olisi se varmasti pysynyt järjestyksessä tällä vanhan Florica-langan ja väljän neuloksen yhdistelmällä. Näissä kuvissa sitä ei ole vielä pingotettu, ei edes pesty, ja silti se on jo jossain kuosissa.

Käyttötapa tulee kuitenkin olemaan tiiviisti kaulani ympärillä syysmyrskyjä ja pimeyttä vastaan, joten paikkansa tämäkin löytää. Aion kyllä tarkkailla myös ystävävien ja sukulaisten ilmeitä, kun joku joskus näkee tämän väripläjäyksen. Jos jollakulla ilme kirkastuu ja käsi ojentuu huivia kohti, niin se on sitten löytänyt uuden kotinsa. :)

14. kesäkuuta 2016

Kesätweed

Nämä kuvat ovat nyt vähän kasvottomia, päättömiä, jopa, ja rinta on rottingilla, mutta kunhan neule näkyy. :)

Tein pitkästä aikaa puseron ihan ohjeen mukaan. :) Ohje on Veera Välimäen Folded (maksullinen, Ravelry), ja oikein kelpo ohje onkin.

Koon kanssa oli hieman säätämistä. Vaikka oma neuletiheys vastasi aika tarkalleen ohjeen tiheyttä, M-koosta oli tulossa ihan hirveän suuri. Mutta koska olen niin tottunut omiin neulesävellyksiini, olen parkkiintunut myös sovittamaan hyvissä ajoin... Niinpä purin ja jatkoin S:llä. Elämismaailmassa valmiin koko on kyllä varmaan lähempänä L:ää.

Neuleen yläosa ei taida vastata oikein minkään koon kavennuksia, mutta kavensin niin kauan, että sain hyvän kokoisen kaula-aukon ja mukavasti istuvan puseron. 

Lanka on Regian 4-säikeistä Tweediä. Siinä on 70 % villaa ja loput tekokuitua, ja se taitaa olla periaatteessa sukkalanka. Lanka ja neule ovat kyllä kovin pehmoisia, eli hyvin käy muihinkin neuleisiin. Käytin pääosin nelosen puikkoja, jotta sain ilmavan, laskeutuvan pinnan ja puseron.

Tykkään mallista tosi paljon ja teen sillä saman tien toisenkin puseron. Tämä käy vähän kaiken kanssa - hameen, housujen, ja tällaisena koltun päälle heitettävänä kesälämmikkeenä myös.