Noh, ainoa vaakakuva reikätopin alkukerroksista oli tuollainen, jossa töröttää myös laastari.
(Se on muuten kaikessa muussakin tiellä - peukalo, jossa on vekki. Hankaloittaa niin älypuhelimen käyttöä kuin kahvinkeittoa ja kaikkea siltä väliltä. Kärsinyt sormi on estänyt etenkin langanpäiden päättelyn kevään mittaan neulomistani lukuisista sukista, joiden viimeistelyn jätin myöhemmäksi! :D No, ehtiihän sitä sitten, kunhan paranee.)
Pellavaneuleideat olen kesän viileissä säissä suosiolla vaihtanut villaisiin versioihin, ja aloitin toppia villa-alpakasta.
Sen jatkosta pitäisi seuraavaksi päättää, sillä en ole ihan varma pidänkö tuosta kombosta. Lanka on pehmeintä ikinä, norjalaista villa-alpakka-Raumaa, ja sopisi kyllä hyvin tämäntapaiseen pikkuneuleeseen. Sitä ei vaan ole tarpeeksi, että saisin yksinvärisen topin. Kaksi väriä yhdessäkään eivät riittäisi aina oikein -neuleeseen, kuten ohjeessa on. Voisin siis neuloa päävärillä sileää ja tehdä toisella värillä reikäkerrokset. Mutta jokin siinä ei nappaa. Täytyy vielä fiilistellä, että vaihdanko mallia vai lankaa vai jatkanko vaan.
Olen lomalla innostunut myös aikuisten värityskuvista. Lapsena jokin
hankasi vastaan värityskirjoissa; en ehkä niin pitänyt valmiista kuvista. Nytkin
katsoin varmemmaksi piirtää ensin kuvat ja värittää sitten niitä. :)
Ja ennen kaikkea: viimeinen pari paksujen sukkalanganjämien kulutusprojektista valmistuu kohta. Sini-vihreäraidallisten kanssa tuli otettua todellinen askel kohti epäsymmetrisyyden parempaa sietämistä. Olen nimennyt sukat Hämeen Häpeämättömiksi. ;)
Myös lila-raidallisissa langat loppuvat kesken, mutta niissä säädän melkein katseen kestävän raidoitussysteemin. Kuvaan sukat vielä kokonaisuudessaan - kunhan saan pääteltyä.
Mansikoita on tänä vuonna tullut kivasti jopa meidän parista puskastamme. Aika suuri osa niistä on kyllä mennyt muihin suihin ja nokkiin. Minun mielestäni linnut voisivat syödä enemmän niitä öttiäisiä, jotka verottavat satoa! Mutta ymmärrän kyllä kaikkia osapuolia; makoisiahan nuo. :)