Korvaava kauluri

Kun valo riittää kuvaamiseen, täytyy pistää toimeksi. Pimeällä ehtii sitten päätellä ja pingottaa. Ja harjata hiuksia. :)

Kauluri tulee isälle, jonka edellinen kaulanlämmike kutistui pesukoneessa. Tätä oli mukava tehdä: pyöreä merinolanka on mukavan tuntuista ja nopeaa neuloa (jopa 2,5 puikoilla).

Väristäkin tykkään, ja eiköhän isä myös. Kirkas, melkein turkoosi sininen on niin kaikin puolin sopiva tähän vuodenaikaan, kun värit vähenevät ulkona.

...kauluri näyttää vähän erilaiselta kuin
suorana.

Sitten kun resorin ruttaa...

Raitojen väriä vaihdoin "no jog" -tyyliin eli ilman, että kerrosten vaihtumiskohta jää näkyviin.

Kahden kerroksen raidoilla, ohuella langalla ja joustinneuleessa ei  taitaisi tulla kovin huomattavaa porrastusta muutenkaan, mutta tulipa nyt näperrettyä. :)

Silmukoita on joustinneuleessa 140. Lappuosiin lisäsin resorin jälkeen 4x2 silmukkaa, joista kavensin 2x2 ennen aina oikein -alareunaa. Lanka on Vikingin Babyullia, joka toivottavasti kestää pesua ja pitoa.

Toisiinsa (melkein) sointuvat setit

Mainio Yarn Harlot totesi blogissaan, että neulojan tunnistaa neulotuista asusteista, jotka mätsäävät toisiinsa melkein - melkein, mutta eivät ihan täydellisesti.

Kun ilman viiletessä etsin pipoja ja kaulaliinoja piiloistaan, ainakin minun kohdallani hypoteesi sai vahvistuksen. :)

Ja näin se mulla tapahtuu:

Aika usein alan neuloa nähtyäni nätin mallin: kaunis huivi - olisiko tähän sopivaa lankaa jemmassa? Huivi tulee neulottua, ja hyvällä säkällä lankaa jää vielä pipon verran.

Kun iso huivi on valmis, haluan tehdä vaihteeksi jotain muuta kuviota. Ok, huivi ja pipo ovat eri mallia, mutta lanka sentään on sama. Siinä vaiheessa se ei ole niin tarkkaa.

Lapaset? Aika ajoin jämälankapussi on niin kukkuroillaan, että pidän tähdetalkoita. Sukkia ja etenkin lapasia on siis aika iloisenkirjavina väreinä ja kuvioina.

Toinen neulonnan liikkeellepaneva voima on sitten lanka. Uutta, kiinnostavaa lankaa tai ihanan väristä muuten vaan ihanaa lankaa nyt vaan tulee välillä hankittua. You know.

Joskus langoista tulee pipo ja tuubihuivi, joskus pipo ja lapaset, joskus huivi ja lätsä. Mutta sellaista ei ole vielä sattunut, että olisin määrätietoisesti neulonut pipon, käsineet ja huivin samalla mallilla ja samoista langoista. :D

Tietenkään setit ja tilanteet eivät ole aina ihan tällaisia kuin näissä kuvissa.

Toisinaan ainoa asusteita yhdistävä tekijä on se, että ne ovat aamulla löytyneet saman takin harteilta ja taskuista...

Tilannetta voi vielä korjatakin. Esim. Totoro-lapasten harmaata ja valkoista silkkivillaa on vielä hyvinkin huivin verran. Siitä voisi tehdä raidallisen, niin kokonaisuus mätsäisi jo 99 %:sesti.

Musta-harmaan rastapipon ja tuubin seuraksi voisi hyvin neuloa (tylsät mutta tyylikkäät:)) mustat lapaset, jopa harmaata alpakkaa saattaisi löytyä raitaa varten.

Sitten on niitä lempparihuiveja ja -pipoja ja -lapasia, joiden kohdalla peli on niin sanoakseni menetetty. ;)

Jos Yarn Harlotin periaate tosiaan on yleistettävissä neulojiin, minut tunnistaa sellaiseksi nyt ja jatkossakin. :) Kai pitäisi vielä lisätä loppuun, että olen myös ylpeä siitä. ;D

Kaikille lämpimät kaulat

Niinhän se usein perheissä menee, että yhdeltä pieneksi joutunut siirtyy jonossa seuraavalle. Meillä jopa yli lajirajojen. ;)

Isäni on mutkaton pukeutuja, joka pitää mielellään kauluria kylmillä ilmoilla. Viimeksi vanhemmilla käydessäni kuulin isältä kummia toiveita "sellaisista joustavista suikaleista, jotka voisi ommella kaulurin sivuihin". Anteeksi kuinka...?

Äiti näytti hiukan syylliseltä ja selvitti, että "kun kaikki sukat, mitä olet meille  tuonut, ovat aina olleet konepestäviä". Jaaha, isälle joskus neulomani alpakkainen kauluri oli siis kutistettu ja huovutettu pesukoneessa... ;D

Uusi kauluri ohitti sillä puheella muut keskeneräiset: isänpäivä on juuri sopivasti tulossa, ja sääkin lämpenee kaiketi vain väliaikaisesti.

Hain tähän työhön täsmälangat. Luulen, että hyvä materiaali voisi olla Vikingin Babyull eli konepestävä merinovilla. :) Päävärinä on reteä sininen ja lisukkeeksi tulee tummanruskeita, kapeita raitoja.

Pohdiskelin myös uusiokäyttöä sille entiselle kaulurille, ja Raksuni-mun sen keksi: mäyräkoiralle lämmikettä! Koiraseni palelee herkästi, joten takkeja tarvitaan. Yhtään käsin neulottua villapaitaa sillä ei kuitenkaan vielä ole, mikä jo sinänsä on jonkinmoinen puute.

Kauluria voisi kaventaa edestä hieman, ja ommella siihen selkä- ja vatsakappaleet lämpimästä huovasta. Tarranauhakiinnitys selän päälle ja avot - siinä kelpaa pienen koiran pinkoa pakkasilla.

En sitten tiedä, pitäisikö koiran itsensä kanssa vielä keskustella siitä, mitä mieltä tämä on ideasta... ;)

Win-win: lankoja hyvän asian puolesta

Koukkasin Taito-kaupan kautta, kun satuin Senaatintorin nurkille. Roosa nauha -lankoja oli jäljellä vain muutama vyyhti ja väri, mutta minulle ne kelpasivat vallan mainiosti.

Myyjä tuskaili sitä, että joutuu myymään ei-oota - lankoja menee sitä mukaa kuin kauppaan tulee. Hienoa kumminkin, että juuri Roosa nauha -lankoja ostetaan.

Minulla oli alkuunsa mielessä pinkki tai lila, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla... Oranssille on mulla kuitenkin aina käyttöä: se on (ollut ainakin kymmenen vuotta sitten) kummipoikani lempiväri, ja minä jumitan sitkeästi niissä muistoissa. :)

Roosa nauha -langoista menee 80 senttiä per vyyhti rintasyövän vastaiseen työhön, joten hiukan hyvää kaikille. :)

Ps. Hurmaavassa Yarn Harlot -blogissa esitettiin epäilys siitä, että neulojat tunnistaa melkein - mutta ei ihan - toisiinsa mätsäävistä neulotuista asusteista! :D Kunhan kerkiän, saatan ehkä täällä omakohtaisesti osoittaa, että juuri näin on asian laita. ;)

Sokerileipurit kaverin keittiöön

 Olen selaillut Patalappuja à la carte -kirjaa pitkään ja hartaasti, ja vihdoin tuli tarve ja tilaus pannulapuille. Ystävälle on kiva virkata vieminen, joka liittyy kutsunsa teemaan ja hänen kotiinsa: lämpöä, värejä, ruokaa ja ihania perinteitä.

Tässä Sokerileipurit-pyörylässä on hauska juju: ketjusilmukkanauha virkataan kulkemaan kerrosten sisällä. Virkkaan sen verran harvakseltaan, että ennen kokeilemattomia tekniikoita tulee usein vastaan.

Lankakorini värikkäät löydöt olivat hiukan ohuempia kuin ohjeen lanka, mutta silmukkanauha tekee lapusta silti hyvän paksuisen. Eivät pala näpit, pöytä eivätkä hihat. ;)

Viikon tuoksinassa oli myös aikamoinen plussa, että nämä patalappuset teki nopeasti. Eli tervetuloa viikonloppu, hyvä seura ja rentoilu; kohta lähdetään! Parin tunnin matka-aika autossa on varattu neulomiselle. :)

Liikettä askartelurintamalla

Suloiselle mini-ihmiselle neulotut ristiäislahjasukat on viety lämmittämään pienenpieniä varpaita. 

Kauneus voitti käytännöllisyyden sukkien koristelussa. Pujottelin niihin samettinauhaa, jonka joutuu ottamaan pois, jos ja kun sukat pesee. Tosin noin pienen ihmisen töppösiä tuskin hirveän usein pyykätään... Niillä vielä missään kävellä. :)

Paketti sai kylkeensä leimaten koristellun kortin. Leimasimia oli jo hankalampi veistää kuin kesällä: skumppapullon korkit murentuivat herkemmin. Johtuisikohan kuivemmasta (huone)ilmasta.

Työstäminen onnistui mitenkuten vielä, joten tein varuiksi pari jouluaiheistakin kuviota. :)

Korkit ovat aika kauniita ihan itsenäänkin, kun niiden tekstit näkyvät musteen läpi. Saisikohan noista lopulta tehtyä jotain muuta... Vaikka ovikranssin, jossa leimasinpinnat näkyvät.

Tai jos koristaisi korkeilla lahjapaketin. Käärepaperin tai kortin voisi ensin kuvioida leimaamalla ja lopulta kiinnittää leimakorkin lahjanarulla pakettiin.

Jaa-a, talteen tämä ajatus. :)

Boordiprobleemeja

Neuloin huivin boordissa jotain oudosti: kerroksen silmukkaluku ei täsmännyt ohjeen kanssa. Jaaha, myös pitsireikiä olisi pitänyt vähentää kavennettaessa, mutta epätasaisesti pitkin matkaa.

Mutta en mä niin tee. :) Väkerrän oman kavennusmallin, jossa pitsirivit pysyvät samanlaisina mahdollisimman pitkään, ja kutistuminen tapahtuu välikerroksilla.

Tämä tarkoittaa täysmääräistä säätämistä ja osittaista irtautumista ohjeesta.

Mutta kun kavennuksia on tehty samoilla paikoilla kuin ohjeessa ja lopuksi on saman verran silmukoita kuin mitä keskipaneeli vaatii, boordinhan pitäisi asettua muotoonsa. Toivottavasti. Ehkä. Ensimmäinen valmis boordi kun ei suosiolla asetu sellaiseen kulmaan, että voisi kuvitella keskustan istuvan kiukuttelemattomaksi neliöksi.

Tuijottelin sitä ankarasti pitkin viikonloppua ja tein vaihtoehtoisia suunnitelmia. Neulon jo toista boordia ja ihan vaan sitten kokeilen, miten keskiosa toimii niihin yhdistettynä. Pahimmassa tapauksessa teen näistä 2 puoliympyrähuivia eli molemmille boordeille oman yläosansa, jos kokonaisuus ei pysy kasassa. :)