Se on jo raitapaita

Raitamekko on jo pitkän topin mittainen, kasvanut vielä sitten edellisen sovituskuvan. Lantion levennykset on nyt lisäilty, ja sitten vaan lisää pituutta sen verran, kuin sopivalta tuntuu.

Tällä hetkellä helmavaihtoehtojen kärkikahinoissa ovat suora helma sivuhalkioilla tai sitten jonkun sortin helmaresori eli tulppaanimalli. Vastaus riippuu varmaan lopullisesta pituudesta. Tulpusta tulisi lyhyempi, että resori jaksaisi vähän kasata helmaa. Halkioilla voisi tehdä pidemmänkin.

Tuskin tästä ihan kokopitkää tulee, sellaisessa jaksaisi raahustaa; ehkä kuitenkin vain polvimittainen tai vähän alle.

Lanka (Langin Korfu, pellava-viskoosi) on aika kiva neuloa. Liikkuvaa, mutta ei liiaksi, eikä hajoa säikeiksi.

Neuleen pinnasta tulee elävä, kun lankakin on sitä. Teen isoilla puikoilla, kuutosilla, jotta raskaasta langasta saisi mahdollisimman ilmavaa jälkeä.

Eli tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Ei kolttu ehkä sittenkään jouda linnunpelättimen pukineeksi kasvimaalle. ;)

Pappasukat ja mummotossut

 

Sukat kokoa 43--44, siksi lörpöttävät
hiukan pienempikoipisen mallin jalassa.

Taas on valmistunut pari jonkun tulevan sesongin huipputuotetta. ;)

Ensinnäkin tavoitteena oli tehdä ystävälle oikein vaarimalliset villasukat. Voisi sanoa, että tehtävä suoritettu.

Hyvin hautuneiden 7 veljestä -irtokerien kanssa yhdistin ehkä 1970-luvulta peräisin olevaa Saku-sukkalankaa. Se neulottiin ihan vaan nostalgiasyistä ja ns. talvisodan hengessä; lanka oli rasvaista ja melkeinpä tahmeaa. Sukat joutuu pesemään ennen lahjoitusta, ja todella siis pesemään, mikään pieni huljautus ei riitä.

Hei, ei mitään Sidoste-sukka-leikkiä
lahjasukilla, kiitos!

Heti ensi joulun alla, kun pengon kiivaasti neulekätköjäni, saatan muistaa tämänkin sukkaparin ja osaan hakea sen piilostaan. Ihan lähiaikoina näitä nimittäin tuskin tulee annettua...

Mummotossut on neulottu hoivakotikeräystä varten. En totellut ohjetta lankavalinnassa (Novitan kesälehti, 2013), joten lopullinen koko oli pitkään arvoitus. Nyt nämä sopivat noin 36-kokoiseen jalkaan, mutta onhan sitä pienijalkaisiakin mummoja.

Seuraavasta parista teen vähän isommat. Ja värikkäämmät.

Tossuihin käytetystä pätkävärjätystä keränlopusta muistan sen verran, että langasta on joskus aikojen alussa neulottu pipo. Aina oikealla siitä tuli muistaakseni kivasti landehenkinen, mutta näin helmineuleena... huhhuh. Piti pistellä loppu keltaisella Kelolla, että kehtaa antaa nämä eteenpäin. Kun ei tunne vastaanottajaa, on varmaan hyvä tehdä jotain vähän rauhallisemmasta värimaailmasta. Mutta ei nyt vallan kaurapuuroa sentään... :)

Tossuja olen väkertänyt neuletapaamisissa, mutta kohta olisi aika keskittyä raitamekkoon taas. On se vähän edennyt. Eikä toivo sen suhteen ole vielä ollenkaan kadonnut. :)

Pieni pussukka ja muita ommelluksia

Bonuspoika tarvitsi pussin oikomisrautojen kuljetusta varten. Varastoistani ei ihan  hirveästi löytynyt nuorille miehille suunnattuja kankaita, mutta Ikean sininen lintukangas kelpuutettiin.

Minä ja ompelu olemme aika tuore juttu. Harjoituksia pidetään kausiluontoisesti lainaompelukoneella.

Ensin tuli kasseja, sitten vetoketjullisia pussukoita. Jokusen kotikoltun olen ommellut ja jotain muuta pientä helppoa.

Sinikuvioinen kiva verhokangas, joka nyt ei vaan väriensä puolesta käy makkariimme, ei sitten millään, ei vaikka sitä roikottaisi ikkunassa ja kuinka toivoisi, tarjoaa syyn jatko-opinnoille.

Kangas on aika jämerää, mutta sellainen farkkuhameen tapainen puolihame siitä voisi tulla. Takki olisi mahtava, mutta voi olla vielä liian suuri suupala.

Jotenkin näen, vaikka en ole ihan varma mitä asiasta ajattelen, itseni tästä kankaasta tehty puutarhahattu päässä... Rikkaruohot vielä nauravat itsensä hengiltä tänä kesänä. ;)

Ja siitä puheen ollen: puutarha. Spagetti- ja kesäkurpitsat, taitepavut ja kehäkukat on istutettu. Pinaatit ovat yhä ruukuissa suojassansa, mutta muista esikasvatettavista ei ole kovin montaa kukkapenkkiin siirtyjäksi... Onneksi edellisten asukkaiden istuttamat kukat, marjapensaat ja hedelmäpuut sen kun kukoistavat. :)

Arvoituksellinen raidallinen

Raitamekko on vähän näitä "hei, tehdäänpäs tämä jotenkin hiukan vaikeasti" -projekteja, mutta niitäkin pitää olla. Jos neulon ainoastaan mukavuusalueellani, taidan suoltaa maailmalle pelkästään villasukkia... ;)

Tämä proggis ei etene järjestyksessä a) etsi malli, jolla on ohje b) hae siihen kuuluva lanka ja c) toimi kuten ohjeessa sanotaan. Tällä kertaa on valmiina vain lanka.

Näissä keksi-se-kokonaan-itse-ratkaisuissa lopputulos on aina vähän hämärän peitossa. Toisaalta ihan sellaista ohjetta kuin minulla on mielessä, ei löytynyt tällä kertaa edes Ravelrystä.

Jos tästä mekosta ei koskaan enää kuulla eikä nähdä, voi rivien välistä lukea, mitä on tapahtunut. ;) Mutta jotain tässä varmasti joka tapauksessa oppii. Lähdetään siitä. Alku vaikuttaa kyllä lupaavalta. Ja parhaassa tapauksessahan tästä tulee vielä ihan suosikkikolttu. :)

Tähän mennessä on selvinnyt seuraavaa:

• neulomissuunta on ylhäältä alas. Helman voi lopettaa siihen mittaan, jossa mekko päällä jaksaa vielä kävellä (lanka on painavaa)
• tein maltilliset lisäykset kaula-aukkoon, sillä tämä neulos saattaa venähtää käytössä
• tarvitaan lyhennetyt kerrokset rinnuksille, kavennukset vyötärölle ja levennykset lantiolle.

Ratkaistavaksi tulee vielä ainakin, että

• pitäisikö helmaan suosiolla tehdä jokin muu muotoilu kuin tasapäättely. Lanka saattaa vetää helmaa "roikkolaskoksille" eli se ei laskeudu kauniisti. Viisto helma? Muu mikä?

Hetki on kyllä vielä aikaa harkita, ennen kuin helma tulee vastaan. :)

Muistiinpanona, että äidin onnittelukorttiin tuli aikanaan päkerrettyä kehysratkaisukin. Sen kanssa näytti huolitellummalta.

Vedenneidon huiviska

Turkoosi pellavahuivi on nimitetty vedenneitoasusteeksi paitsi värinsä myös rakenteensa vuoksi. Pinta tuo mieleen jonkin merilevän, toki ihan hyvällä ja mukavalla tavalla.

Sauma jäi neulottuna liikaa näkyviin

Lanka (M&K pellava) oli kiva neuloa ja malli (Debbie Bliss: Neulojan vuosi - pitsihuivi) mukava. Viimeistelyohjeessa oli jotain erikoista: siinä neuvottiin yhdistämään kahtena kappaleena tehty huivi nurjat puolet vastakkain neuloen. Ei tullut hyvä. Sauma jäi oikealle puolelle, mutta ei kuitenkaan asettunut osaksi kuvioita.

Purin ja silmukoin. Tuli parempi.

Vedenjakaja: kappaleiden rajat

Koska tein huivin vain yhdellä värillä, en ollut niin tarkka kolmannen vyyhtini puolittamisen kanssa. Olisi kannattanut olla: kuvion suunta vaihtuu kappaleissa ja toinen kappale on nyt sitten lyhyempi. Jos oikein tarkasti katsoo, epäsymmetrian huomaa kyllä.

Mutta eipä sillä lopulta niin väliä... Kun pingotin huivia, katsoin kuviota vielä tarkemmin. Kerää vaihtaessa olin sekoittanut puolet ja neulonut toisen kappaleen lopun niin, että oikealla oli nurjaa ja päinvastoin... Ensin harmitti, sitten alkoi naurattaa.

Opetuksena voisi olla vaikka, että malli saattaa hyvinkin olla ns. aivotonta neulottavaa, mutta kyllä nyt joku tajunnan taso kannattaa silti säilyttää. :D

Oikea ja nurja puoli eroavat niin vähän, että en lähde purkamaan. Ihan kelpo käyttöhuiviska siitä tuli, vaikka se niin sanottu käsityön jälki muistuttaa kyllä olemassaolostaan. :D

Äitini ei käy täällä

Äiti ei lue blogeja, joten ennakkonäytös ei spoilaa yllätystä. Olettaen siis, että parin tiskirätin ja unohtuneiden pitsisukkien löytyminen paketista lasketaan kivaksi ylläriksi... ;)

Ovat ne oikeasti hänelle mieluinen lahja. Äitini tykkää olla ekologinen, ja sen jälkeen kun vein hänelle ensimmäisen neulotun tiskirätin, hän ei ole muita käyttänytkään. Niitä pestään kuumassa ja taajaan, joten uusia tarvitaan melko usein. Perfect. :)

Piirakkasukat valmistuivat jo maaliskuussa. Äidille ne on tarkoitettu, mutta olen unohtanut ne antaa. Hän kuluttaa villasukkia melkein samaa tahtia kuin tiskirättejä -- ja neulojahan neuloo.

Äidin mieltymykset ovat johtaneet hienoiseen kapeutumiseen lahjavalikoimassa, mutta pääasia, että hän ilahtuu. :)

Taustalla näkyvä pieni pitsiliinaa taitaa muuten olla isotätini virkkaama joskus kauan, kauan sitten. Hän teki tuolla samalla mallilla suvulle monenlaista, mm. päiväpeitteitä. Yhä kauniita ja yhä käytössä.

Tiskirättien lanka jo jotain alekorista aikanaan löydettyä bambusekoitetta.

Korttisuunnitelmaa muokkasin lennossa. Kaksinkertaisesta pahville liimatusta pellavakankaasta tuli kuivuttuaan niin luja vastus, että jo yksin ruusujen ja lehtien ompelu paikoilleen oli työn ja tuskan takana. Luovuin nopeasti ajatuksesta, että olisin ommellut tekstille vielä koristekehyksen. Saatan kyllä vielä töpötellä punaisella värillä pisteviivareunuksen. Tai sitten jätän tuollaisekseen. Lisukkeet saattaisivat syödä tehoa tekstiltä, ja täytyyhän äidin nyt huomata tulleensa onnitelluksi. :)

Ruusuraportti

Pyysin virkkuukoukultani pieniä, vaaleanpunaisia ruusuja.

Ensimmäiset yritykset olivat tarkoitukseen liian isoja. Tein ne nauhana, johon virkattiin terälehtiä, ja jotka sitten rullattiin ruusun muotoon. Sopivan värisellä kotivarastoni Kotiväki-langalla ja tällä menetelmällä kukka vaan oli liian iso, vaikka vähensin silmukkamäärää.

Seuraavaksi yritin virkata terälehtiä keskusympyrään ja lisätä terälehtiä keskiosan alapuolelle. Lehdet törröttivät väärään suuntaan ja lopputuloksena oli mytty.

Otsa jo lievästi rypyssä tein (ja purin ja tein ja purin ja tein) vielä version, jossa aluksi virkataan muutama terälehti nauhana, rullataan ja kiinnitetään ne keskiöksi, ja sitten virkataan sopiviin väleihin terälehtiä työn alapuolella.

Linné saattaisi ehkä todeta, että "kas, ulpukkahan se siinä", mutta päätin silti, että tämä kelpaa. :) Piiloistani ei löytynyt nöttösen nöttöstä vihreää puuvillaa, joten lehdet taidan tehdä vedenvihreän huivilangan jämistä. Pikkuruusun halkaisija on 2,5--3 cm eli koko on ok.

Ruusut laitetaan korttiin ja kortti sunnuntaina äidille.

Kaaoksentorjuntaa kangaslaatikoilla

Askartelunurkkaus on talven aikana villiintynyt. Villiintynyt, tai sitten minä olen vaan ollut näin villi. Näkymä oli kumminkin sotkuinen.

Ostin joskus Ikeasta halvalla paksua kangasta, hämärästi mielessä jonkinlainen säilytysasia. Ajatus oli aikansa muhinut ja hyvä, vain toiminnan ajoitus hiukan outo. Käytin hyvän aikaa vapun aatonaaton iltayöstä vimmaiseen ompeluun.

Ompeluprosessi oli mulle epätyypillinen: ei mittailua, ei suunnittelua: sakset vaan käteen ja menoksi. :) 30 cm x 30 cm "kaavan" sentään leikkasin piirustuspaperista. 2 neliötä pohjiksi ja sivuihin puolta korkeammat kaistaleet. Viimeisen pohjasauman jätin auki kääntämistä varten ja ompelin sen kiinni oikealta puolelta.

Olin vähän kaavaillut, että tekisin laatikoihin vielä kankaasta laput, joihin voi kirjata tiedot sisällyksestä. Ehkä sisällysluetteloa ei kuitenkaan tarvita -- lankaahan näissä... ;) Pari laatikkoa ei vielä selvittänyt koko mellakkaa, joka leviää hieman myös muille tasoille, mutta kolmannella alkoi jo olla vaikutusta siisteyteen. Kangasta on vielä yhteen. Ja täytettä riittää siihenkin. ;)

Tein laatikot kaksinkertaisesta kankaasta, jotta ovat jämäkämpiä. Reunat voi kääntää vielä kertaalleen kaksin- eli nelinkerroin, jos joskus sattuisi niin, että lankavuori hieman alenisi. Voisihan sitä niinkin kai periaatteessa käydä... ;)

Valkoista valmista

Toppi taisi ilahduttaa saajaansa hieman enemmän kuin kuvausjärjestelyt.  Lämpötila oli 10 astetta ja jotta saatiin vähän selkeämpi tausta, tuli kuvattavan keekoilla puutarhatuolin päällä. Koko naapuruston rapsutellessa samaan aikaan pihojaan. :) Tästä "olisiko siellä jo valmista" -syystä topista ei myöskään ole kuvia takaa.

Takaosasta tuli kyllä hyvä, vaikka -- tai jopa koska -- jouduin lankaa säästääkseni päättelemään pääntien silmukat hyvissä ajoin ja jatkamaan matkaa olkaimilla.

Lanka (M&K ekopuuvilla) siis riitti, ja sitä meni 300 g. Tasan. Päättelin takana kaula-aukon silmukat kerralla, mutta edessä kavensin eli jätin lisäykset tekemättä parin kerroksen verran. Etuosan olkaimet "sisentyivät" samalla aavistuksen. Näin saatiin kuitenkin etumukselle vähän lisää suojaa; tämän topin kanssa saattaa kumartuakin.

Tykkäsin tehdä, ja kiva pieni toppi siitä tuli.

Siirsin kaikki hassut, pienet taimet kirjahyllyn päälle, jotta saisivat vähän lisää valoa. Hajuherne, joka pussin mukaan kannattaa sekin idättää, luulee näköjään olevansa Jaakon pavunvarsi. Siinä sitten mitään, tervetuloa pihamme varsin persoonallisen flooran ja (vähän faunankin) joukkoon... ;)

Hauskaa vappua kaikille!