Pikana kummityttöselle

Valokuvaamisessa kaikki oli vähän kortilla - valo, aika ja kärsivällisyys nyt ainakin - mutta jospas minä selitän, mitä kuvissa oikein on. :D

Kuvittelepas lehmuksenvihreä ranteenlämmitin liilalla reunuksella. Kuvittele se saman tien sitten 12-vuotiaan siroon käteen, niin ollaan aika lähellä sitä, miltä kämmekäs lopulta näyttää. :)

Lanka Trysil Garn, 100 % konepestävää villaa, puikot 3,5.

Kaiversin vakiomateriaalistani, skumppapullon korkista, ruusu- ja lehtileimasimet, niillä painelin kortin ja sitten paketti postiin!

Lisää teippiä!

Vekkuli tekniikka vaikka onnittelukorttien kuvittamiseen: siirtokuvat läpinäkyvän pakkausteipin avulla!

Luin vinkin jokin aika sitten Beautiful mess -blogista, ja hyvä, että ennätin postauksen loppuun ennen kuin piti kokeilla itse.

Homma on niin helppoa: teippi kiinni mihin tahansa sopivaan kuvaan, teippi kuvineen irti ja vesikuppiin likoamaan. Jotkut paperit irtoavat paremmin, toisia saa raaputella jonkin aikaa, mutta lopputulos on jännä.

Hyvin pehmeät ja huokoiset paperit, joissa kuvan värit ovat utuisia,
siirtävät vain vähän väriä teippiin. Liimaakin jää enemmän jäljelle kuin kiiltävän paperin kanssa. Ja luulen, että tekniikka vaatii nimenomaan vahvaa pakkausteippiä, jota ei liotus liiemmin häiritse. Kontaktimuoviakin voisi kokeilla.

Teippiin jääneessä kuvassa on hauskoja efektejä. :)

Liikettä askartelurintamalla

Suloiselle mini-ihmiselle neulotut ristiäislahjasukat on viety lämmittämään pienenpieniä varpaita. 

Kauneus voitti käytännöllisyyden sukkien koristelussa. Pujottelin niihin samettinauhaa, jonka joutuu ottamaan pois, jos ja kun sukat pesee. Tosin noin pienen ihmisen töppösiä tuskin hirveän usein pyykätään... Niillä vielä missään kävellä. :)

Paketti sai kylkeensä leimaten koristellun kortin. Leimasimia oli jo hankalampi veistää kuin kesällä: skumppapullon korkit murentuivat herkemmin. Johtuisikohan kuivemmasta (huone)ilmasta.

Työstäminen onnistui mitenkuten vielä, joten tein varuiksi pari jouluaiheistakin kuviota. :)

Korkit ovat aika kauniita ihan itsenäänkin, kun niiden tekstit näkyvät musteen läpi. Saisikohan noista lopulta tehtyä jotain muuta... Vaikka ovikranssin, jossa leimasinpinnat näkyvät.

Tai jos koristaisi korkeilla lahjapaketin. Käärepaperin tai kortin voisi ensin kuvioida leimaamalla ja lopulta kiinnittää leimakorkin lahjanarulla pakettiin.

Jaa-a, talteen tämä ajatus. :)

Tyynyliinan kierrätystä

Kihlaparin samissukat kaipasivat ympärilleen jonkun kivan lahjakääreen.

Olen kaivertanut skumppapullon korkeista leimasimia, ja nyt tuli ukolle ja akalle hyvää käyttöä.

Vanhasta, kauniista tyynyliinasta tuli sekä onnittelukortti että paketointimateriaali. Kierrätystä ja muutenkin kätevää. ;)

Kiusimistani rakastava Raksuni-mun sai kyllä aikaan sydämentykytyksiä, kun olimme jo matkalla juhliin. "Onkohan sen miehen nimi nyt ihan varmasti Risto", hän kysyy, vaikka ihan hyvin tietää, että on kyllä. :D

Niin tiesin minäkin, mutta silti ehdin hetkeksi kauhistua. :D Onnittelukorttiin olisi nimen ehkä voinut korjata tai jättää koko kortin antamatta, mutta kun nimet oli nyt leimattu keskelle lahjapakettia...

Että onneksi Risto on Risto, kaikin puolin. :)

Pihalla sotkemassa

Askartelua ulkosalla niin kauan kuin säät sallivat. On se kivempi sipaista muruset ja palaset ulkona rikkaruohosoikkoon kuin ryhtyä sisällä virittelemään imuria. :)

Käpykranssi tuli valmiiksi. Yläkuvan ottamisen jälkeen kiinnitin vielä yksittäisiä käpyjä kohtiin, joista alumiinilanka paistaa läpi. Tämä kranssi on enemmän herkkä artefakti kuin roima käyttöesine, joten en ole ihan varma siitä, löytääkö se paikkaansa meillä.

Kranssista tuli yllättävän painava, joten se täytyisi kiinnittämällä kiinnittää ulko-oveen - eikä se silti välttämättä kestäisi oven reipasta menoa. Käpyrikko kävisi, sano. 

Ehkä teen joskus toisen yritelmän sellaisen kehikkomateriaalin kanssa, johon kävyt saa tiukemmin kiinni.

IhanKaikki Kotona -blogin esimerkin voimin yritin tosiaan uudemman kerran kaivertaa skumppapullon korkeista leimasimia. Viime talven yritykset päättyivät kasaan muruja ja lohjenneita korkkeja, mutta tällä kertaa ei. Selitys voisi löytyä ilmankosteudesta: mikä kuivassa talvi-ilmassa murenee, se kosteassa kesäsäässä kestää kasassa.

Maatuskanaama oli tavoitteena, mutta ihan siihen ei vielä päästy. On tuo rouva tuollaisenaankin jotenkin hauska, joten tein myös viiksekkään ukon, vähän niin kuin samaa sarjaa. Ja jos yllättäen tulee tarve norpan naamakuvalle, ukkoa voi hyödyntää siinäkin. :D Korkin leimasinjälki on mukavasti eloisampaa kuin viime talvena uhrattujen pyyhekumien.

Viimeisimpänä ja taatusti vähäisimpänä iltaöisen hyötyvirkkauksen tulos. Muovinen pakkausnaru hiersi sormet rakoille, mutta pitäähän sitä uimahallisetillä pakastepussia asiallisempi kassi olla. 

Samanlaisen olisi varmaan saanut jostain marketista eurolla, mutta ei nyt ollut markettia siinä ihan sillä hetkellä, kun pussi piti saada. (Ja tarvehan oli pikaisen huutava: sain sitten laittaa purkit uudessa pussissa takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa uimahallikertaa. ;))

Ps. Tykkäätkö kivoista kankaista ja langoista...? Suloisessa Onnen ihania silmukoita -blogissa on meneillään arvonta, jossa houkuttelevat palkinnot. :)

Kesä kasvattaa melkein kaiken

Kaikenlaista muuta hyvää ja kaunista ilmaantuu kesällä nautittavaksi ja ihailtavaksi ihan omia aikojaan, mutta Noro-huivin saa kyllä itse neuloa valmiiksi asti. :) Se on sentään jo yli puolenvälin, ja kulkee yhä mukana matkaneuleena.

Huivisuunnitelmat ovat selkiytyneet: pituutta tulee niin paljon, että riittää kaksi kertaa kaulan ympäri, ja kiinnitys rinkulaksi hoituu napeilla. Ehkä sitä haluaa joskus käyttää pitkänäkin, joten en yhdistä päitä pysyvästi.


Rakkailla ystävillämme riittää ihania mökkejä. :) Tein mökkiviemisiksi uusinnan skumppapullonkorkkikranssista, pienin muutoksin. Tähän mökkiympäristöön sopi limenvihreä nauha kuin tikka puuhun.

(Ihan Kaikki Kotona -blogin Tanja näytti muuten esimerkkiä siitä, että skumppakorkeista saa kuin saakin tehtyä myös leimasimia. Se kannustaa yrittämään uudestaan, vaikka olin jo vähän luopunut toivosta. Korkeista saattaakin kohta tula pula. :D)

Ihailin mökillä astiakaapin perukoille piilotettuja retrokuppeja ja -lautasia. Ystävä komensi, että vie pois, ne ovat tiellä täällä, eikä niitä koskaan käytetä. Pitkällisen "Ei kai, näin ihania? Emmä voi" vs. "Ota ne nyt oikeesti ja äkkiä" -dialogin jälkeen pakkasin kupit ja asetit sanomalehtipaperiin ja toin kotio.

Lupasin pitää hyvää huolta ja palauttaa heti, jos tulee ikävä. :D

Käpytöitä

Fillarin selässä, kesäisiä merenrantoja ympäri polkiessa, ei vaan tule pääteltyä langanpäitä. Raitamekko on siis yhä kesken, mutta käpyjä on tullut kerättyä parinkin kranssillisen verran.

Kranssin tekemistä on tyypattu nyt koeluontoisesti: käpyjen ympäri kuparilankaa ja 3 kävyn rivi kiinni paksusta alumiinilangasta kieriteltyyn kehikkoon. Vähän on paras ja tiivein kiinnitystekniikka vielä hakusessa, mutta I'm getting there.

Ehkei kranssin myöskään tarvitse olla ihan ylimaallisen vahva ja kestävä. Minulla on vaan sellainen hassu tarve, että kaiken, mitä käsitöinä teen, pitäisi kestää ainakin päälle istuminen, oven väliin jääminen ja muutamat sidostesukkaterrierikoettelemukset. :D

Silloin, kun olen muutaman rivin neulonut, kohteena on ollut Noro-huivi. Siitä on tulossa niin vekkuli, että työ etenee pikkuhiljaa, vaikka lanka kiertää ja takertuu yhä vaan.

Haluaisin neuloa kaiken langan tuohon huiviin, mutta en ole varma sopivasta pituudesta: näyttääkö se paremmalta yksin- vai kaksinkertaisena kaulan ympärillä. Nähtäväksi jää, nähtäväksi jää.

Puutarhassa tomaatit ovat tehneet hurjasti raakileita. Olen koettanut selittää niille, että olisi varmasti parempi saada ensin edes muutamasta valmista ennen kuin pukkaa uusia tulemaan.

(Tomaatit ehkä saattaisivat letkauttaa takaisin, että päättelepäs sinä paraskin puhuja sitä raitamekkoasi vaan äläkä hääräile minkään käpytöiden kanssa! :D)

Pieni nappijuttu

Minussa asuu nappiharakka.

Sisäinen nappiharakkani pysyy yleensä jossain ojennuksessa, vaikka nappeja mahtuisi piiloihin paljon enemmän kuin lankaa. Jaa muuten, niin todella. Hmmm... ;)

Moni noista kuvan Karnaluksin tuomisista on vaan kauneusnappeja: kukalliset ovatkin hiukan liian isot takkiin, johon ne oli tarkoitettu, ruskeita kukallisia saan tuskin koskaan kaikkia vaihdettua villakangastakkiin, jossa on ihan hirveästi nappeja (ainakin 10 ;)). Näitä hypistellään ja ihaillaan kunnes vastaan tulee sopiva projekti.

Punaiset ovat koristenappeja: ne todennäköisesti ommellaan onnittelukortteihin. Helminapit ostin villapalloja ajatellen -- kahden tai useamman pallon väliin tai vain yhteen koristeeksi.

Kiva noita on myös kuvata, uuden uutukaisella 50 mm objektiivilla, joka on ihan oma. :D Ja ihana.

Kyllähän nuo ruskeat napit kivalta näyttäisivät takissa. Mutta kolme sain juuri ja juuri ommeltua: yhden nappasin takaa, korvaamaan edestä irronnutta, ja tilalle kukkanappipari. Enempää ei voine tällä erää toivoa. :)

Pallotellen

Taas on häiritty karvaista assaria kuvauksissa. :) Kuvatekstiksi voisi sopia, että "häviä tai syön sun pallos"! :D

Villapalloresepti on nyt vakiintunut: kolmannella pesukerralla ne ovat yleensä riittävästi huopuneet. Sillä ei näytä olevan paljon väliä, peseekö ne 60 vai 40 asteessa, nestemäisellä vai jauhepesuaineella. Kokemusta alkaa olla... ;)

Näillä palleroisilla muistetaan sukulaisia ja ystäviä pääsiäisen tienoolla; etenkin niitä, joiden luona kyläillään. :D

Kummityttöä taidan huvittaa pistämällä palloja postiin. Hänelle neulomani kaulaliina on yhä vaiheessa, ja vaiheeseen jää, kunnes jostain sopivan vahvuisesta oranssista langasta on jonain kautena taas murrettuja sävyjä. Voi värikarttojen vaihdokset sentään.

Mutta eihän tässä mitään hätää, eihän: rairuohot ovat itämässä ja keväästä vähintäänkin lupaus ilmassa. :)

Skumppaseppele ;)

"Aikamoinen hässäkkä", totesi Raksuni, kun näki alennusmyyntiaarteeni. No kyllä, kyllä, mutta se pointti on piilossa glitterin alla: hyvä metallikehikko pikkurahalla.

Poistin muoviroippeet, mutta annoin valkoiseksi maalattujen oksien olla. Kimalletta rapsutin pois sen verran kuin helpolla lähti, sillä se jäisi muun fyllinkin alle.

Skumppapullon korkkeja meni paljon, mutta onneksi on varastoa. Niitä on kerätty sekä itse uhrautuen että saatu ystäviltä lahjoituksina. ;)

Oksasto tuki korkit paikalleen niin, ettei tarvittu liimaa eikä rautalankavirityksiä. Nauhaa meni kolmisen metriä. Seuraavaksi harkitsin koristeita.

Mielessä käväisi ajatus tupata lisukkeeksi paperinarusta taiteltuja ruusuja, mutta siihen kuitenkin vedin päättäväisesti rajan. Joku mitta se on kitshilläkin. :D

Tämä hömpsäys sulostuttaa jo ystäväpariskunnan kotiovea. :)

Monitoimipalleroita

Ennen joulua pyörittelin vauhdilla lankapalleroita huopumaan pesukoneeseen. Niistä tuli sitten joulukoristeita ja hauskoja pieniä joulumuistamiskoristeita ja vaikka mitä.

Mutta ei se jäänytkään joulunaikaan: palloja vaan tuli ja tuli ja tuli. :) Kransseja olen tehnyt jo kaksi. Isältä lainatulla suutarinneulalla läpäisee helposti tiheänkin pallon ja pujottaa kuparilangan läpi.

Seuraavaksi ajattelin askaroida näistä pannunalusia;  tasakokoista materiaalia on riittämiin... Pienistä kerän lopun palloista voisi tehdä vaikka avainkaulanauhan töihin.

Ja pallomereksikin näistä kuulemma olisi.. :)

Löysin linkin alkuperäiseen vinkkiinkin (klik).

Muuttolintu

Ystävän huivi valmistui -- jos ei nyt ihan ajoissa, niin kuitenkin synttärikuukauden puolella -- ja on jo muuttomatkalla saarivaltioon.

Seurakseen huivi sai kortin; minä ompelin taas muutaman napin kartonkiin.

Huivin alkuperäinen idea on ihanasta inspiraatiokirjasta Alterknits. Oma versio on kyllä vähän eri henkinen kuin kirjan tyylikäs ja hillitty juhlahuivi. :)

Sifongin ompelu ei lopulta ollutkaan niin hankalaa ja kone suoritti osuutensa ihan kunnialla. Neulaaminen oli työläin vaihe, kun kangas valui ja suoristui omin lupinensa. Suunnittelin jo puolitosissani liimapuikon käyttöä kohdissa, joita kukaan ei näe...

Covent Gardenissa syödään kuulemma jo eväitä ulkosalla. Ehkä huivista on iloa piknikille lämmittämään. :)