Toppipohdintoja ja kesäistä haahuilua

Noh, ainoa vaakakuva reikätopin alkukerroksista oli tuollainen, jossa töröttää myös laastari.

(Se on muuten kaikessa muussakin tiellä - peukalo, jossa on vekki. Hankaloittaa niin älypuhelimen käyttöä kuin kahvinkeittoa ja kaikkea siltä väliltä. Kärsinyt sormi on estänyt etenkin langanpäiden päättelyn kevään mittaan neulomistani lukuisista sukista, joiden viimeistelyn jätin myöhemmäksi! :D No, ehtiihän sitä sitten, kunhan paranee.)

Pellavaneuleideat olen kesän viileissä säissä suosiolla vaihtanut villaisiin versioihin, ja aloitin toppia villa-alpakasta.

Sen jatkosta pitäisi seuraavaksi päättää, sillä en ole ihan varma pidänkö tuosta kombosta. Lanka on pehmeintä ikinä, norjalaista villa-alpakka-Raumaa, ja sopisi kyllä hyvin tämäntapaiseen pikkuneuleeseen. Sitä ei vaan ole tarpeeksi, että saisin yksinvärisen topin. Kaksi väriä yhdessäkään eivät riittäisi aina oikein -neuleeseen, kuten ohjeessa on. Voisin siis neuloa päävärillä sileää ja tehdä toisella värillä  reikäkerrokset. Mutta jokin siinä ei nappaa. Täytyy vielä fiilistellä, että vaihdanko mallia vai lankaa vai jatkanko vaan.

Olen lomalla innostunut myös aikuisten värityskuvista. Lapsena jokin hankasi vastaan värityskirjoissa; en ehkä niin pitänyt valmiista kuvista. Nytkin katsoin varmemmaksi piirtää ensin kuvat ja värittää sitten niitä. :)

Ja ennen kaikkea: viimeinen pari paksujen sukkalanganjämien kulutusprojektista valmistuu kohta. Sini-vihreäraidallisten kanssa tuli otettua todellinen askel kohti epäsymmetrisyyden parempaa sietämistä. Olen nimennyt sukat Hämeen Häpeämättömiksi. ;)

Myös lila-raidallisissa langat loppuvat kesken, mutta niissä säädän melkein katseen kestävän raidoitussysteemin. Kuvaan sukat vielä kokonaisuudessaan - kunhan saan pääteltyä.

Mansikoita on tänä vuonna tullut kivasti jopa meidän parista puskastamme. Aika suuri osa niistä on kyllä mennyt muihin suihin ja nokkiin. Minun mielestäni linnut voisivat syödä enemmän niitä öttiäisiä, jotka verottavat satoa! Mutta ymmärrän kyllä kaikkia osapuolia; makoisiahan nuo. :)

Vedenneidon huiviska

Turkoosi pellavahuivi on nimitetty vedenneitoasusteeksi paitsi värinsä myös rakenteensa vuoksi. Pinta tuo mieleen jonkin merilevän, toki ihan hyvällä ja mukavalla tavalla.

Sauma jäi neulottuna liikaa näkyviin

Lanka (M&K pellava) oli kiva neuloa ja malli (Debbie Bliss: Neulojan vuosi - pitsihuivi) mukava. Viimeistelyohjeessa oli jotain erikoista: siinä neuvottiin yhdistämään kahtena kappaleena tehty huivi nurjat puolet vastakkain neuloen. Ei tullut hyvä. Sauma jäi oikealle puolelle, mutta ei kuitenkaan asettunut osaksi kuvioita.

Purin ja silmukoin. Tuli parempi.

Vedenjakaja: kappaleiden rajat

Koska tein huivin vain yhdellä värillä, en ollut niin tarkka kolmannen vyyhtini puolittamisen kanssa. Olisi kannattanut olla: kuvion suunta vaihtuu kappaleissa ja toinen kappale on nyt sitten lyhyempi. Jos oikein tarkasti katsoo, epäsymmetrian huomaa kyllä.

Mutta eipä sillä lopulta niin väliä... Kun pingotin huivia, katsoin kuviota vielä tarkemmin. Kerää vaihtaessa olin sekoittanut puolet ja neulonut toisen kappaleen lopun niin, että oikealla oli nurjaa ja päinvastoin... Ensin harmitti, sitten alkoi naurattaa.

Opetuksena voisi olla vaikka, että malli saattaa hyvinkin olla ns. aivotonta neulottavaa, mutta kyllä nyt joku tajunnan taso kannattaa silti säilyttää. :D

Oikea ja nurja puoli eroavat niin vähän, että en lähde purkamaan. Ihan kelpo käyttöhuiviska siitä tuli, vaikka se niin sanottu käsityön jälki muistuttaa kyllä olemassaolostaan. :D

Päättelytehtävä

Langanpäättelyurakka jatkuu. Neuloessani riemukasta raitaa talvisessa värikaipuussa, ekologis-marttalaisissa tunnelmissa (keränloput hyötykäyttöön!) tiesin, mutta en ehkä kuitenkaan ajatellut, ihan kuinka monta lankaa jäisi pujoteltavaksi.

Vaan eipä haittaa. Yhdet puolipitkät kirjosukat on päätelty, raidalliset melkein-polvisukat kohta valmiina.

Syreenihuivikin on päätelty, kylvetetty ja kohta pingotettu. Ja konttihuivi, hehtaarikonttiseni, on sekin päättely-pingotus-pinossa!

Välillä neulon lisää -- myös uusia raitoja. :)

Johtolankojako

Kuka jättikään kymmeniä langanpäitä kerralla pääteltäväksi, kysyn vaan, Dekkarikirjaston tunnelmissa. Onneksi muilla oli kiinnostavampia töitä ja ihanan värisiä lankoja. Seura ja jännä ympäristö piristivät päättelysavottaani.

Seurasin ihaillen, miten kanssaneuloja ensi yrittämällä tikutti kahta sukkaa kerrallaan, pyöröpuikolla, varpaista varren suuntaan. Kakkosen puikoilla. ;)

Olen joskus kokeillut varpaista aloittamista, mutta kun en jaksanut ohjetta seurata, en hahmottanut kantapään rakennetta, eikä tullut valmista.

Edut ovat kuitenkin kiistattomat, minkä minä ja kymmenet keränloput voimme todistaa. No, harvoin neulon ihan yksivärisiä sukkia. Mutta jos edes päävärin langat katoaisivat varteen, jota kasvatetaan niin kauan kuin lankaa riittää...

Seuraavan tilaisuuden tullen kirjakauppaan, Varpaista varteen kainaloon ja sitten opiskellaan.