Vähän niin kuin mysteerihuivi

Aloitin kevään neuleleirillä, Veera Välimäen kursilla koekappaleen, jossa oli tarkoitus kokeilla erilaisia juttuja. Kokeilin siinä huivin V-mallia ja lyhennetyin kerroksin tehtäviä kiiloja (nyt ainakin).

Kun sitten kotona löysin tekeleen taas pussistansa, en ollut ihan varma, mitä sille tekisi. Jos minulla oli ollut suunnitelma, olin jo onnistunut eksyttämään itseni sen ääreltä. Olisi tuon purkaakin voinut, sillä en ollut hirveästi pätkinyt lankoja vaan jättänyt odottamaan.

Mutta kun ihan kokeeksi neuloin sitä vielä kerroksen verran - se oli vaan niin mukavaa. Leppoisa aina-oikein nelosen koivupyöröpuikoilla ja sujuvalla villalangalla niin kuin vaan vei.

Ja kas, tällainen siitä sitten tuli, hieman omituinen reppana! :D Kiiloja olisi voinut tehdä alusta loppuun, kun kerran rupesin, mutta aloin epäillä, että näinköhän huivi jaksaa pysyä missään järkevässä muodossa kiilojensa kanssa. Olisi se varmasti pysynyt järjestyksessä tällä vanhan Florica-langan ja väljän neuloksen yhdistelmällä. Näissä kuvissa sitä ei ole vielä pingotettu, ei edes pesty, ja silti se on jo jossain kuosissa.

Käyttötapa tulee kuitenkin olemaan tiiviisti kaulani ympärillä syysmyrskyjä ja pimeyttä vastaan, joten paikkansa tämäkin löytää. Aion kyllä tarkkailla myös ystävävien ja sukulaisten ilmeitä, kun joku joskus näkee tämän väripläjäyksen. Jos jollakulla ilme kirkastuu ja käsi ojentuu huivia kohti, niin se on sitten löytänyt uuden kotinsa. :)