Siniset laskokset

Olen käyttänyt Folded-puseron vaaleaa versiota niin paljon, että tein sinisenkin. :) Lanka on edellisen kanssa saman vahvuista, tässä Dropsin Fabelia, joten tein tähän samat muokkaukset. Neuloin S-koon mukaan ja jatkoin matkaa niin kauan, että kaula-aukosta tuli minulle sopivan kokoinen.

Helmaan tein vihreän käänteen, jotta usein tummaan toimistopukeutumiseeni tulee vähän lisää väriä. Lisäksi näin sitä ei niin huomaa, jos hame tai housut eivät ole ihan samaa sävyä kuin pusero.

Hihat ovat tässäkin 3/4-pituiset. Ei tule kuuma, ja toisaalta irtohihoilla tai muilla ranteenlämmittimillä voi lisätä lämpöä. Nelosen puisilla pyöröpuikoilla tuli mukavan laskeutuva neulos. Sileä käänne on kaksinkertainen ja neulottu kiinni.

Maailma ja etenkin Ravelry ovat täynnä upeita neulemalleja, joten vähän hassuahan se on neuloa samaa ohjetta useampaan kertaan - kahdesti, saatikka kolmesti. :D Mutta kun kiinnostaisi soveltaa tästä neuletakki. Laskokset voisi siirtää keskilinjasta ulos päin, etukappaleissa pitäisi ottaa huomioon nappilistan leventävä vaikutus. Ei kai siinä muuta. Asia korvan taakse. :)

Kauankohan näiden kuvien ottamisesta on - lehtiä oli vielä puissa ja puskissa. Enää ei, ja uusi erä lunta on kai taas tiedossa; pikkujoulukin jo.

Vihreä reikäpaita

Tänä kesänä on jo koettu sekä hellettä että räntäsadetta, joten monipuolinen neule on hyvä. Vihreä reikäpaita on merinovillaa ja lämmin. 3/4-hihojen ja tuuletusreikien ansiosta se kuitenkin sopinee hiukan lämpimämpäänkin keliin. :)

Aloitin hihojen raglan-levennykset heti kaularesorin ja reikärivin jälkeen. Hihasilmukoita on enimmillään 80 ja vartalosilmukoita 200 ja rapiat, joten lopputulos on SMC:n extra merino -langalla väljä ja mukava.

Minulle tulee raglanista usein mieleen jotenkin sporttinen malli.  Koska kuitenkin neulon puserot ylhäältä alas ja saumoitta aina kun voi, raglan on yleensä mukana valintojen kärkikahinoissa. Kun langankiertoreiät ovat tiukoissa marssiriveissä, eivätkä varsinaisesti muodosta herkkää pitsikuvioita, päätin, että raglan ja koristeet saavat sopia samaan puseroon.

Tätä lankaa on miellyttävä neuloa. Kierre on hentoinen, joten se kyllä hajoaa herkästi säikeiksi. Bambupuikoilla meno oli tasaista ja mukavaa simppelissä pintaneuleessa.

Nyt on sitten neulepusero värikylläistenkin hameiden kaveriksi. Lankaa kului vajaa 400 g, ja sitä jäi 2 kerää. Ensimmäinen erä yksivärisyyskauden jälkeen odottavaan riemunkirjavaan peppipitkätossu-neuletakkiin (tai -puseroon) on jemmassa. :)

Itsekuria eli yksivärisyyttä

Värikkäitä neuleita on kiva tehdä - sommitella värejä ja suunnitella raitoja. Mutta  (työ)käytössä iloisenkirjavien vaatteiden yhteensovittaminen on vähän haastavaa.

On tullut muutenkin hankittua väriä vaatekaappiin. Olisikohan minulla tällä hetkellä yksi yksivärinen hamonen...

Niinpä olen komentanut itseni neulomaan muutaman yksivärisen neulepuseron ja villatakin, jotta yhdistely olisi helpompaa. Okrankeltainen villatakki oli hyvä alku.

Seuraavaksi on tulossa ihan yksinkertainen raglan-hihainen pusero, johon tulee vain pieniä langankiertokorosteita. Siitä voi kyllä tulla ihan kiva, vaikka koristeena on vain pari reikää. :) Lanka on ihanan pehmeää SMC:n merinovillaa.

Ei tässä ilman värejä kuitenkaan jäädä. Kun yksiväriset neuleet on tehty, niistä jääneistä langoista tehdään toki jotain raidallista. ;)

Korvaava kauluri

Kun valo riittää kuvaamiseen, täytyy pistää toimeksi. Pimeällä ehtii sitten päätellä ja pingottaa. Ja harjata hiuksia. :)

Kauluri tulee isälle, jonka edellinen kaulanlämmike kutistui pesukoneessa. Tätä oli mukava tehdä: pyöreä merinolanka on mukavan tuntuista ja nopeaa neuloa (jopa 2,5 puikoilla).

Väristäkin tykkään, ja eiköhän isä myös. Kirkas, melkein turkoosi sininen on niin kaikin puolin sopiva tähän vuodenaikaan, kun värit vähenevät ulkona.

...kauluri näyttää vähän erilaiselta kuin
suorana.

Sitten kun resorin ruttaa...

Raitojen väriä vaihdoin "no jog" -tyyliin eli ilman, että kerrosten vaihtumiskohta jää näkyviin.

Kahden kerroksen raidoilla, ohuella langalla ja joustinneuleessa ei  taitaisi tulla kovin huomattavaa porrastusta muutenkaan, mutta tulipa nyt näperrettyä. :)

Silmukoita on joustinneuleessa 140. Lappuosiin lisäsin resorin jälkeen 4x2 silmukkaa, joista kavensin 2x2 ennen aina oikein -alareunaa. Lanka on Vikingin Babyullia, joka toivottavasti kestää pesua ja pitoa.

Kaikille lämpimät kaulat

Niinhän se usein perheissä menee, että yhdeltä pieneksi joutunut siirtyy jonossa seuraavalle. Meillä jopa yli lajirajojen. ;)

Isäni on mutkaton pukeutuja, joka pitää mielellään kauluria kylmillä ilmoilla. Viimeksi vanhemmilla käydessäni kuulin isältä kummia toiveita "sellaisista joustavista suikaleista, jotka voisi ommella kaulurin sivuihin". Anteeksi kuinka...?

Äiti näytti hiukan syylliseltä ja selvitti, että "kun kaikki sukat, mitä olet meille  tuonut, ovat aina olleet konepestäviä". Jaaha, isälle joskus neulomani alpakkainen kauluri oli siis kutistettu ja huovutettu pesukoneessa... ;D

Uusi kauluri ohitti sillä puheella muut keskeneräiset: isänpäivä on juuri sopivasti tulossa, ja sääkin lämpenee kaiketi vain väliaikaisesti.

Hain tähän työhön täsmälangat. Luulen, että hyvä materiaali voisi olla Vikingin Babyull eli konepestävä merinovilla. :) Päävärinä on reteä sininen ja lisukkeeksi tulee tummanruskeita, kapeita raitoja.

Pohdiskelin myös uusiokäyttöä sille entiselle kaulurille, ja Raksuni-mun sen keksi: mäyräkoiralle lämmikettä! Koiraseni palelee herkästi, joten takkeja tarvitaan. Yhtään käsin neulottua villapaitaa sillä ei kuitenkaan vielä ole, mikä jo sinänsä on jonkinmoinen puute.

Kauluria voisi kaventaa edestä hieman, ja ommella siihen selkä- ja vatsakappaleet lämpimästä huovasta. Tarranauhakiinnitys selän päälle ja avot - siinä kelpaa pienen koiran pinkoa pakkasilla.

En sitten tiedä, pitäisikö koiran itsensä kanssa vielä keskustella siitä, mitä mieltä tämä on ideasta... ;)

Ensi vuoden rantaraidat

Valmistuihan se raitamekkokin viimein - kun kesä tässä alkaa olla lopuillaan. ;) Mutta valmistui kumminkin.

On niin mukavan tuntuinen päällä, että tulee varmasti käyttöön ensi kesänä. Ja ehkä muutaman kerran tulee loppukesästäkin pidettyä, jonkun lämmikkeen kanssa.

Ei ollut hankala tehdä: Saumoja ei ollut ommeltavana, kun poimin virkatuista aloituksista silmukat olkaimiin niin eteen kuin taakse. Suunta siis ylhäältä alas, ja heti kädenteiden jälkeen jatkoin suljettuna neuleena kavennellen ja levennellen välillä. Rintamuksen kohdalle neuloin pari lyhennettyä kerrosta.

Piiiiitkä sileä suljettu neule ja rispaantuvien langanpäiden päättely vaativat ehkä neulojalta eniten, ja nekin vain sitkeyttä.

Selkäpuolelta pääntien reuna laskeutuu kivan vesiputousmaisesti (eläköön ne pienet, tahattomat onnistumiset! :D). Toisaalta etumus on sen verran avara, että tekisi kyllä mieli kokeilla kuminauhavirittelyä yläreunaan.

Tai sitten tätä käytetään lähinnä ranta(kahvila)elämää muistuttavissa olosuhteissa, jos se ei olis sitten niin tarkkaa. ;)

Materiaalina Langin pellava-viskoosi Korfu, jota meni noin 10 kerää. Lankaa ei onneksi jäänyt yli; siitä olisi vaikea keksiä jämälankaprojektia. Valmista ohjetta ei ollut, mutta sitä ei tällaisen hihattoman ja yksinkertaisen koltun luomiseen tarvinnut, mikä on ny todistettu. :)

Kyllä tästä hyvä tuli. :)

Kesä kasvattaa melkein kaiken

Kaikenlaista muuta hyvää ja kaunista ilmaantuu kesällä nautittavaksi ja ihailtavaksi ihan omia aikojaan, mutta Noro-huivin saa kyllä itse neuloa valmiiksi asti. :) Se on sentään jo yli puolenvälin, ja kulkee yhä mukana matkaneuleena.

Huivisuunnitelmat ovat selkiytyneet: pituutta tulee niin paljon, että riittää kaksi kertaa kaulan ympäri, ja kiinnitys rinkulaksi hoituu napeilla. Ehkä sitä haluaa joskus käyttää pitkänäkin, joten en yhdistä päitä pysyvästi.


Rakkailla ystävillämme riittää ihania mökkejä. :) Tein mökkiviemisiksi uusinnan skumppapullonkorkkikranssista, pienin muutoksin. Tähän mökkiympäristöön sopi limenvihreä nauha kuin tikka puuhun.

(Ihan Kaikki Kotona -blogin Tanja näytti muuten esimerkkiä siitä, että skumppakorkeista saa kuin saakin tehtyä myös leimasimia. Se kannustaa yrittämään uudestaan, vaikka olin jo vähän luopunut toivosta. Korkeista saattaakin kohta tula pula. :D)

Ihailin mökillä astiakaapin perukoille piilotettuja retrokuppeja ja -lautasia. Ystävä komensi, että vie pois, ne ovat tiellä täällä, eikä niitä koskaan käytetä. Pitkällisen "Ei kai, näin ihania? Emmä voi" vs. "Ota ne nyt oikeesti ja äkkiä" -dialogin jälkeen pakkasin kupit ja asetit sanomalehtipaperiin ja toin kotio.

Lupasin pitää hyvää huolta ja palauttaa heti, jos tulee ikävä. :D

Mekkosuunnitelmia

Viime aikoina on pellavasekoitelanka puhutellut: siitä voisi tulla raidallinen mekko. (Ks. lankojen juttelusta lisää esim. Valaan villapaita -blogista. :D)

Lanka on ostettu ajat sitten, muistaakseni Priimasta, ja sillä perusteella, että materiaali on ihana ja rakenne jännittävä ja värit houkuttivat. Kuulun siis luokkaan "ostelee lankoja fiilispohjalta".

Mekkoa varten muuten lasken lankamäärän ja neulon sen koetilkun ennen kuin alan sohia puikoilla! :D Säätämisen määrä vain taitaa olla vakio, sillä en ole löytänyt just sopivaa ohjetta. Menee soveltamiseksi.

Toppi on kohta valmis, takakappale valmistui eilen illalla ja etukappaleen yläosa hyvässä vauhdissa.

Ihan ääneen en uskalla tätä vielä sanoa, mutta näyttää siltä, että alkuperäinen lanka voisi sittenkin riittää... Kikkailin vähän yläosan kanssa: ei sen niskaan asti tarvitse ulottua, ja olkaimiin kuluu vähemmän lankaa kuin kappaleen neulokseen. :)

Pihalla tapahtuu. Lumi suli sitten viikossa, kun vauhtiin pääsi. Krookukset kukkivat ja kaikenlaista vihreää on jo pinnalla. Myös vuohenjuuria, joiden vastainen taistelu aloitettiin eilen. Vuohenputkillakin on omat Don Quihotensa. :)

200 silmukan koetilkku

Aloitin puuvillatopin. Kesä tulee, kesä tulee. :) Toppi tehdään saajan toiveiden mukaan: valkoista puuvillaa ja pitsiä. Malli on kiva, lanka on valittu. Jotain pientä hämärää on kuitenkin prosessissa.

Novitan kesälehden ohjeessa vuodelta 2007 on lanka, joka neulotaan 5:n puikoilla. Minun lankani on ostettu ajat sitten, ja kaivelin oikean pussillisen lähemmäs lankavaraston pintaa: 4:n puikot.

"Hämärää"-osuus tulee tässä: En neulonut koetilkkua. En laskenut lankamäärää. Otin kerän, loin 200 silmukkaa ja aloin posottaa pitsineuletta. :D

Takaraivossa alkoi kaihertaa ajatus, että keriä pitäisi olla enemmän. Minulla on vain 300 g lankaa, ja tällä kuviolla, ohjeella ja koolla se riittää reilun kokoiseksi mahavyöksi. Olenko ostaessa ajatellut esim., että kun pitsissä on niin paljon reikiä, ei lankaa mene yhtä paljon kuin tavan toppiin?!? :D

No, koko ainakin näyttää onneksi osuvan oikeaan (L-koon silmukoilla M-koko). Ja todennäköisesti Marks & Kattensin ekopuuvillaa saa yhä valkoisena. Valkoisessa ei ole isoja eroja erien suhteen (eihän.... ei ainakaan erottuvia, eihän...).

Se vaan on nyt vaarallista, että lankavaje tietää reissua Lankamaailmaan. Taskussa polttelee syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortti, mutta lankavarastoa pitäisi nyt pikemminkin vähentää kuin kasvattaa... ;)

Kesäkukantaimista osa on virkistynyt. Mariankello ei kuki vielä tänä vuonna, mutta nyt näyttää jo siltä, että henkiin jää jotain maahan istutettavaa.

Seuraava kierros luonnon armoilla on vielä haastavampi -- etanat, myyrät, kirvat, mitä niitä kaikkia onkaan. Mutta kunhan taimet nyt siis selviäisivät edes minusta ensin. :D

Viimeistä silausta vailla

Mihinköhän "viimeisen silauksen" "silaus" liittyy? Onko se viimeinen lakkakerros vai pinnan kiillotus?

Pitkiä neuleprojekteja on nyt kuitenkin valmistumassa.

Tummanpunainen huivi on lankojen päättelyä ja pingotusta vaille. Aloitin työn loppukesällä, mutta se jäi tauolle jouluneuleiden ajaksi. Siitä tulee lemppari... Syreeninlehtiä tahtoo lisää.

Konttihuivi (/-täkki :))  kasvaa vielä yhden kerän verran. Täytyy myös kaivella kaikki kassit ja korit, ettei sitä villaa ole piilossa... Huivista tulee niin pitkä kuin lankaa riittää. Sen jätin lepäämään kesän alussa -- vaikka viime kesä ei ollut kuumin mahdollinen, huivi on lämmin.

Jämälankapolvisukkiakin tunnun neuloneen aika kauan. Niitä on tosin neulottu kerralla aina vain se 20 minuuttia per työmatka.

 Ai niin, ja se mystinen harmaa palmikkoliivi! Pitäisikin pestä ja kasata ja ihmetellä, mikä merkillinen "panosvyö" se oikein on. Kaksi muhkeaa palmikkoneulekaistaletta menee rinnan yli ristiin, ja ne yhdistää selän takana joustinneule. Minulla on alustava mielikuva siitä, että minun päälläni menee parodian puolelle... ;D

Mieluiten neuloisin aina

Neulon bussimatkoilla, auton kyydissä ja telkkaria katsoessa. Olen jopa pohtinut, että kehtaisiko kutoa töissä puhelinpalaverin aikana...

Matkaneuleita, kotineuleita -- kaikkea taitaa olla useampi kerrallaan kesken. Isompaan olkalaukkuun mahtuu keskeneräinen sukka, pienempään tungen puolivalmiin bambulankaisen tiskirätin.

Kyselen kotona ja kavereilta, että haluavatko he nähdä uusimman neuletyön. Vastaus on aina kohtelias "kyllä", mutta... :) Blogi avuksi, jotta edes itse muistan, mitä onkaan tullut neulottua.