Arnea ja Carlosta

A & C -lanka löytyi jo tarjouskorista. (Olen taas tukevasti takapellossa lankatrendien kanssa. :D)

Sukathan siitä.

Lanka on Regiaa - mukava neuloa ja käytössä kestävää. Arnen ja Carloksen valitsemat värit ovat söötit ja kuviotkin kivat. Kuvioiden seurailu piti tarkkaavaisuutta yllä, kun kilkutin suoraa 2,5:n puikoilla. :)

Että juu, ihan hyvä ostos sentään, vaikka pätkävärjätty saattaa olla vähän arvaamatonta.

Sillä silmukkamäärällä, jolla saa aikaan ehjimmät kuviot (sininen raita yltää tasan kerroksen ympäri, ei yli eikä alle, esim.) on näillä väripätkillä aika pieni vaihteluväli. Optimisukkaa tuli ehkä 10 cm varren puolella... Mutta eipäs se oikeasti haittaa. Ei täällä nyt niiiiiin tarkkoja olla! :D

Nämä on tehty varpaista varteen, jotta sain käytettyä molemmat kerät just eikä melkein.

Koska kantapäähän tai päättelyreunaan olisi helposti tullut kummallisesti vaihtuva väri, jouduin pariin otteeseen katkaisemaan langan ja kerimään esiin sopivan sävyn. Joustavaan päättelyynkin uppoaa hyvä määrä lankaa, joten vähän pääsin sentään jännäämään langan riittävyyttä. :)

Ja hei, näistä on ne muutamat langanpäätkin jo päätelty! :D Puolen vuoden muussa sukkasadossa päätelytilanne on yhä, eh, työn alla. ;)

Täysnorjalainen liivi

Olen jo melkein ehtinyt unohtaa viileän kesän, kun elokuu on ollut niin ihanan lämmin. Vain kesän aikana kasvanut villasukkapino ja tämä liivi muistuttavat siitä, että pellavan sijaan keskityin villaan. :)

Suunnittelin ensin näistä langoista reikätoppia, mutta liiviin nämä käyvät sittenkin paremmin. Norjalainen lanka ja kuviokin löysivät toisensa.

Kuvio on vapaasti sovellettu tyynyn kirjoneulemallista (Arne ja Carlos: Norjalaisneuleiden uudet kuviot). Tuliaisiksi saamaani lankaa ei ollut kovin paljoa, valkoista 2 kerää ja harmaata ehkä 4. Kikkailin mallikuvion kanssa omiani niin, että molemmat värit tuli käytettyä mahdollisimman täysmääräisesti. Ja jotta vaate ei nyt ihan näyttäisi kuitenkaan tyynynpäälliseltä, vaihdoin kirjoneuleen yläosassa raitoihin. :D

Halusin vyötärölle hieman kavennusta, mutta en välittänyt rikkoa kuvioita silmukoita vähentämällä. Vaihdoin vyötäröä kohden pienemmille puikoille - viitosista vähitelleen 3,5:een ja takaisin. Pyöröpuikkosetti, jossa on vaihtopäät kaapeleille, osoittautui näppäräksi. Kaksi  kaapeliakin oli hyödyksi: yhtenä kappaleena neulottua liiviä oli helppo sovittaa, kun etu- ja takaosa olivat omilla kaapeleillaan.

Ja sovittaahan piti, sillä en löytänyt oikein sopivaa ohjetta. Hirveästi ei onneksi tarvinnut purkaakaan - vain ensimmäinen versio kädenteiden kavennuksista oli liian pieni. Kädenteiden ja kaulan resorin 1o, 1n -mallia nikottelin vähän aikaa. Tällä langalla ja tämän malliseen liiviin se kuitenkin tuntui kokeilemistani (2 o, 2 n ja aina oikein) istuvan parhaiten.

Olkasaumoista tuli siistit silmukoimalla. Päättelin olkapääsilmukat takakappaleessa, mutta etukappaleessa jätin ne odottamaan. Nostin takakappaleen olkakappaleiden viimeistä edellisen kerroksen silmukat puikolle ja silmukoin ne etukappaleiden silmukoiden kanssa. Sauma on melkein näkymätön, mutta ei ehkä venähdä niin helposti.

Lanka on ihanaa: pehmeistä pehmeintä villa-alpakkaa, norjalaista Rauman Mitua. Kirjoneule tuo säpinää vaatteeseen, vaikka värit ovat rauhalliset. Pitää kokeilla, käykö tämä jonkun värillisenkin puseron kanssa; ei vain mustan tai valkoisen. Ja liivi voi näyttää ihan hauskalta villatakinkin kanssa, sitten kun on tosi, tosi kylmä. :)

Hämeen häpeämättömät!

En ehkä neulo ihan näin raidat sinne päin -sukkaparia toista kertaa, mutta jotenkin näiden Hämeen häpeämättömien tekeminen tuntui kivalta. :)

Ekaksi loogisintahan olisi ollut tehdä sukkiin täysin random-raidat, kun materiaalina oli vihreä-sinisten kerien jämälankapussin pohjat. Seuraavaksi loogisinta olisi ollut sommitella raidat niin, että edes jotain toista sinistä riittää rannun verran, jos se edellinen nöttönen loppuu.

Mutta ihan vapauttavaa oli vaan sitten jatkaa keskiharmaalla, kun keskisininen loppui - ja siirtyä sujuvasti vaaleanharmaaseen kun keskiharmaakin oli kulutettu!

En välttämättä ole symmetriavimmaisista ihan pahimmasta päästä, mutta aika paha kuitenkin. :) Joko symmetristä tai sitten täysin satunnaista, on mottoni, ja varmaan pysyn sillä mukavuusalueella jatkossakin.

Nämä poikkeamat menevät kälyni mökille Hämeeseen, ja olen antanut ohjeeksi, että siellä myös pysyvät... ;) Ovat kyllä varmasti iloksikin viileinä syysiltoina.

Liilaraidalliset ovat paksujen sukkalankojen liila-puna-väristen viimoiset valkoisella höysteellä. Nekään eivät ole ihan satasymmetriset, mutta on niissä raidoitussysteemi sentään. Sukkamallini jalan koosta päätelleen ne ovat n. kokoa 38-39, joten eiköhän niihinkin palelevat varpat löydy.

Molemmat parit ovat varpaista aloitettuja (sen verran otin sentään huomioon langan riittävyyden tarkkailun), puikkokoko 3,5 ja jalkaterässä silmukoita 12 puikolla. Varressa lisäsin vähitellen, olisikohan leventynyt 15-16:a silmukkaan. Kirjoitin nyt tämänkin muistiin, vaikka en nyt välttämättä vähään aikaan tee sukkia paksuista langoista.

Ohuemmista langoista sukkia tosin tulee yhä vaan. :D

Toppipohdintoja ja kesäistä haahuilua

Noh, ainoa vaakakuva reikätopin alkukerroksista oli tuollainen, jossa töröttää myös laastari.

(Se on muuten kaikessa muussakin tiellä - peukalo, jossa on vekki. Hankaloittaa niin älypuhelimen käyttöä kuin kahvinkeittoa ja kaikkea siltä väliltä. Kärsinyt sormi on estänyt etenkin langanpäiden päättelyn kevään mittaan neulomistani lukuisista sukista, joiden viimeistelyn jätin myöhemmäksi! :D No, ehtiihän sitä sitten, kunhan paranee.)

Pellavaneuleideat olen kesän viileissä säissä suosiolla vaihtanut villaisiin versioihin, ja aloitin toppia villa-alpakasta.

Sen jatkosta pitäisi seuraavaksi päättää, sillä en ole ihan varma pidänkö tuosta kombosta. Lanka on pehmeintä ikinä, norjalaista villa-alpakka-Raumaa, ja sopisi kyllä hyvin tämäntapaiseen pikkuneuleeseen. Sitä ei vaan ole tarpeeksi, että saisin yksinvärisen topin. Kaksi väriä yhdessäkään eivät riittäisi aina oikein -neuleeseen, kuten ohjeessa on. Voisin siis neuloa päävärillä sileää ja tehdä toisella värillä  reikäkerrokset. Mutta jokin siinä ei nappaa. Täytyy vielä fiilistellä, että vaihdanko mallia vai lankaa vai jatkanko vaan.

Olen lomalla innostunut myös aikuisten värityskuvista. Lapsena jokin hankasi vastaan värityskirjoissa; en ehkä niin pitänyt valmiista kuvista. Nytkin katsoin varmemmaksi piirtää ensin kuvat ja värittää sitten niitä. :)

Ja ennen kaikkea: viimeinen pari paksujen sukkalanganjämien kulutusprojektista valmistuu kohta. Sini-vihreäraidallisten kanssa tuli otettua todellinen askel kohti epäsymmetrisyyden parempaa sietämistä. Olen nimennyt sukat Hämeen Häpeämättömiksi. ;)

Myös lila-raidallisissa langat loppuvat kesken, mutta niissä säädän melkein katseen kestävän raidoitussysteemin. Kuvaan sukat vielä kokonaisuudessaan - kunhan saan pääteltyä.

Mansikoita on tänä vuonna tullut kivasti jopa meidän parista puskastamme. Aika suuri osa niistä on kyllä mennyt muihin suihin ja nokkiin. Minun mielestäni linnut voisivat syödä enemmän niitä öttiäisiä, jotka verottavat satoa! Mutta ymmärrän kyllä kaikkia osapuolia; makoisiahan nuo. :)

Sukkasuvea ja seuraavia suunnitelmia

Lomaan on vielä pari viikkoa, mutta kesä onneksi sentään käynnistyy hiljakseltaan. Odotan niiiiin sitä ensimmäistä ihan rauhallista aamua, kun kävelen puutarhaan paljain varpain, kahvikuppi kädessä.

Olen tähän mennessä kesää neulonut vain pieniä ja kaikin puolin kevyitä projekteja -  suunnattomasti sukkia. Tehnyt niihin erilaisia kantapäitä ja kärkikavennuksia, vaihtanut  neulomissuuntaa ja raidoittanut kaikilla väreillä. Sukat ovat hyvällä tavalla perus, mutta niihin mahtuu silti vaikka mitä.

Ja kun yksi pari on valmistunut, olen siirtynyt suoraan seuraaviin väriyhdistelmiin ja raitoihin. Langanpäitä päättelemättä. Ehkä lomalla päättelen pari langanpätkää per muu neulottu kerros. Tai ehkä jätän senkin vähän syksyyn. :D

Pitkät täpläsukat vien loman jälkeen töihin, jossa ilmastointi osuu suoraan nilkkoihin. Inspis täplien  yksivärisyyteen tuli Vihreä lanka -blogista. Teen joskus vielä täplät raikkaan valkoisenkin kanssa.

Viimeisimmän täpläparin ja harmaa-keltaraitaisten jälkeen paksujen jämälankojen pussista saa enää kaksi sukkaparia (kunhan tekee pitkät). Sitten se rasti on hoidettu, ja alan työstää muita projekteja. Niitä on jo suunniteltu kyllä. Ja uusiin kaivan langat omasta varastosta. :)

Jo jonkin aikaa työn alla olleesta neulepuserosta on sentään jo jaettu etu- ja takakappaleet. Kädenteiden reunasilmukka-asiaa täytyy vielä vähän tutkiskella. Lankana on lace-vahvuista merinovillaa, joten eipä tietenkään ihme, että paidan kanssa hiukan kestää.

Pellavainen neulekin kyllä jo houkuttaisi. Enkä ole pitkään aikaan neulonut yhtään huivia. Kaikki ihkut mahdollisuudet, ihan avoimena! :)

Sukkaharjoituksia: varpaista varteen

Kun ensimmäisen kerran tein sukat varpaista varteen, neuloin 2 sukkaa kerralla, luuppaamalla ja  finger-vahvuisella langalla. Siitä ei tullut ihan kerralla sellainen olo, että homma on hallussa. Tekniikalle oli kertauksen tarve.

Tämän parin tein suosikkisukkapuikoillani (neliskanttiset metalliset, joilla silmukat pysyvät ojennuksessa), yhden kerrallaan, sport-vahvuisista lopuista. Kantapää on jälkeenpäin tehty nauhakavennettu malli, josta loppu on neuloen silmukoitu. Se sopii hyvin tylpän kärjen kanssa.

Raita- ja resori-inspiraatiot ovat ihanasta Sukupolvien silmukat -kirjasta, kahdesta eri mallista poimittuja. Punaista ja beessiä oli jämälankakassissa vielä sen verran, että riittivät kahdestaan sukkapariin. Ehkä sukat vaikuttavat kesäisemmältä, kun ajattelee Marianne-karkkeja (eikä joulua).

Nämä on aika kivat. :) Sukkamallikin sai vatsalihastreenin, kun jalat piti nostaa vaaka-asentoon keittiöjakkaralla keikkuen. :D

Haaste & sen vastaukset

Suloisesta Variksen villat -blogista tuli (aikanaan) haaste, jonka vastaukset saa pudoteltua melkein kirjoitusvauhdissa. Ehkä ykköskohdassa täytyy vähän valita ja kolmoseen ja viitoseen on tungosta, mutta nyt ei ylianalysoida. :)

1. Paras lapsuusmuistosi?
Kesät mökillä kumisaappaat jalassa. Äiti ei niin välittänyt mökkeilystä, mutta minä ja isä sitäkin enemmän. Kaupunkiin jääneellä äidillä oli huoli siitä, että kyykäärme puree lasta, joten isä patisti pitämään kumisaappaita koko ajan. Hellepäivät eivät tehneet poikkeusta. Mökkirutiini, josta en ole päässyt vieläkään eroon: ekana kumpparit jalkaan.

2. Lempimateriaalisi?
Villa - lampaanvilla ja alpakka pitävät vuorotellen kärkeä. Seuraavaksi parhaita ovat pellava ja silkkisekoitteet (silloin kun eivät ole ykkösinä). Ainoastaan puuvilla on luonnonmateriaaleista ei niin suosittu. Keinokuitua saisi olla maks. 20 % ja silloinkin vain sukkalangassa.

3. Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Tahtoisin uudelleen Portugaliin. Lissabonin lisäksi maassa on ihan varmasti muitakin mahtavia paikkoja. Mutta kun siellä on alkuvuodesta käyty, vastaus on Islanti-Irlanti-Skotlanti-Tanska. Kun ei osaa valita. :)

4. Mieluisin urheilulaji?
Mummopyöräily (=selkä suorana ja arvokkaasti).

5. Mikä on oudoin/erikoisin tapasi?
Mulla on matkapupu, pieni pehmolelu, jonka otan mukaan matkoille! :D Älkää vaan kysykö enempiä, minä siirryn tästä seuraavaan kohtaan. :D

6. Mistä haaveilet?
Elämästä vain niiden tärkeimpien asioiden äärellä. Neulominen kuuluu joukkoon.

7. Saavutus, josta olet eniten ylpeä?
Valitsen käsityömaailmasta: Itse ommellut polvihousut olivat minulle aikamoinen saavutus. :D Niissä on taskut ja kaikkea, ja käytän niitä vieläkin.

8. Neula, puikot vai virkkuukoukku?
 Puikot. Sukkapuikoista neliskanttiset metalliset tai puiset ei ihan pyöreät. Pyöröpuikoista parhaissa (eli kätevimmissä) on vaihtopäät ja -kaapelit.

9. Inhottavin ja mieluisin kotityö?
 Pyykkien lajittelu ja viikkaus on ihan palkitsevaa. Totaalikaoottinen keittiö puolestaan on sieltä toisesta päästä.

10. Paljonko noin suurinpiirtein sinulla on lankaa?
Aika... hirveästi. 3 kangaslaatikkoa on lankaa täynnä, samoin merimiesarkku ja lisäksi on vielä pussillisia laatikoissa. Olen nyt katkolla ainakin siihen asti, että loput sukkalangat on käytetty. :D Luulenpa, että jotain tästä kohtuullistamisesta jää päälle senkin jälkeen. :)

11. Lempijäätelösi?
Pistaasijäätelö!

Nuo kysymykset olivat niin kivoja, että jatketaan ihan niillä. Kutsun mukaan blogit
Raitalammas
Ingiknits
Neulanen.

Moni meistä tuntee nämä blogit jo valmiiksi, mutta ihan varmuuden vuoksi - ovat niin inspiroivia. On myös aina kiva käydä katsomassa muiden sivuille linkitettyjä blogeja; aina välillä löytyy jotain minulle uutta ja ihanaa tarjontaa.