Villejä värejä

Huivihuvit sen kun jatkuvat. Keksin vielä yhden ystävän, jolle en ole neulonut huivia. :) Hän pitää väreistä, ja Austermannin iloinen Caleido lace sopii hänelle justiinsa.

Kaunis Nurmilintu-huivi näyttää toimivan värissä kuin värissä. Yksivärisenä (tai semi-solidina) se on mutkaton ja tyylikäs, reippaasti raidallisena vähän boheemimpi.

Nurmilintu oli rentoa neulottavaa. Aina oikeaa on sopiva määrä: pitsiraita tuli vastaan, kun "kauli ja käännä" -neulonta alkoikin jo hetkeksi riittää. :D

Kaarevareunaisen huivin pingottaminen onnistui ok, vaikka kuinka yritin tehdä siitä hankalaa. ;) Päätin jostain syystä pingottaa kaarevan reunan nuppineuloilla enkä kaapeleilla, ja jatkoin vaan, vaikka vaikeaa oli. ;) Kaapelit ovat paras neulonta-aiheinen hankinta ehkä ikinä, totesin taas, kun säätämällä säädin nuppineulametsää kohdilleen.

Heidi Alander näyttää suunnittelevan hienon ja aina hiukan erilaisen huivin toisensa jälkeen. Nurmilintu on epäsymmetrisenä vähän perinteisistä poikkeva malli. Sen saa kivasti kiedottua kaulan ympärille, hartiahuivimalliksi voi valita jonkin muun.

Lötköpipo

Näitä lötköläisiä taidettiin tehdä urakalla noin vuosi sitten syksyllä. En ollut ihan etupellossa mallin kuin ajoituksenkaan suhteen, kun neuloskelin tätä yhtenä kesän kuumimmista illoista. :D

Pääsi kuitenkin puikoille kivana, pienenä välipalana kahden ison huivin välissä. Alun perin tarvitsin kai taas jonkun pienen matkaneuleen, mutta siihen asti tämä ei kestänyt; niin oli nopea tehdä.


Lanka on Rowan angora haze ja silmukoita on 90. Väri on jotain ylempien ja alimman kuvan väliltä. :D Puikkokoko on senkin verran iso kuin 5,5, jotta neule sai sopivasti väljyyttä.

Koristeluidea on syksyn Novita-lehdestä. Suunnittelin alkuunsa vain pientä, keltaista tupsua pipon päälaelle, mutta lumisadetta muistuttava kirjonta näytti niin hauskalta, että apinoin.

Siskon huivi

Minulla on ollut hyvä huivikesä. Sen satona on tähän mennessä 3 isoa hartiahuivia - kiva Meadow Grass ja 2 kappaletta Glam Shells -huiveja.

On aika harvinaista, että teen melkein peräjälkeen toisen huivin (tai minkään muunkaan :)) samalla kaavalla. Ohjejemmani ovat täynnänsä kiinnostavia malleja, joten yleensä yhden valmistuttua siirryn sujuvasti seuraaviin aiheisiin.

Glam Shells kuitenkin houkutti tuplaamaan. Sen lisäksi, että se oli mukava kesäneulottava, lopputulos jotenkin niin sopii tähän kesään: ihanan ilmava, suloisen höttö. :)

Lanka oli Vikingin Baby Ull -merinovillaa, langan menekki vähän yli 100 g ja puikot 6 mm. Iso puikkokoko teki sen, että pingotuksessa huivi venähti suuriin mittoihin. Se kyllä sopii tällaiseen romanttishenkisen saaliin.

Tämä valkoinen huivi menee siskolleni. Hänen seuraava tasakymmenvuotensa lähestyy, mutta tiedä sitten, maltanko odottaa niin kauan... Meillä on hyvä käytäntö "lahjattomuudesta" tavan syntymäpäivinä ja jouluina, joten joko annan huivin hänelle ihan muuten vaan tai sitten tosiaan odotan suursynttäreitä. :)

Huivi on vaan niin siskon oloinen, että hänen se on.

Toiseen Glam Shells -versioon tulee ehkä vielä jotain pientä hassua koristetta, joten siitä voi tulla tunnelmaltaan ihan erilainen kuin tästä.

Niittyhuivi ja linna

Meadow Grass -huivi, jonka nimi kääntyisi niittynurmeksi, oli kiva neuloa. Ohje oli huolella ja hyvin kirjoitettu, ja sen kanssa pärjää niin vasta-alkaja kuin kestää kokeneempikin.

Huivissa on paitsi pitsiä myös peittoa, joten puolipellavaisestakin langasta neulottuna se lämmittää. Kun se kuvattiin retkellä Turun linnassa, oli lämmintä yli kolmisenkymmentä astetta niin sisällä kuin ulkonakin, ja tiukkaa teki kietoa huivi edes hetkeksi kaulalle. :)

Lanka on Alize Bodrumin pellavasekoitetta, Tallinnan tuontia, Karnaluksista. Oranssia meni vajaa kerä, harmaanvihreää puolitoista. Päättelin pitsireunan kakkosvärillä, ja se näyttää aika kivalta. Värit oli kiva sitoa vielä lopuksi yhteen.

Turun linnassa olen käynyt joskus aiemmin, mutta päivän toisesta retkikohteesta, Luostarinmäen käsityöläismuseosta ei ollut  muistikuvia. Ihana paikka sekin, mahtavaa, että sellainen on säilytetty.

Saariston kiertänyt sukan alku

Matkoilta otettuihin kuviin kuuluu myös matkaneuleaihe, toki.

Tämä joogasukan alku pääsi ihanalle Ahvenanmaalle neulottavaksi  saaristolaislaivaa odotellessa, laivan kyydissä ja majapaikan laiturilla.

Kiersimme saaria polkupyörällä, joten varsi kasvoi hitusen kerrallaan, pyöräilyn tauoilla.

Ihana matka, ihana paikka. Merta, aurinkoa, tuulta, kallioita, tammia ja lampaita yllin kyllin.

Lampaita oli tosiaan lauma joka lepikossa, mutta paikallista lankaa ei kuitenkaan taideta paljon tuottaa. Ainakaan ei satuttu paikkoihin, jossa sitä myytäisiin. Omilla kerillä kyllä pärjättiin, mutta Ahvenanmaan villa olisi ollut kiva matkamuisto. :)

Sukka jatkaa matkaa tämän kesän matkaneuleena muilla reissuilla.

Villaa varvastossuihin

Siinä vaiheessa, kun kesäkuu kylmetti ja heinäkuun helteet olivat vasta haaveita, harrastin ratkaisukeskeistä neulontaa.

Kesällä pitäisi saada kulkea varvastossuissa, mutta eihän siitä nauti, jos käpälät kohmettuvat kylmästä. Joogasukat auttoivat jonnin verran, vaikka varpaat jäävätkin ilmojen armoille.

Tällä yhdistelmällä fiilis oli sentään kesäisempi. :)

En ollut alkuunsa ihan varma vision toimivuudesta, joten koekappaleiden materiaali on bulkkia - perunankuorenväristä Pikkusiskoa parilla lantilla alelaarista. Mutta kyllä nämä nyt tällaiseen tarpeeseen vastasivat. :)

Silmukoita on varressa 65, jalkaterässä 60, puikot 2,5. Helmijoustimen parina on varressa pikkupalmikkoa, jalkaterässä sen seurana on myös pitsirivi. 

Laitoin nilkan kohdalle resoria, jotta kuvio ei vaihdu niin töksähtäen, ja istuu se tällaisena mukavasti jalkaankin. Kantapään kohdalla siis vain aukko, päättelin puolet silmukoista ja loin neulomalla 30 uutta.

Nyt näiden tehtävänä on lämmittää jalkoja helteisen päivän jälkeen viilenevässä illassa. Parasta. :)

Onko se torakka?

Ei tullut ihan mallikuvansa näköistä, mutta kotijoukot rakkaat: ei se nyt torakka, norsu, kukka tai kirahvikaan ole. :D Kissa se olis.

Pitäisi kyllä olla lahjajemma - kokoelma neulottuja pikkulahjoja äkilliseen tarpeeseen. Mutta kun ei ole, olen useammankin kerran sutinut illan puikoilla jonkin hämärän mielikuvan perässä, täysillä vaan, ja toivonut parasta.

Ja ihan aina ei voi voittaa. Alkuperäinen kissarätti on tosi hieno, mutta kun lanka on puolet ohuempaa, tekee muutaman mokan matkalla, ei ehdi purkaa ja päättää oikoa juuri siinä kohtaa, missä olisi todella pitänyt seurata ohjetta, saa sitten jotain tällaista.

Tai ihan tarkkaan ottaen, työkaveri saa. :D

Njaa. Koristelulla ja liitännäistilpehöörillä onneksi pelastaa aika paljon. Ja rättihän on siitä kiitollinen tuote, että pöydän sillä pyyhkii, vaikkei kuviota hahmottaisi. :D