Pikkujoulukuusi

Olen ilmeisesti kulkenut kaupungilla tilassa "havainnoille herkistyminen ja ideoiden keruu": jossain näkemäni viinipullon korkin joulukuusitakki härnäsi ajatuksissa niin kauan, että tein oman sovelluksen.

Olin säästänyt pienen nöttösen vihreää Rowan fine art -lankaa, niin pienen, että se riitti juuri kahteen pikkukuuseen. Ollapa nyt enemmänkin ohutta, vihreää jämälankaa, niin kuusia tulisi koko metsän mitalta. Kolmanteen ovikranssiin keräämäni skumppapullon korkit köllöttelevät käyttämättöminä, ja kokoelmaa olisi varaa verottaa jouluaskarteluihinkin.

Punaista lankaa kyllä olisi, joten korkeille voisi tietty tehdä tonttulakkeja...

Hyvin pianhan voi muuten jo olla aivan häpeämättömän jouluinen, eiks vaan, sillä ensi viikonloppuna on jo pikkujoulu.

Fiilistely ja hidastelu eivät oikeasti ehkä ole niitä helpoimpia olotiloja loppuvuodesta, työkiireineen päivineen. Ajattelin kuitenkin sitkeästi yrittää, sillä tunnelmointi tekee joulun ajasta niin mukavaa. Kynttilöitä, manteleita, glögiä, villasukkia puikoilla ja jalassa - täällä oltais jo asemissa.

Ulkoilusukat

Nämä sukat on oikein juonittu ulkoilua varten:

1. Siksak-kuvio pilkottaa nilkkamittaisen ulkoilukengän varresta.
2. Nilkan resori pitää sukan napakasti paikoillaan.
3. Oikein-nurin-pohja on pehmeä jalkapohjan alla.
4. Varpaiden myötäisesti kavennettu kärki istuu toivottavasti hyvin kengässä.

Pinkki nyöri tuo vähän väriä harmaaseen pariin, ja peittää siksak-kuvion ja resorin pikkuisen ontuvan liitoskohdan.

Tämä pari menee toipilaalle, joka toivottavasti pääsee pian jalkeille ja ulkoilemaan. Aika monet toipilassukat ja parane pian -huivit olen neulonut tämän vuoden aikana. Nyt kaikki pienet muruset terveeks ja tuoreeks ja vähän paremmalla onnella kohti ensi vuotta, jookosta.

Hassua - melkein kaikki joululahjat on jo neulottu. On vaan ollut niin kiva miettiä pitkin syksyä, että mitä lämmintä ja pehmeää kukin tarvitsisi/haluaisi ja neuloskella niitä.

No, bonuspojan villasukat tosin menevät uusiksi, sillä huomasin juuri hänen jalkateränsä venähtäneen sillai metrin verran sitten alkusyksyn. ;) Myös viimeistelyssä kuluu vielä jokunen tovi. Olen useimmiten heittänyt puikoilta pudonneet työt kasan päällimmäiseksi ja jotenkin toivonut, että joku tonttu päättelisi langanpätkät. Joku tonttu on nyt kuitenkin sitten tämä tonttu. :)

Isälle huopaset

Neuloin Novitan ohjeella (2008, talvi) valtavat tossukat, vuorasin pakastepusseilla ja pistin pesten. Nämä huopuivat kerralla hyvin - jopa niin hyvin, että tossun muotoilu malliinsa kävi voimailusta. Onneksi oli käytettävissä myös ihmislesti, jolla on sopivan kokoiset jalat. Ja kuvausassari, joka lisäsi kuvaamiseen jännittävyyttä.

Intouduin kiinnittämään ylimääräistä huopumista estävät pakastepussit vähän turhankin hyvin. Olisin ehkä mieluummin voinut hyväksyä pienen riskin kiinni huopumisesta, enkä ommella pusseja niin pieteetillä. Huopuneeseen tossuun uponneen langanpätkän irrottaminen ei ollut pelkästään helppoa.

Neuloin tossun kaksinkertaisella langalla, mustalla Huopasella ja ruskealla Päkällä. Lopputulos ei onneksi ollut likaisenharmaa, vaan jotenkin rustiikkinen värikombo. Reuna olisi kiva huolitella vaikka pykäpistoin, mutta taidan odottaa, että isä on sovittanut näitä jalkaansa. Jos kokoa täytyy vielä muokata, se onnistuu helposti kastelemalla tossu uudelleen, mutta koristelanka saattaisi pistää vastaan.

Jotain hyvin jouluistakin on ollut puikoilla. Hain virikkeitä Ravelrystä, ja muokkasin tarkoituksiini sopivan tontturivin. Sukat ovat oikeasti valmiit jo. Kokonaisuus kuvataan joskus, kun valo riittää...

Paljon puuhaa, vähän villalankaa

Pääsin toisella lyhkäisellä värttinäkehräyskurssilla jotenkin jyvälle siitä, miten höttöisestä villasta tulee melko uskottavaa lankaa. Edellisestä yrityksestä tuli vähemmän konkreettista tulosta, vaikka muuten olikin hauskaa.

Paljon pesemistä, kuivattamista, karstausta ja pyörittelyä vaadittiin, mutta lopputuloksena oli ihan oikea, vaikkakin hassu, pieni villalankasykerö.

Vyyhdissäni on kaikenlaista, mitä eivät tavanomaiset tuotannolliset tekijät selitä. Lanka on välillä ohuempaa, välillä paksumpaa, paikoitelleen ylikierteistä, ajoittain lörppöä, solmujakin on - mutta se pysyy kasassa.

Tästä vaiheesta olisi vielä matkaa siihen, että itse tehdystä langasta tulisi itse tehty neule. Tällä hetkellä tyydyn nauttimaan siitä ajatuksesta, että jos joudun autiolle saarelle mukanani vain lammas, puikot ja värttinä, neulominen voi sentään jatkua. :)

Harmaata, sinistä ja punaista

Suuret sukat ovat valmistuneet. Jei! Tai no, raidallisissa on vielä lankoja päättelemättä, mutta haasteellisen viimeistelyvaiheen varalle on jo suunnitelma. Seuraavassa neuletapaamisessa langanpäät tulee varmasti/toivottavasti/ehkäpä pujoteltua iloisen seuran inspiroimana. :)

Kannoin viime viikonloppuna myös pari keskeneräistä tai muusta syystä (lue: joulu :D) vielä vain vilautettavaa työtä ulos aurinkoon kuvattavaksi. Päivisinkin saattaa olla jo niin pimeää, ettei väreistä tule kuvissa luonnollisia, ja vuoden loppua kohden valon määrä sen kun
vähenee, tietty.

Yläkuvan punaisia ja sinisiä asioita esitellään myöhemmin tarkemmin. :)

Sukat ovat 7 veljestä ja jotain (tummansiniset raidat ehkä Jannea), puikkokoko 3,5 ja silmukoita 60. Perus. Vaaleanharmaissa on pieni pintaneuleviritys; nurja silmukka tasaisin väliajoin.

Hentoa harmaata, pehmeää sinistä ja tummaa punaista on ollut nyt siis paljon puikoilla, ja aika paljon murrettuja värejä on myös tulossa. Tämän vuodenajan tekosia, epäilemättä. :)

Jänöjussin huivi

Pitkästä kaulahuivistä tuli jotenkin nostalgisen oloinen, vaikka sillä oli niin arkiset ja vaatimattomat lähtökohdat.

Huivi piti saada alulle, kylille ei kerennyt ja lähimarketissa on vain Novitaa. Isoveljessä on sentään kiva petroolinsininen, jonka seuraksi otin kerän sinapinkeltaista.

4,5:n puikoilla helmineulettakin tulee ihan joutuisasti, ja aina kerien vaihtokohdassa tein erän raitoja huivin ja neulomisenkin piristykseksi.

Reunasta sai kauniin tekniikalla, jonka nimeä en tiedä millään kielellä, kun se englanniksikin jo unohtui. Siinä nostetaan joka kerroksen viimeinen silmukka niin, että lanka jää silmukan eteen. Kun nostettu silmukka sitten seuraavan kerroksen alussa neulotaan, kiertävä lanka kiepauttaa reunasilmukasta siistin.

Mahdoton selittää. Helppo tehdä.

Hapsuja vielä emmin. Kivan näköisethän ne olisivat, mutta jos ne ovat koko ajan takin vetoketjun välissä... Sen ehtii vielä päättää, huivi ei matkaa vielä minnekään. :)

Kun ihanalla huivimallillani oli vielä päällään hiihtotakin oloinen ulkolutakki, jo kuvatessa alkoi soida päässä "Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään..." :)

Pikana kummityttöselle

Valokuvaamisessa kaikki oli vähän kortilla - valo, aika ja kärsivällisyys nyt ainakin - mutta jospas minä selitän, mitä kuvissa oikein on. :D

Kuvittelepas lehmuksenvihreä ranteenlämmitin liilalla reunuksella. Kuvittele se saman tien sitten 12-vuotiaan siroon käteen, niin ollaan aika lähellä sitä, miltä kämmekäs lopulta näyttää. :)

Lanka Trysil Garn, 100 % konepestävää villaa, puikot 3,5.

Kaiversin vakiomateriaalistani, skumppapullon korkista, ruusu- ja lehtileimasimet, niillä painelin kortin ja sitten paketti postiin!