Paljon puuhaa, vähän villalankaa

Pääsin toisella lyhkäisellä värttinäkehräyskurssilla jotenkin jyvälle siitä, miten höttöisestä villasta tulee melko uskottavaa lankaa. Edellisestä yrityksestä tuli vähemmän konkreettista tulosta, vaikka muuten olikin hauskaa.

Paljon pesemistä, kuivattamista, karstausta ja pyörittelyä vaadittiin, mutta lopputuloksena oli ihan oikea, vaikkakin hassu, pieni villalankasykerö.

Vyyhdissäni on kaikenlaista, mitä eivät tavanomaiset tuotannolliset tekijät selitä. Lanka on välillä ohuempaa, välillä paksumpaa, paikoitelleen ylikierteistä, ajoittain lörppöä, solmujakin on - mutta se pysyy kasassa.

Tästä vaiheesta olisi vielä matkaa siihen, että itse tehdystä langasta tulisi itse tehty neule. Tällä hetkellä tyydyn nauttimaan siitä ajatuksesta, että jos joudun autiolle saarelle mukanani vain lammas, puikot ja värttinä, neulominen voi sentään jatkua. :)