2. Nilkan resori pitää sukan napakasti paikoillaan.
3. Oikein-nurin-pohja on pehmeä jalkapohjan alla.
4. Varpaiden myötäisesti kavennettu kärki istuu toivottavasti hyvin kengässä.
Tämä pari menee toipilaalle, joka toivottavasti pääsee pian jalkeille ja ulkoilemaan. Aika monet toipilassukat ja parane pian -huivit olen neulonut tämän vuoden aikana. Nyt kaikki pienet muruset terveeks ja tuoreeks ja vähän paremmalla onnella kohti ensi vuotta, jookosta.
Hassua - melkein kaikki joululahjat on jo neulottu. On vaan ollut niin kiva miettiä pitkin syksyä, että mitä lämmintä ja pehmeää kukin tarvitsisi/haluaisi ja neuloskella niitä.
No, bonuspojan villasukat tosin menevät uusiksi, sillä huomasin juuri hänen jalkateränsä venähtäneen sillai metrin verran sitten alkusyksyn. ;) Myös viimeistelyssä kuluu vielä jokunen tovi. Olen useimmiten heittänyt puikoilta pudonneet työt kasan päällimmäiseksi ja jotenkin toivonut, että joku tonttu päättelisi langanpätkät. Joku tonttu on nyt kuitenkin sitten tämä tonttu. :)
6 kommenttia:
Itse tehdyt neulomukset on parhaita toipilaslahjoja! Pehmeää ja lämmintä. Sitähän kaikki toipilaat tarvitsevat.
Minulla on tänä vuonna päinvastainen tilanne kuin sinulla. Yhtään joululahjaa en ole vielä saanut aikaiseksi edes aloittaa. Saattaa jäädä tänä vuonna aika laihaksi pukinkontti...
Hiukkasen olen kateellinen, että lahja-asiat on noin mallillaan:) Sukatkin on loppuun asti mietitty.
Huippuihanat sukat!
Tsemppiä päättelytontulle! :)
Suloiset toipilassukat! Varren mallineule on huisin kaunis ja punainen nyöri on kiva yksityskohta - kuin piste iin päällä!
Ja kyllä - päättelytonttua kaivattaisiin täälläkin :)
Ihanan pirteät sukat harmaiksi :)
Juu, vuodet eivät ole veljeksiä täälläkään. Toisinaan kaikki on valmiina joulukuun alussa, toisinaan suunnittelu alkaa siinä Lucianpäivän tienoilla... ;) Ainoastaan päättelykiire tuntuu olevan aina vakio. :D
Lähetä kommentti