Jouluvillat, osa 2: baskerikloonausta

Piti tehdä yksi baskeri, mutta sitten niitä olikin neljä.

Ensin neuloin kälylle oranssisävyisen version. Kerin riemunkirjavasta Austermannin Caleido lacesta oranssi-punaisia värijuoksuja ja kokeilin jo pitkään jonossa ollutta baskerimallia Islantilaisia neulemalleja -kirjasta. Tiedätte sen sanonnan, että valmiissa työssä täytyy olla virhe, ettei paholainen tule siihen asumaan? Juu, tämä lätsä on niin enkelien puolella...

Sähellys ja säädöt oranssin kanssa harmittivat hieman, joten päätin tehdä toisen, jouluksi senkin, suloiselle sukulaistädille. Skarppasin, ja valkoinen baskeri valmistui nopeasti ja ongelmitta, nyt Vikingin Baby ull -merinovillasta. Sitten iski - jokin. Sukulaistäti on ollut pitkiä aikoja sairaalassa tänä syksynä, ja yhtäkkiä valkoinen baskeri alkoi silmissäni näyttää joltain sairaalavaatteelta.

Näyttäkää minulle yksikin hoitaja, joka liikkuu osastolla päässään valkoinen pitsibaskeri, mutta ei siinä järjelle ollut enää tilaa. Pikavauhtia uusi puikoille, nyt vedenvihreästä merinovillasta.

Siitä tuli hyvä, ja vihertävä sopii paremmin käyttäjälleen kuin valkoinen. Valkoinen käy äidille, joten se menee hänelle synttärilahjaksi.

Baskerishakin viimeinen osa, "neljäskään ei tässä konkurssissa enää paina" -tyypin punainen päähine jää minulle. Se neuloitui jo aika lailla itsestään ja ohjeeseen katsomatta. :)

Jouluvillat, osa 1: rivitonttuja ja siniset sukat

Tonttusukat toteuttivat kaksi toivetta yhdellä iskulla: sukkien saaja pitää ihan kamalasti tontuista ja on lisäksi kaipaillut villasukkia. Ravelrystä haetun innoituksen perusteella piirsin pienten, paksujen tonttujen rivin. Laitoin niitä vain yhden rivin ylös sukanvarteen, vaikka vähän aikaa mietin, että pistäisinkö sukat niin täyteen tonttuja kuin mahtuu.

Mutta näin sukkia voi näin ehkä käyttää ympäri vuoden, jos ja kun tontut suostuvat jäämään housunlahkeiden alle piiloon. (Eihän niistä koskaan tiedä.) Harmaa lanka on 7 veljestä, kirjoneuleeseen käytetyt samanvahvuisia tunnistamattomia pätkiä. Puikot 3,5.

Sinisten sukkien langan olen joskus noukkinut matkaan Lidlistä, ihan vaan uteliaisuuttani ja sika säkissä -menetelmällä, mutta ainakin neuletuntuma oli ihan mukava. Toivottavasti sukka on kelpoinen käytössäkin.

Tekniset: kolmosen puikot, silmukoita alkuunsa 16 per puikko, jalkaterässä lopulta 13 puikolla. Materiaaleina on villaa ja puuvillaa, mutta pussi tarkkoine tuotetietoineen on jo kadonnut. Turkoosi pyrki läikittymään, vaikka neuloin kahdelta kerältä.

Mutta nämä sukat mahtuvat saajalleen ehkä viitisen minuuttia ennen kuin jalkansa kasvaa taas, joten menee muutenkin ryhmään "lämmin ajatus on tärkein". :)

Punareunasimpukat

Tein kesällä lahjaksi kaksikin simpukkahuivia. Ensimmäisen siksi, että malli näytti kivalta neulottavalta. Toisen siksi, että se todellakin on hauska tehdä. :)

Joululahjaneuleiden viimeistelyvaiheen tueksi tarvitsin jotain mukavaa nyt myös puikoille. Jokaista pääteltyä sukkaa kohden sai taas neuloa pari kerrosta, tyyliin. Valitsin simpukat, koska tällaiselle huiville olisi itselläkin käyttöä.

Huivilla on muitakin hyviä ominaisuuksia kuin että se on mukava neuloa. Iso huivi painaa vain n. 100 grammaa ja höttöisenä sen voi rullata pieneen tilaan vaikka käsveskan pohjalle. Lämminkin se on. Hyviä piirteitä matkahuiville.

Huivi valmistui muutamassa illassa, kun selkeän mallin oli oppinut jo ulkoa. Liila Baby ull -merinovilla sai punaisen päättelyreunan baskerin jämälangasta, merinovillaa sekin. Nehän ovat melkein kuin setti! Baskeriin palataan vielä.

Kaksi pinoa - tarkistuspiste

Pinossa 1 ovat valmiit joululahjat, pitkin syksyä valmistuneet. Ne voisi vaikka saman tien kääräistä paketeiksi ja nimikoida. Osa niistä on tosin vielä vähän mietinnän alla - hapsut vai ei, lisukekangas vai ei. Mutta kuitenkin siis vain jotain pientä.

Pinossa 2 on noin 10 000 päättelemätöntä langanpäätä, ja osa neuleista pitää vielä myös höyryttää tai pingottaa. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin paha kuin mitä ensisilmäyksellä näyttää. Äkkiäkös sitä raitasukankin langanpäät pujottelee, kun asettuu asian äärelle. Monessa työssä on vain muutama langanpätkä, ja pingotuksetkin helpoimmasta päästä. 

Kaikkien kanssa ei kuitenkaan ole aikaa jouluaattoon asti, vaan osan pitää olla matkustuskunnossa jo paljon aikaisemmin. Nyt sitten vaan täytyy noukkia viimeisteltävien pinosta pari per päivä. :)

Pikkujoulukuusi

Olen ilmeisesti kulkenut kaupungilla tilassa "havainnoille herkistyminen ja ideoiden keruu": jossain näkemäni viinipullon korkin joulukuusitakki härnäsi ajatuksissa niin kauan, että tein oman sovelluksen.

Olin säästänyt pienen nöttösen vihreää Rowan fine art -lankaa, niin pienen, että se riitti juuri kahteen pikkukuuseen. Ollapa nyt enemmänkin ohutta, vihreää jämälankaa, niin kuusia tulisi koko metsän mitalta. Kolmanteen ovikranssiin keräämäni skumppapullon korkit köllöttelevät käyttämättöminä, ja kokoelmaa olisi varaa verottaa jouluaskarteluihinkin.

Punaista lankaa kyllä olisi, joten korkeille voisi tietty tehdä tonttulakkeja...

Hyvin pianhan voi muuten jo olla aivan häpeämättömän jouluinen, eiks vaan, sillä ensi viikonloppuna on jo pikkujoulu.

Fiilistely ja hidastelu eivät oikeasti ehkä ole niitä helpoimpia olotiloja loppuvuodesta, työkiireineen päivineen. Ajattelin kuitenkin sitkeästi yrittää, sillä tunnelmointi tekee joulun ajasta niin mukavaa. Kynttilöitä, manteleita, glögiä, villasukkia puikoilla ja jalassa - täällä oltais jo asemissa.

Ulkoilusukat

Nämä sukat on oikein juonittu ulkoilua varten:

1. Siksak-kuvio pilkottaa nilkkamittaisen ulkoilukengän varresta.
2. Nilkan resori pitää sukan napakasti paikoillaan.
3. Oikein-nurin-pohja on pehmeä jalkapohjan alla.
4. Varpaiden myötäisesti kavennettu kärki istuu toivottavasti hyvin kengässä.

Pinkki nyöri tuo vähän väriä harmaaseen pariin, ja peittää siksak-kuvion ja resorin pikkuisen ontuvan liitoskohdan.

Tämä pari menee toipilaalle, joka toivottavasti pääsee pian jalkeille ja ulkoilemaan. Aika monet toipilassukat ja parane pian -huivit olen neulonut tämän vuoden aikana. Nyt kaikki pienet muruset terveeks ja tuoreeks ja vähän paremmalla onnella kohti ensi vuotta, jookosta.

Hassua - melkein kaikki joululahjat on jo neulottu. On vaan ollut niin kiva miettiä pitkin syksyä, että mitä lämmintä ja pehmeää kukin tarvitsisi/haluaisi ja neuloskella niitä.

No, bonuspojan villasukat tosin menevät uusiksi, sillä huomasin juuri hänen jalkateränsä venähtäneen sillai metrin verran sitten alkusyksyn. ;) Myös viimeistelyssä kuluu vielä jokunen tovi. Olen useimmiten heittänyt puikoilta pudonneet työt kasan päällimmäiseksi ja jotenkin toivonut, että joku tonttu päättelisi langanpätkät. Joku tonttu on nyt kuitenkin sitten tämä tonttu. :)

Isälle huopaset

Neuloin Novitan ohjeella (2008, talvi) valtavat tossukat, vuorasin pakastepusseilla ja pistin pesten. Nämä huopuivat kerralla hyvin - jopa niin hyvin, että tossun muotoilu malliinsa kävi voimailusta. Onneksi oli käytettävissä myös ihmislesti, jolla on sopivan kokoiset jalat. Ja kuvausassari, joka lisäsi kuvaamiseen jännittävyyttä.

Intouduin kiinnittämään ylimääräistä huopumista estävät pakastepussit vähän turhankin hyvin. Olisin ehkä mieluummin voinut hyväksyä pienen riskin kiinni huopumisesta, enkä ommella pusseja niin pieteetillä. Huopuneeseen tossuun uponneen langanpätkän irrottaminen ei ollut pelkästään helppoa.

Neuloin tossun kaksinkertaisella langalla, mustalla Huopasella ja ruskealla Päkällä. Lopputulos ei onneksi ollut likaisenharmaa, vaan jotenkin rustiikkinen värikombo. Reuna olisi kiva huolitella vaikka pykäpistoin, mutta taidan odottaa, että isä on sovittanut näitä jalkaansa. Jos kokoa täytyy vielä muokata, se onnistuu helposti kastelemalla tossu uudelleen, mutta koristelanka saattaisi pistää vastaan.

Jotain hyvin jouluistakin on ollut puikoilla. Hain virikkeitä Ravelrystä, ja muokkasin tarkoituksiini sopivan tontturivin. Sukat ovat oikeasti valmiit jo. Kokonaisuus kuvataan joskus, kun valo riittää...