Simpukoita ja tomaatteja

Minun ei pitäisi ajatella shetlanninhuivia eikä reunapitsiä eikä simpukkaneuletta eikä langantiheyttä nyt ollenkaan, ei olla edes koneella, vaan suihkia puikoilla lahjaneuleita.

Mutta kun siinä lahjassa on juttuna lähinnä se ajatus, ja loppu on niin peruskauraa, niin peruskauraa, että väkisinkin aatokset karkailevat. :)

Joskus ajat sitten sain oravannahkakauppana melkein säkillisen Nalle-lankaa. Olen niistä jokuset sukat neulonut, mutta lähinnä ne ovat lojuneet laatikossa viemässä tilaa.

Kun nyt muutenkin olen pyrkinyt vähentämään varastoja, päätin ottaa härkää sarvista (nallea korvista?) ja tehdä niistä nyt jotain. Värit ovat onneksi kauniita: murrettuja ja luonnonläheisiä sävyjä, joitain vanhoja värjäyseriä.

Kirja Kauniit neuleklassikot - 25 ajatonta mallia Brittein saarilta on ollut hyllyssä jo pitkään, mutta en ole vielä neulonut siitä mitään.

Kirjan kaunis shetlanninhuivi on malliltaan simppeli - yksinkertainen reunapitsi, simpukkakuviota ja aina oikein -keskusta - ja Nallet saattaisivat sopia siihen. Tein vähän kokeita 5:sen puikoilla - tulisiko neuleesta sopivan ilmavaa vai liian väljää? En vielä tiedä.

Puutarhasta:  vähän väriä näihin kuviin ja keittiön apupöydälle tuovat tomaatit. Niin niitä vaan alkoi kypsyä. :) Onneksi kypsyvät vielä sisällä punaisiksi, kunhan syysaurinko saa niihin vähän oranssia kylkiin.

Räsymattobaktushka

Aika moni neuloja näyttää reagoineen lähestyvään syksyyn ihanilla pipoilla. Omia puikkoja syyshuivittais.

Noro-huivi on niin vähäistäkin vähäisempää vähää vaille valmis, että kaiken järjen mukaan se pitäisi viimeistellä ennen kuin aloittaa uutta.

Piti vaan käydä kurkistamassa paksumpien lankojen jämälankapussiin, että miltäs siellä näyttää - onko yhä tungosta vai olenko ehkä neulonut niitä pois jotenkin itseltänikin salaa. :)

Hups. Jostain on ilmestynyt huivin alku, joka muistuttaa mummolan räsymattoa. ;)

Samasta pohjattomasta säkistä, jossa 2 jämäkerää tuntuu jakautuvan 4 uudeksi, olen jo neulonut raitasukan poikineen. Mutta vielä niitä vaan riittää, ja neulotaan nyt välipalana hassu huivi.

Huivi on malliltaan ihan tavan baktus, jossa langanpäät solmitaan lopuksi hapsuiksi. Siitä näyttää tosiaan tulevan tyyppiä hipster meets hippi and goes to party with maatuska. Mutta kaikilla on varmasti hauskaa, ja varmana huivi on vähintääkin lämmin! :D

Ja kyllä sekin vaan lämmittää mieltä ja vatsaa, kun sitten eräänä elokuisena lauantaina lautasella on spagettikurpitsaa, papuja ja tomaatti (yksikössä; kypsyvät yksi kerrallaan) omasta kasvimaasta. Kehäkukatkin ovat omasta penkistä. Ja punkku ihan lähi-Alkosta. :D

Omapäiset töppöset

Nyt on sitten kahdet keräystossut kokoa 36. Ehkä vaihdan  mallia, kun 10 silmukkaa lisäämälläkin saan aikaan vain peukaloiskokoa. :) Tai sitten neulon keräykseen vielä irtohihat tai pitkät kämmekkäät; ne ovat kuulemma hoivakodeissa käteviä ja tarpeen. Tossut sentään istuvat hyvin jalkaan, eivätkä tuolla tavalla kavennuksista törröttele, kun ovat jossain muualla kuin ilmassa.

Emmekä ehkä koskaan saa tietää, olisinko lopulta onnistunut ottamaan edustavan otoksen  vaatekaapin verhoista, jos olisin sitkeästi jatkanut yritystä. ;)

Mutta piti niiden kuvaan kuitenkin päästä: 22,80 metriä sekä siksakkia että suoraa saumaa (eli ainaskii 45,60 m), 3,36 m2 silitystä x 3 (eikun x 6; molemmat puolet silisivät) ja päärmeiden ojennus vielä päälle! :D

Koska verhokisko näyttää toimivan ok, uskallan jo ilakoida: ei enää liukuovien taakse vangiksi jääneitä kalsareita työaamuna, kun on muutenkin kiire! :D Eikä tarvitse enää leikkiä teknikko-voimailijaa ja ujuttaa ovia takaisin kiskoille. Vähemmän voimasanoja maailmassa, vähemmän aamuisia avunhuutoja. ;)

Puutarhassa tapahtuu -- mutta vain paikoin, kuten lapion ympärille kietoutunut elämänlanka vihjaa.  (Pitääkö sen oikein  kukkiakin siinä! :D)

Ensimmäiset tomaatit ovat kypsyneet! Ja syöty. Ainakin yksi taimi onkin oranssia lajiketta eli eipä ihme, etteivät tomaatit muuttuneet punaisiksi... Räkätti tai vastaava oli nokkinut yhtä raakaa tomaattia (kun viereinen varsi notkuu melkein kypsiä vihanneksia...), joten ripustelin pelotteeksi vanhoja remonttivaatteita parin puupalan päälle.

Itsekin hätkähdän, kun kävelen takapihalle... ;D

Tossupaletin toinen äärilaita

Edellisistä keräystossuista oli tulla ankea kaurapuuropläjäys. Keltainen pelasti sen setin, ja seuraavia lähdin tekemään väri-ilotavoite kirkkaana mielessä.

Well. Jaa. On tietenkin mahdollista, että olen tekemässä ylilyöntiä sitten siihen toiseen ääripäähän...
Tavallaan kyllä pidän tästä kirjavasta kaikki nupit kaakkoon -värityksestä.  Kanssaneuloja kiteytti asian osuvasti: "Yhdistelmä on niin hirviä, että oikeastaan se on jo aika hyvän näköinen." :D Samaa mieltä.

Myös Pilvisenä päivänä -blogin vol 2:n Jämätossut tuovat luottamusta siihen, että reipas värivalikoima voi hyvinkin toimia. Ja ehkä tämän sateenkaarimellakan voi kesyttää neulomalla harmaat yläosat. :)

Puutarhassa ihailen punaisia unikkoja. Ne ovat niin hassun näköisiä ihan hetkeä ennen kuin rävähtävät koko komeuteensa.

Hauskaa näyttää olevan myös vuohenputkilla, jotka saavat odottaa vuoroaan, kun minulla on ollut kiireitä kasvimaalla.

Raitamekko edistyy myös. Tossut piti vaan pistää tässä välillä tulille, kun neuletapaamisiinhan tarvitaan sellainen pikkuinen työ. ;)

Aaltoliikettä etupistoilla

Viime viikon Strömsössä oli juttua sashiko-kirjonnasta. Ei kun nettiin, joka on täynnä toinen toistaan upeampia kuvia sashiko-kirjotuista kankaista ja vaatteista.

Minun kirjontajuttuni vain hiukan kumartaa sashikon suuntaan, sillä oikeasti se pitäisi tehdä siniselle, indigo-värjätylle kankaalle valkoisella puuvillalangalla. Enkä ollut tässä ensimmäisessä virityksessä ihan vielä kalibroitunut  pistojen 3:2 jakoonkaan. ;)


Kalkkeripaperi olisi ollut hyvä apu, mutta sen puutteessa piirsin kuviot ensin paperille, ja siirsin valopöydän ja pehmeän lyijykynän avulla kankaaseen. 2B-lyijykynä toimi paremmin kuin kangasliitu.

Kirjonta päätyi silmälasipussukkaan, ja pussukka isälle syntymäpäivälahjaksi. Vuoren ja päällikankaan välissä on vielä yksi kangaskerros, jotta materiaali sai vähän tikkikankaan tuntua. Se taisi olla sashikolla vahvistettujen vaatteiden idea alun perinkin.

Puutarhassa Suurin ja Kaunein tomaatintaimi kukkii. :)

Välipalajuttuja ja helman mittausta

Neulepeukalo toimii, mutta viher- ja jauhopeukaloni ovat kyllä keskellä kämmentä. ;) Mutta onhan se mukava edes yrittää kasvattaa silmäniloa ja syötävää.

Raparperille yritin viime kesänä keksimällä keksiä käyttöä. Piirakat ja muffinssit, joo, mutta varsinainen ahaa-elämys oli raparperimehu. Tänä kesänä meno vaan paranee: olen löytänyt raparperisiirapin.

Pistin vähän vähemmän sokeria kuin ohjeessa ja lisäsin hunajaa. Kylmän teen, limen, kuplaveden ja valinnaisen yrtin kanssa ihan taivaallista jääteetä. Sitä onkin kipattu helteessä kaksin käsin.

Villinä kasvavista pihamaan nokkosista on tullut kavereita, kun niitä on alkanut syödä. :) Ryöpättynä ja hyvin valutettuina valmiita pakkaseenkin.

Ja sitten se kaikkien sunnuntaiviljelijöiden kuningaslaji: tomaatit.

Isäni näkemys tomaatinviljelystä on tällainen: 1) Osta ensin siemenet. 2) Käy sitten ostamassa taimet. 3) Hae loppukesästä tomaatit torilta. ;) Meillä on kyllä komiat taimet, sillä sain ne valmiina ystävältä. Kolmoskohta jää nähtäväksi.

Tänään olikin pitkä matka tälle asiantapaiselle: Viimeisin sovitus raitamekosta kertoi sen oleellisen asian, että se istuu hyvin, mutta on ihoa myötäillessään myös aika paljastava.

Jos se lisäksi olisi kovin lyhyt, minuun voisi kyllä ujous iskeä. 

Taidanpa jatkaa sille pituutta ainakin puolisääreen. Saattaa olla, että neulos joustaa sen verran, että liikkuminen onnistuu ilman halkioitakin.

Eli ihan vielä ei olla helmapituudessa.

Kesähamonen eli ompeluharjoituksia

Hyvänen aika, teinpäs sitten puolihameen. :)

Minun on helpompi lukea ohjeita, kun ensin vähän hahmotan, että mistä niissä oikein kerrotaan. (Ja sitten, kun tiedän, miten asiat rakentuu, ohjeet eivät välttämättä enää niin kiinnostakaan. :D) Mutta siis: päätin opiskella hameen ompelua ensin ilman ohjetta.

Pyörittelin kaupasta ostettua, hyvän mallista hametta, ja koetin tajuta, miten kangaspakasta on tultu siihen lopputulokseen.

Simppelissä hameessa ei kyllä ole montaa osaa: tässäkin vain 2 takakappaletta, vetoketju, etukappale ja vyötärösuikaleet. Minun käyttämäni Ikean verhokangas (man tar vad man har -periaate ;)) on paksumpaa kuin mallihameen materiaali, mutta ihan pienin muutoksin pärjättiin samoilla linjoilla.

Olin jo yhdistänyt kappaleet, kun huomasin, että tästähän tulee oikeasti aika kiva. Sen jälkeen skarppasin: oikein harsin vyötärökaistaleet ennen ompelua ja silitin vielä joka välissä. :D Harjoituskappaleesta tulikin ihan käytettävä kesähame.

Kesä, ihana, ihana kesä, kasvattaa kasvimaata. Spagettikurpitsat ja kehäkukat ovat jo pinnalla, ja taitepavut ihan kohta. Tomaatit sen kun komistuvat ja pinaattejakin koetan kannustaa. :)

(On tässä muuten välillä varmaan naapureilla ihmettelemistä: milloin ripustan keskeneräisiä neuleita omenapuuhun kuvauksia varten, milloin väijyn etanoita iltahämärissä kasvimaalla. Ns.  kirurginhanskat kädessä. :D)

Neulominen hidastuu kesällä, kun en istu työmatkoja bussissa sukkapuikkojen kanssa ja kaikkea muuta on niin ihanan paljon. Mutta mikäs kiire tässä, neulon naatiskellen. :)

Mekkosuunnitelmia

Viime aikoina on pellavasekoitelanka puhutellut: siitä voisi tulla raidallinen mekko. (Ks. lankojen juttelusta lisää esim. Valaan villapaita -blogista. :D)

Lanka on ostettu ajat sitten, muistaakseni Priimasta, ja sillä perusteella, että materiaali on ihana ja rakenne jännittävä ja värit houkuttivat. Kuulun siis luokkaan "ostelee lankoja fiilispohjalta".

Mekkoa varten muuten lasken lankamäärän ja neulon sen koetilkun ennen kuin alan sohia puikoilla! :D Säätämisen määrä vain taitaa olla vakio, sillä en ole löytänyt just sopivaa ohjetta. Menee soveltamiseksi.

Toppi on kohta valmis, takakappale valmistui eilen illalla ja etukappaleen yläosa hyvässä vauhdissa.

Ihan ääneen en uskalla tätä vielä sanoa, mutta näyttää siltä, että alkuperäinen lanka voisi sittenkin riittää... Kikkailin vähän yläosan kanssa: ei sen niskaan asti tarvitse ulottua, ja olkaimiin kuluu vähemmän lankaa kuin kappaleen neulokseen. :)

Pihalla tapahtuu. Lumi suli sitten viikossa, kun vauhtiin pääsi. Krookukset kukkivat ja kaikenlaista vihreää on jo pinnalla. Myös vuohenjuuria, joiden vastainen taistelu aloitettiin eilen. Vuohenputkillakin on omat Don Quihotensa. :)

200 silmukan koetilkku

Aloitin puuvillatopin. Kesä tulee, kesä tulee. :) Toppi tehdään saajan toiveiden mukaan: valkoista puuvillaa ja pitsiä. Malli on kiva, lanka on valittu. Jotain pientä hämärää on kuitenkin prosessissa.

Novitan kesälehden ohjeessa vuodelta 2007 on lanka, joka neulotaan 5:n puikoilla. Minun lankani on ostettu ajat sitten, ja kaivelin oikean pussillisen lähemmäs lankavaraston pintaa: 4:n puikot.

"Hämärää"-osuus tulee tässä: En neulonut koetilkkua. En laskenut lankamäärää. Otin kerän, loin 200 silmukkaa ja aloin posottaa pitsineuletta. :D

Takaraivossa alkoi kaihertaa ajatus, että keriä pitäisi olla enemmän. Minulla on vain 300 g lankaa, ja tällä kuviolla, ohjeella ja koolla se riittää reilun kokoiseksi mahavyöksi. Olenko ostaessa ajatellut esim., että kun pitsissä on niin paljon reikiä, ei lankaa mene yhtä paljon kuin tavan toppiin?!? :D

No, koko ainakin näyttää onneksi osuvan oikeaan (L-koon silmukoilla M-koko). Ja todennäköisesti Marks & Kattensin ekopuuvillaa saa yhä valkoisena. Valkoisessa ei ole isoja eroja erien suhteen (eihän.... ei ainakaan erottuvia, eihän...).

Se vaan on nyt vaarallista, että lankavaje tietää reissua Lankamaailmaan. Taskussa polttelee syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortti, mutta lankavarastoa pitäisi nyt pikemminkin vähentää kuin kasvattaa... ;)

Kesäkukantaimista osa on virkistynyt. Mariankello ei kuki vielä tänä vuonna, mutta nyt näyttää jo siltä, että henkiin jää jotain maahan istutettavaa.

Seuraava kierros luonnon armoilla on vielä haastavampi -- etanat, myyrät, kirvat, mitä niitä kaikkia onkaan. Mutta kunhan taimet nyt siis selviäisivät edes minusta ensin. :D