Joulun jatkot: Huopalaiset

Itsenäisyyspäivänä, kun nämä kuvat otettiin, oli niin harmaata, niin harmaata, että. Kintaiden värit eivät asettuneet kuvissa ihan kohdilleen; pinkkiä on oikeasti vähän enemmän. Nämä vaan piti saada ajoissa pakettiin ja postiin, joten ilmoja ei voinut odotella. :)

Lanka on Vikingin Naturgarnia. Silmukoita oli 10 per puikko, puikot noin kasit. Peukaloa varten lisäsin yhden tai kaksi silmukkaa muutaman kerroksen välein. Laskin koon 30 % kutistumisvaran mukaan, ja sillä tuli ihan hyvät.

Huovutettavien kintaiden kokoahan pystyy aika hyvin säätämään, kun muokkaa niitä märkinä. Näiden muovaamiseen sai käyttää reilusti voimaa, vetää ja venyttää ihan tosissaan.

Oli aikas rentouttavaa neuloa välillä supermuhkua lankaa jättipuikoilla. :) Käytin varmuuden vuoksi huovutukseen pesujauhetta, en nestemäistä pyykinpesuainetta, vaikka kai tämä silläkin onnistuisi. Meidän pesukoneella 40 asteen puuvillaohjelma oli sopiva. Mukana oli pari pyyhettä, ja sekä pyyhkeet että pesukone selvisivät hommasta pahemmin nöyhtääntymättä.

Ja kintaat ovat kuulemma lämpimät. :)

Joulun jatkot: Originelli ovikoriste

Aiemmin syksyllä heitin pois huovutetuista palloista tehdyn ovikranssin, josta linnut olivat nyhtäneet pesänrakennusmateriaalia. Pallokranssi oli ollut ulko-ovessa kesät, talvet, sillä pienellä mielikuvituksella se valko-fuksia-lila-värisenä kävi kovin moneen kauteen.

Aatonaattoiltana oltiin sitten kuitenkin ovikoristeettomassa tilanteessa, jolle piti tehdä jotain ja äkkiä. :D Koska en jatkossakaan tietty voi olla ihan varma siitä, etteikö villainen lanka herättäisi linnuissa intohimoja, kaivelin nöttöspurkista kaikki vähänkin jouluväreihin viittaavat ja tuskatta uhrattavat pätkät.

Neuloskelin tätä mahdollisuuksien mukaan, ja aattona klo 23 se oli ovessa. :) Ehkä hieman enemmän olisi voinut tehdä lyhennettyjä kerroksia, jotta renkaan sisäsyrjään ei olisi tullut makkaroita, ja vähän myötäisemmin sen olisi voinut vetää styroksirenkaan ympärille, ettei venyisi kiinnityslenkistään.

Mutta kaikessa liikuttavuudessaan se kuitenkin vastaa tarkoitustaan mainiosti. :) Siihen on myös neulottu aika rakasta neulehistoriaa - jämiä erinäisille rakkaille tehdyistä sukista, Raksuni-mun villapaidasta, lempparihuiveista... Ehkäpä pelastan sen sisätiloihin ennen seuraavaa pesänrakennuskautta. :)

Just niin jouluista

Täällä on vietetty hyvää joulua. Just hyvän siitä tekee mm. se, että syötiin aattona kalaa ja perunoita (esillepano ja vihreät herneet tekevät kuulkaa joulun mistä vaan) ja että todettiin, miten hyvää aikaa joulun jälkeen on pyyhkiä vähän pölyjä jne.

Kuvan sormettomat eivät itse asiassa liity jouluun millään tavalla, sillä ne annettiin ystävälle syntymäpäivänään 23.12. :) Ystävä kertoi olleensa pienenä hyvin tarkka siitä, että joulun hajuakaan ei saanut olla ilmassa vielä hänen syntymäpäivänsä aikaan. Hieman vanhempana hän tosin oli sitten osannut kauhistua sitä, millainen homma äidillään oli ollut loihtia joulu pystyyn aatonaattoyönä! :D

Ja väkisinkin näihin aikoihin annettuihin synttärilahjoihin taitaa hiipiä jotain tästä kaudesta. Löysin sentään ei-jouluista, vaaleanvihreää, pinkkipilkullista hyllypaperintapaista käärepaperiksi. :) Tuo tummemman punainen lanka on Maijaa, pinkki taitaa olla vanhaa Nallea. Puikot kolmosen, silmukoita ennen peukalolevennyksiä 12 per puikko.

Mun mekko

Neulottuja asioita vielä piilottelen tässä joulun alla, joten esittelen yhden ommellun jutun. Tein tämän vesiputouskaulusmekon syksyn ompelukurssilla.

Vieläkin vähän hämmästyttää, että olen oikeasti tehnyt sen ihan ite (& open kaa)! :D Nyt on kuulkaa ommeltu muotolaskoksia ja istutettu hihoja ja vaikka mitä!

Vesiputousmalli oli yllättävän näppärä tapa tehdä siisti pääntie. Ihan selkäytimeen se ei vielä painunut, että mikä osa kauluksessa menee minnekin ja millä hetkellä, joten luulen, että teen keväkaudella toisen mekon samalla mallilla. Win-win: saan toisen kivan mekon ja lisäksi tämän kaulusrakenteen paremmin haltuun. :)

Ajelin kurssin aikana ihan ekaa kertaa saumurilla.

Opistolla on sellaiset jotenkin teollisen oloiset leikkaavat saumurit, joihin alkuunsa suhtauduin verraten varautuneesti. Etenkin se leikkausominaisuus tuntui kaikessa hyödyllisyydessään pelottavan lopulliselta. Mutta onhan se nyt verraton laite - siistiä, suoraa saumaa nopeasti ja tehokkaasti.

Ja täytyy nyt hieman tarkkailla tätä oman ompeluinnostuksen kehitystä, sillä jos se jatkuu, saattaa hyvinkin olla edessä panostaminen omaan koneeseen. Toistaiseksi kurssikoneet ja mulla lainassa oleva ystävien ompelukone riittävät kyllä. Mutta olisi kiva kuulla kommentteja, että millainen kone olisi hyvä ja ei vielä niin kokeneelle säätäjälle sopiva.

Sitten vielä siitä joulusta: Ikean valikoimissa oli muuten tänä vuonna kivaa voimapaperia. Sen toinen puoli on rustiikkisen ruskea ja toinen joulunpunainen. Kun reunassa kääntää ns. nurjan puolen näkyville, saa aika kivan koristeen ihan noin vain.

Kirjokalsut

Sukupolvien silmukat -kirjassa tällaisia "säärisuojia" kutsutaan kalsuiksi. Kalsuilla suojattiin parempia sukkia kirkkomatkalla tai sitten vaan sääriä naarmuuntumiselta pöpelikössä, kertovat.

Kyllä ne lämmittävätkin. Näiden kanssa voisi kulkea varrettomissa kengissä ehkä kauemmin syksyllä, ja kovilla pakkasilla voivat lämmittää kinttuja housujen alla. Housujen päälle nämä eivät mahdu, tein sen verran napakat.

Silmukoita on 72 koko matkalla, kolmosen puikoilla. En levennellyt enkä kavennellut, sillä kuviota olisi joutunut muokkaamaan, ja se on mielestäni kiva tuollaisenaan. Kuvio on Sukupolvien silmukoiden sukkamallista. Kertasin sen kolmesti ja päätin resoriin. Langat ovat vanhaa Nallea ja Maijaa.

En ole viimeistellyt näitä vielä mitenkään langanpäiden päättelyn lisäksi. Kirjoneuleen ansiosta suljettu neule on aika tiivis, joten pingottamalla ei välttämättä tulisi niin hyvää jälkeä; pingotettava sivu saattaisi jäädä kupruiseksi. Ehkä vaan höyryttelen, ellen parempaa keksi.

Näistähän näkee jo pitkälle, että ovat menossa joululahjaksi, eikö vaan. :D Mutta käsittääkseni lahjan saaja ei lue blogia, ja varmuuden vuoksi en mainitse, että kenelle ovat menossa. Näitä juttuja.:)

Pientä näppärää

Olen näppärien systeemien ja elämää helpottavien tarvikkeiden ystävä. Näin sukkapuikkojen kuljetuskotelon jossain blogissa (mahdollisesti  Susan B. Andersonin, vaikka en kyllä enää löytänyt kyseistä postausta) ja tajusin tarvitsevani samanlaisen.

Idea ei voisi olla yksinkertaisempi: n. 25 cm leveä ja 6 cm korkea avonainen penaalintapainen, joka kiinnitetään kahdella nepparilla. Neppareiden väliin mahtuu työn alla oleva sukka tai vastaava. Kun  nepparit napsauttaa kiinni, pysyy sukka puikkoineen aloillaan kotelossa.

Ompelin päihin vahvikkeet, mutta ihan vaan kaksinkertainen kangaskin saattaisi riittää. Mun lempparit neliskanttiset puikot ovat kyllä kärjistään todella terävät, joten ehkä vahvike on tarpeenkin.

Projektipussukoitakin tarvitaan yhä, sillä lankakerää tämä ei pitele. Vaan saattaisi puikkokotelosta olla iloa projektikassissakin - välillähän sitä keräilee irronneita puikkoja pussin pohjalta ja pelastelee niiltä karanneita silmukoita. :)

Villatakkitutkielma

Olin ajatellut syventyä opiston Neuleklinikka-kurssilla neuleen kaavoittamiseen, mutta ei se sitten ihan onnannut. Valitsemassani ohjeessa ei annettu valmiin työn tarkkoja mittoja, eli ei siinä sitten ihan hirveästi voinut laskeskella. Ohje on kyllä kiva ja pätevä, mutta kertoo jo esittelysivulla, että on pikemminkin vinkkilista kuin tuote.

Mutta ei se mitään, sitten mä vaan neuloin. :) Sovitin keskeneräistä takkia aika usein, mittailin, pohdiskelin ja tutkailin koetilkkua, ja koetin muistella, mitä ennen on vastaavissa kohdissa kannattanut tehdä. Lisäsin yläosan kaarrokkeeseen muutaman silmukan enemmän kuin ohjeessa ja myös hihojen ympärysmittaa on pikkuisen enemmän.

Halusin tällaisen konstailemattoman villatakin, jossa kuitenkin on jokin juju. Hyvä juju on aika usein pintaneule; tällä kertaa nurja kerros tasaisin väliajoin. Se korostaa kivasti kaarroketta ja on muutenkin vekkuli yksityiskohta. Pääntien, hihansuiden ja helman resori on tuplahelmineuleresoria.

Nappilistaa piti vähän säätää. Poimin lopulta reunan silmukat "joka 5. jätetään väliin" -tahdilla. Silmukoita on melkein puolet vähemmän kuin ohjeessa, koska tällä langalla niin tiheä lista olisi lörpöttänyt. Napinreiät on tehty yhden kerroksen aikana eli kun silmukat oli päätelty, loin neulomalla uudet saman tien. Pysyvät ehkä paremmin muodossaan kuin kahden kerroksen aikana tehdyt.

Lanka on Maijaa, puikot 3,5 ja 3, lankaa meni vähän yli 400 g.

Olin tuossa taannoin vuoden verran vaatteiden ostolakossa. Sen jälkeen olen oikeasti-oikeasti miettinyt sitä, millaisia vaatteita tykkään käyttää. Tätä kyllä tulee pidettyä. :) Tykkään väristä ja mallista, ja tämä on helppo yhdistää muiden vaatteiden kanssa.

Kuvan hamekin on omaa tuotantoa: ompelukurssilla kokoamani kellohame villasekoitekankaasta. Ja päässä on vanha Rikke. Koska sunnuntaitukka! :D