Just niin jouluista

Täällä on vietetty hyvää joulua. Just hyvän siitä tekee mm. se, että syötiin aattona kalaa ja perunoita (esillepano ja vihreät herneet tekevät kuulkaa joulun mistä vaan) ja että todettiin, miten hyvää aikaa joulun jälkeen on pyyhkiä vähän pölyjä jne.

Kuvan sormettomat eivät itse asiassa liity jouluun millään tavalla, sillä ne annettiin ystävälle syntymäpäivänään 23.12. :) Ystävä kertoi olleensa pienenä hyvin tarkka siitä, että joulun hajuakaan ei saanut olla ilmassa vielä hänen syntymäpäivänsä aikaan. Hieman vanhempana hän tosin oli sitten osannut kauhistua sitä, millainen homma äidillään oli ollut loihtia joulu pystyyn aatonaattoyönä! :D

Ja väkisinkin näihin aikoihin annettuihin synttärilahjoihin taitaa hiipiä jotain tästä kaudesta. Löysin sentään ei-jouluista, vaaleanvihreää, pinkkipilkullista hyllypaperintapaista käärepaperiksi. :) Tuo tummemman punainen lanka on Maijaa, pinkki taitaa olla vanhaa Nallea. Puikot kolmosen, silmukoita ennen peukalolevennyksiä 12 per puikko.

Mun mekko

Neulottuja asioita vielä piilottelen tässä joulun alla, joten esittelen yhden ommellun jutun. Tein tämän vesiputouskaulusmekon syksyn ompelukurssilla.

Vieläkin vähän hämmästyttää, että olen oikeasti tehnyt sen ihan ite (& open kaa)! :D Nyt on kuulkaa ommeltu muotolaskoksia ja istutettu hihoja ja vaikka mitä!

Vesiputousmalli oli yllättävän näppärä tapa tehdä siisti pääntie. Ihan selkäytimeen se ei vielä painunut, että mikä osa kauluksessa menee minnekin ja millä hetkellä, joten luulen, että teen keväkaudella toisen mekon samalla mallilla. Win-win: saan toisen kivan mekon ja lisäksi tämän kaulusrakenteen paremmin haltuun. :)

Ajelin kurssin aikana ihan ekaa kertaa saumurilla.

Opistolla on sellaiset jotenkin teollisen oloiset leikkaavat saumurit, joihin alkuunsa suhtauduin verraten varautuneesti. Etenkin se leikkausominaisuus tuntui kaikessa hyödyllisyydessään pelottavan lopulliselta. Mutta onhan se nyt verraton laite - siistiä, suoraa saumaa nopeasti ja tehokkaasti.

Ja täytyy nyt hieman tarkkailla tätä oman ompeluinnostuksen kehitystä, sillä jos se jatkuu, saattaa hyvinkin olla edessä panostaminen omaan koneeseen. Toistaiseksi kurssikoneet ja mulla lainassa oleva ystävien ompelukone riittävät kyllä. Mutta olisi kiva kuulla kommentteja, että millainen kone olisi hyvä ja ei vielä niin kokeneelle säätäjälle sopiva.

Sitten vielä siitä joulusta: Ikean valikoimissa oli muuten tänä vuonna kivaa voimapaperia. Sen toinen puoli on rustiikkisen ruskea ja toinen joulunpunainen. Kun reunassa kääntää ns. nurjan puolen näkyville, saa aika kivan koristeen ihan noin vain.

Kirjokalsut

Sukupolvien silmukat -kirjassa tällaisia "säärisuojia" kutsutaan kalsuiksi. Kalsuilla suojattiin parempia sukkia kirkkomatkalla tai sitten vaan sääriä naarmuuntumiselta pöpelikössä, kertovat.

Kyllä ne lämmittävätkin. Näiden kanssa voisi kulkea varrettomissa kengissä ehkä kauemmin syksyllä, ja kovilla pakkasilla voivat lämmittää kinttuja housujen alla. Housujen päälle nämä eivät mahdu, tein sen verran napakat.

Silmukoita on 72 koko matkalla, kolmosen puikoilla. En levennellyt enkä kavennellut, sillä kuviota olisi joutunut muokkaamaan, ja se on mielestäni kiva tuollaisenaan. Kuvio on Sukupolvien silmukoiden sukkamallista. Kertasin sen kolmesti ja päätin resoriin. Langat ovat vanhaa Nallea ja Maijaa.

En ole viimeistellyt näitä vielä mitenkään langanpäiden päättelyn lisäksi. Kirjoneuleen ansiosta suljettu neule on aika tiivis, joten pingottamalla ei välttämättä tulisi niin hyvää jälkeä; pingotettava sivu saattaisi jäädä kupruiseksi. Ehkä vaan höyryttelen, ellen parempaa keksi.

Näistähän näkee jo pitkälle, että ovat menossa joululahjaksi, eikö vaan. :D Mutta käsittääkseni lahjan saaja ei lue blogia, ja varmuuden vuoksi en mainitse, että kenelle ovat menossa. Näitä juttuja.:)

Pientä näppärää

Olen näppärien systeemien ja elämää helpottavien tarvikkeiden ystävä. Näin sukkapuikkojen kuljetuskotelon jossain blogissa (mahdollisesti  Susan B. Andersonin, vaikka en kyllä enää löytänyt kyseistä postausta) ja tajusin tarvitsevani samanlaisen.

Idea ei voisi olla yksinkertaisempi: n. 25 cm leveä ja 6 cm korkea avonainen penaalintapainen, joka kiinnitetään kahdella nepparilla. Neppareiden väliin mahtuu työn alla oleva sukka tai vastaava. Kun  nepparit napsauttaa kiinni, pysyy sukka puikkoineen aloillaan kotelossa.

Ompelin päihin vahvikkeet, mutta ihan vaan kaksinkertainen kangaskin saattaisi riittää. Mun lempparit neliskanttiset puikot ovat kyllä kärjistään todella terävät, joten ehkä vahvike on tarpeenkin.

Projektipussukoitakin tarvitaan yhä, sillä lankakerää tämä ei pitele. Vaan saattaisi puikkokotelosta olla iloa projektikassissakin - välillähän sitä keräilee irronneita puikkoja pussin pohjalta ja pelastelee niiltä karanneita silmukoita. :)

Villatakkitutkielma

Olin ajatellut syventyä opiston Neuleklinikka-kurssilla neuleen kaavoittamiseen, mutta ei se sitten ihan onnannut. Valitsemassani ohjeessa ei annettu valmiin työn tarkkoja mittoja, eli ei siinä sitten ihan hirveästi voinut laskeskella. Ohje on kyllä kiva ja pätevä, mutta kertoo jo esittelysivulla, että on pikemminkin vinkkilista kuin tuote.

Mutta ei se mitään, sitten mä vaan neuloin. :) Sovitin keskeneräistä takkia aika usein, mittailin, pohdiskelin ja tutkailin koetilkkua, ja koetin muistella, mitä ennen on vastaavissa kohdissa kannattanut tehdä. Lisäsin yläosan kaarrokkeeseen muutaman silmukan enemmän kuin ohjeessa ja myös hihojen ympärysmittaa on pikkuisen enemmän.

Halusin tällaisen konstailemattoman villatakin, jossa kuitenkin on jokin juju. Hyvä juju on aika usein pintaneule; tällä kertaa nurja kerros tasaisin väliajoin. Se korostaa kivasti kaarroketta ja on muutenkin vekkuli yksityiskohta. Pääntien, hihansuiden ja helman resori on tuplahelmineuleresoria.

Nappilistaa piti vähän säätää. Poimin lopulta reunan silmukat "joka 5. jätetään väliin" -tahdilla. Silmukoita on melkein puolet vähemmän kuin ohjeessa, koska tällä langalla niin tiheä lista olisi lörpöttänyt. Napinreiät on tehty yhden kerroksen aikana eli kun silmukat oli päätelty, loin neulomalla uudet saman tien. Pysyvät ehkä paremmin muodossaan kuin kahden kerroksen aikana tehdyt.

Lanka on Maijaa, puikot 3,5 ja 3, lankaa meni vähän yli 400 g.

Olin tuossa taannoin vuoden verran vaatteiden ostolakossa. Sen jälkeen olen oikeasti-oikeasti miettinyt sitä, millaisia vaatteita tykkään käyttää. Tätä kyllä tulee pidettyä. :) Tykkään väristä ja mallista, ja tämä on helppo yhdistää muiden vaatteiden kanssa.

Kuvan hamekin on omaa tuotantoa: ompelukurssilla kokoamani kellohame villasekoitekankaasta. Ja päässä on vanha Rikke. Koska sunnuntaitukka! :D

Lokakuun keltainen kellohame

Silloin tällöin olen tehnyt ompelukoneella jonkin kassin tai pussukan tai vaatteenkin. Ompelu ei kuitenkaan ole ollut minulle "teenpä tästä" -juttu, vaan pikemminkin sellaista "oho, aha, vai tällainen" -toimintaa.

Menin tänä syksynä opiston kursseille oppimaan perusteita, joilta sitten ponnistaa.

Ensimmäinen kurssityö oli kellohame. Mahdottoman yksinkertainen vaate, mutta opin sitä tehdessäni monenmoista. Ai että saumurilla saa siististi huolitellut saumat ja että piilovetoketjupaininjalka on ihan parasta,  muutamia oivalluksia mainitakseni.

Hameen kangas on ehtaa 1970-lukua ja perusteellisesti kierrätetty. Näin sitä on jo muutamat synttäri- ja rippijuhlat sitten vietetty työkaverin anopin entisen mökin keittiöverhoissa. :)

Toinen kellohame valmistuu kohta. Toistamalla oppii, toivon, ja tein samanlaisen mutta sinisen. Lisäksi olen kellohametyyppiä. :)

Sukka-zen

Kun iltaisin arvioin tajuntani tasoa, tartun aika usein sukkapuikkoihin. Ohitan esim. punaisen neuleen hitaat, hitaat hihat. En edes ajattele laskutoimituksia vaativia uusia aloituksia.

Sukkien neulomisessa on jotain ihanan rauhoittavaa. Ja sukka on vähän niin kuin neulomisen perusyksikkö, johon aina palaan. Näin niitä sukkiakin sitten tulee (ja tulee ja tulee :)).

Tästä parista tuli äidin kokoa, ja ovat sen oloiset, että löytyvät aikanaan joulupaketista.

Näitä neulottiin myös reissussa, ja siinä menossa jäi yksi harmaapohjainen raita välistä. Matkaseura kielsi purkamisen ehdottomasti, joten maadoitin virheen vastaavalla raitaparilla varressa. Hyvä, että olivat toista mieltä; pieni muutos teki näistä tavallaan persoonallisemmat.

Puikot olivat 3,5, aloitus kärjestä, ja lankana (loputtomista) varastoista kaivettua Jannea ja 7 veljestä. Tällaisia täpliä on kiva tehdä, ja välillä on hyvä käyttää myös vain kahta väriä. Koska rauhallisempi lopputulos. Koska pääteltävät langanpäät. :)