Jouluvillat, osa 6: Saali kahdessa vuodessa ja tunnissa

Punainen saali oli tekeillä jo maaliskuussa 2013. Alun perin se oli ajateltu ystävän pyöreiden syntymäpäivien kunniaksi, mutta valmistuipas hänelle sitten seuraavan vuoden jouluksi. :)

Puolitoistametrinen putki oli vaan niiiiiin yksitotista neulottavaa. Joskushan yksinkertainen on juuri hyvä, toki, ja tv:n ääressä tämä enimmäkseen edistyi minkä edistyi.

Kun neulomisosuus oli taisteltu loppuun, projekti oli jumiutua sisuskankaan etsimiseen ja etenkin sen päärmeiden ompeluun. Että se aloitus kesti. Itse ompeluun kaikkine mittailuineen, langan puolaamisineen ja silityksineenkin meni kuitenkin korkeintaan tunti.

En löytänyt muististani tietoa, että mistä ja miten minulle oli siunaantunut suuri määrä sekä keltaista että punaista Novitan Rose Mohairia. En oikein pidä langasta - mohairia vähän, muovia paljon. Nyt molempia värejä on kuitenkin jo enää rippeet jäljellä, sillä tein aikanaan keltaisesta samanlaisen saalin.

Tämäntapaiseen huiviin lanka onneksi käy. Pinta näyttää elävältä, kun neuloo suurilla puikoilla, eikä tämä ehkä ole sellainen käyttökaulahuivi, jossa materiaali olisi todella koetuksella. Kuviin huivin olisi tietty voinut asetella jotenkin auki, mutta ehkä tilanne kuitenkin vastaa arkitodellisuutta... ;)

Jouluiset neuleet on nyt esitelty, sekä pitkin matkaa että jouluvillakoosteena. :)

Jouluvillat, osa 5: lapasia pitkittäin ja poikittain

Muhku aina oikein -neule oli joulun teema lahjalapasissani.

Poikittain neulottuja, sini-harmaaraitaisia tai puna-valkoviiruisia rasoja valmistui kolme paria.

Alkuunsa katsoin osviittaa Novita-lehden ohjeesta (syksy 2013), mutta tein väliaikaisen aloituksen ja silmukoin saumat. Seuraavien parien kanssa toimin hyvin itsenäisesti (ohjetta tai ajatustoimintaa konsultoimatta), ja niistä tuli paljon suurempia. No, käyvät kintaista alulapasten kanssa. :)

Kummipojalle tein älypuhelinlapaset etusormi- ja peukaloaukoilla ja kämmekkäät vielä kaiken päälle. Aukon sisäpuolella on läppä, joka ehkä pitää kylmää vähän loitolla, jos sormet eivät hetkeen sivele luurin näyttöä.

Aina oikein -pinnassa saattaisi olla vähän enemmän pitoa kuin sileässä neuleessa, joten sitä on sekä lapasissa että kämmekkäissä. Täytyypä kysellä joskus pojalta, että toimivatko käytössä. :)

Jouluvillat, osa 4: pitkät ranteenlämmittimet

Ajastin loppuvuodesta julkaistumaan jouluvillapostauksia, kun en ollut paikalla tai ainakaan netissä läsnä. Tuntui, että muuten jouluiset asiat ulottuvat pitkälle tammikuuhun. Ja kyllähän tätä vielä yhä vähän riittää, jouluneulekirjanpitoa. :)

Harmittaa hieman, etten tehnyt muistiinpanoja näistä kädenlämmittäjistä. Kyynervarren kohdan läpimitta on juuri oikea  hihojen päällä pidettäväksi. Ranteen kavennukset menivät aika nappiin, samoin peukalokiilan levennykset.

Mutta kun nämä onnistuivat ns. korvakuulolta kerran, niin miksei toistekin, jos haluaa uusia. :)

Nämä menivät kaukokälylle postissa, joten ovat kevyet, vain muutama kymmenen grammaa. Lanka on samaa Caleido lace -merinovillaa, jonka oransseista osioista tein yhden pitsibaskereista.

Etupuolen keskellä on pieni pintaneulekoriste, jota olen ennenkin käyttänyt kämmekkäissä.

Jouluvillat, osa 3: käyttötapa vapaa, kunhan lämmittää

Säärystimiksihän nämä periaatteessa on neulottu, mutta kyllä ne kädenlämmittimiksikin käyvät. Onneksi. Sillä siinä vaiheessa, kun toinen putkilo oli jo puolivälissä, aloin muistella ohimennen käytyä keskustelua lahjan saajan kanssa. Olikos hällä nyt traumoja 1980-luvun pukeutumisesta, Flashdancen ja säärystimien kulta-ajalta...? ;)

Lanka on Svarta fårenia ja herätti aitoa iloa, kun kaivoin sen esiin jemmalaatikon pohjalta. Se on ostettu ajat sitten ja nukkui pitkään ruususenunta. Kerällä oli kavereitakin piilossansa. Niistä saattaisi saada pienen huivin tai lisää säärystimiä. Hyvä löytö. :)

Jouluvillat, osa 2: baskerikloonausta

Piti tehdä yksi baskeri, mutta sitten niitä olikin neljä.

Ensin neuloin kälylle oranssisävyisen version. Kerin riemunkirjavasta Austermannin Caleido lacesta oranssi-punaisia värijuoksuja ja kokeilin jo pitkään jonossa ollutta baskerimallia Islantilaisia neulemalleja -kirjasta. Tiedätte sen sanonnan, että valmiissa työssä täytyy olla virhe, ettei paholainen tule siihen asumaan? Juu, tämä lätsä on niin enkelien puolella...

Sähellys ja säädöt oranssin kanssa harmittivat hieman, joten päätin tehdä toisen, jouluksi senkin, suloiselle sukulaistädille. Skarppasin, ja valkoinen baskeri valmistui nopeasti ja ongelmitta, nyt Vikingin Baby ull -merinovillasta. Sitten iski - jokin. Sukulaistäti on ollut pitkiä aikoja sairaalassa tänä syksynä, ja yhtäkkiä valkoinen baskeri alkoi silmissäni näyttää joltain sairaalavaatteelta.

Näyttäkää minulle yksikin hoitaja, joka liikkuu osastolla päässään valkoinen pitsibaskeri, mutta ei siinä järjelle ollut enää tilaa. Pikavauhtia uusi puikoille, nyt vedenvihreästä merinovillasta.

Siitä tuli hyvä, ja vihertävä sopii paremmin käyttäjälleen kuin valkoinen. Valkoinen käy äidille, joten se menee hänelle synttärilahjaksi.

Baskerishakin viimeinen osa, "neljäskään ei tässä konkurssissa enää paina" -tyypin punainen päähine jää minulle. Se neuloitui jo aika lailla itsestään ja ohjeeseen katsomatta. :)

Jouluvillat, osa 1: rivitonttuja ja siniset sukat

Tonttusukat toteuttivat kaksi toivetta yhdellä iskulla: sukkien saaja pitää ihan kamalasti tontuista ja on lisäksi kaipaillut villasukkia. Ravelrystä haetun innoituksen perusteella piirsin pienten, paksujen tonttujen rivin. Laitoin niitä vain yhden rivin ylös sukanvarteen, vaikka vähän aikaa mietin, että pistäisinkö sukat niin täyteen tonttuja kuin mahtuu.

Mutta näin sukkia voi näin ehkä käyttää ympäri vuoden, jos ja kun tontut suostuvat jäämään housunlahkeiden alle piiloon. (Eihän niistä koskaan tiedä.) Harmaa lanka on 7 veljestä, kirjoneuleeseen käytetyt samanvahvuisia tunnistamattomia pätkiä. Puikot 3,5.

Sinisten sukkien langan olen joskus noukkinut matkaan Lidlistä, ihan vaan uteliaisuuttani ja sika säkissä -menetelmällä, mutta ainakin neuletuntuma oli ihan mukava. Toivottavasti sukka on kelpoinen käytössäkin.

Tekniset: kolmosen puikot, silmukoita alkuunsa 16 per puikko, jalkaterässä lopulta 13 puikolla. Materiaaleina on villaa ja puuvillaa, mutta pussi tarkkoine tuotetietoineen on jo kadonnut. Turkoosi pyrki läikittymään, vaikka neuloin kahdelta kerältä.

Mutta nämä sukat mahtuvat saajalleen ehkä viitisen minuuttia ennen kuin jalkansa kasvaa taas, joten menee muutenkin ryhmään "lämmin ajatus on tärkein". :)

Punareunasimpukat

Tein kesällä lahjaksi kaksikin simpukkahuivia. Ensimmäisen siksi, että malli näytti kivalta neulottavalta. Toisen siksi, että se todellakin on hauska tehdä. :)

Joululahjaneuleiden viimeistelyvaiheen tueksi tarvitsin jotain mukavaa nyt myös puikoille. Jokaista pääteltyä sukkaa kohden sai taas neuloa pari kerrosta, tyyliin. Valitsin simpukat, koska tällaiselle huiville olisi itselläkin käyttöä.

Huivilla on muitakin hyviä ominaisuuksia kuin että se on mukava neuloa. Iso huivi painaa vain n. 100 grammaa ja höttöisenä sen voi rullata pieneen tilaan vaikka käsveskan pohjalle. Lämminkin se on. Hyviä piirteitä matkahuiville.

Huivi valmistui muutamassa illassa, kun selkeän mallin oli oppinut jo ulkoa. Liila Baby ull -merinovilla sai punaisen päättelyreunan baskerin jämälangasta, merinovillaa sekin. Nehän ovat melkein kuin setti! Baskeriin palataan vielä.