Kirjaneuleita

Kun pitää sekä neulomisesta että kirjoista, neulekirjoja on välillä niin mahdoton vastustaa. :)

Veera Välimäen Lankaleikistä, Jonna Hietalan Kerällä- ja Vesdis Jonsdottirin toimittamasta Islantilaisia neuleita -kirjoista tulee ennen pitkää tehtyä jotain: niissä on paljon kivoja malleja.

Mikä parasta, ne ovat kaikki kauniita kirjoinakin. Fiilistely on vähintään puolet ohjeiden selailun ilosta. 

Veeran kirjasta olen aloittanut kalanruotopipon pikkuisena välityönä joululahjaneulojaisten lomassa. Lanka ei ole sama kuin ohjeessa ja tiheyskin on vähän sinnepäin, joten koko on vielä mysteeri.

Mutta ellei se nyt ihan saavilta ala vaikuttaa, taidan neulaista joka tapauksessa valmiiksi ja mittailla sitten ystävien ja sukulaisten päitä sillä silmällä. ;)

Islantilaisia neuleita on koonnut yhteen perinteisiä, paksuja kuvioneuleita ja samaan henkeen mutta modernilla otteella tehtyjä muita neuletöitä. Hienoja neulemekkoja on useampikin, ja aivan ihana baskeri.

Kerällä-kirjasta vuoroaan odottaa ainakin yksi villapaita. Malli on sellainen, mistä pidän - selkeä ja simppeli, ja siihen voi halutessaan tehdä myös jonkun oman pienen muunnoksen.

(Eräs kanssaneuloja haaveili, että voisipa jäädä neulotteluvapaalle. :) Se olisi kyllä niin mukavaa. :))

Kaunis käyttöliittymä

Hain Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen -kirjan. Uutta tekniikkaa varten elävä kuva on varmasti käytännöllisin ja YouTube tulee vielä tarpeeseen. Kirjat ovat vaan niin parasta fiilistelyyn ja tunnelmointiin.

Tunnelmaa lisäävät myös Fair Islen neulemallit, jota en tiennytkään juuri nyt tarvitsevani. :)

Konttihuivi, Totorot ja jokunen arkineule ovat yhä kesken. Mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, vai miten se meni.

Muuttolintu

Ystävän huivi valmistui -- jos ei nyt ihan ajoissa, niin kuitenkin synttärikuukauden puolella -- ja on jo muuttomatkalla saarivaltioon.

Seurakseen huivi sai kortin; minä ompelin taas muutaman napin kartonkiin.

Huivin alkuperäinen idea on ihanasta inspiraatiokirjasta Alterknits. Oma versio on kyllä vähän eri henkinen kuin kirjan tyylikäs ja hillitty juhlahuivi. :)

Sifongin ompelu ei lopulta ollutkaan niin hankalaa ja kone suoritti osuutensa ihan kunnialla. Neulaaminen oli työläin vaihe, kun kangas valui ja suoristui omin lupinensa. Suunnittelin jo puolitosissani liimapuikon käyttöä kohdissa, joita kukaan ei näe...

Covent Gardenissa syödään kuulemma jo eväitä ulkosalla. Ehkä huivista on iloa piknikille lämmittämään. :)