Harmaa on huivissa hyvä

Minä täällä kokeilen, että toimiiko käsityö myös blogin yläbannerissa. Originaali on käsin kirjoitettu/väritetty ja skannattu ihan kynän jäljen testauksineen ja repäisyreikineen päivineen. Vähän tuntuu vielä siltä, että bannerin pitäisi olla siistimpi, koneella toteutettu. Mutta kun eivät ole nämä blogin tavaratkaan, vaan nekin on käsin tehty. :) No mutta, mietiskelen ja fiilistelen tuota.

Huivista: Vaaleanharmaa on aika huomaamaton väri, mutta senkin sitten huomaa, jos harmaata huivia ei ole. (Yksi harmaa huivi minulla on ennestään, mutta sitä ei lasketa arkihuivien vahvuuteen. Se käy lähinnä peitosta.)

Kun talvitakki on punainen ja aika paljon käytän värejä muutenkin, harmaa on välillä sopivan neutraali. Nyt on harmaa huivi ja just tuommoinen kaulaan kietaistavan kokoinen.

Ohje on nätti Campside. Muokkasin sitä sen verran, että tein langankierrot vähän eri systeemin mukaan. En tihentänyt rei'ityksen tahtia alareunaa kohti vaan tein ylä- ja alaosan toistensa peilikuviksi. Tein pikkuisen enemmän kerroksiakin. Lanka on vironvillaa, puikkokoko 3,5. Lankaa meni melkein tasan 2 isoa kerää. Tykkään - on kiva ja kevyt. :)

Joulun jatkot: Kummitytön pika-Baktus

Pari päivää ennen aattoa olin melkein jo siirtymässä siivoamaan askartelunurkkausta, kun huomasin kohtaloaan odottavan röyhelöhuivin.

Huivi oli ollut valmiina piiiitkäään. Sitä ei ole tässä blogissakaan, joten sillä oli siis ikää jo, hyvänen aika, vähintään 3 vuotta tai ylikin! Oho. Olin sitä muutaman kerran käyttänytkin, mutta sen röyhelöreunassa oli rakenteellista häikkää. Se odotteli uudelleenpingotusta tai jotakin, ja juuri sillä hetkellä oli niin houkuttelevaa vihdoin ja viimein kokeilla, että lähtisikö päätelty langanpää sopuisasti liikkeelle...

Purin huivin siltä istumalta ja hetken kuluttua lanka oli uudestaan puikoilla. Vyötettä ei ollut jäljellä, eikä muistikaan palvele, mutta sen muistan, että lanka on kokonaan tai valtaosin soijakuitua.Toisessa kuvassa (jossa mukana myös puunoksien varjoja ;)) väri on aika sama kuin luonnossa.

Siitä sitten Baktusta niin paljon ja usein kuin joulunalusäpinöissä pystyi neulomaan. Alkuperäisen Baktus-ohjeen lähteelle pääsee ehkä parhaiten Googlella/Ravelryssä. Tämä on tehty jo aiemmin koetellulla mallilla (levennys joka 4. krs, kunnes päätät olevasi puolivälissä ja alat kaventaa joka 4. krs).

Tämä oli kaikin puolin win-win-projekti: tuli purettua toimenpiteitä odottanut, ei ihan onnistunut huivi, sain käytettyä kivan langan, jota oli mukava neuloa ja kummityttö sai myös pehmeän, rakkaudella tehdyn lahjan. :) Kiirekään ei ahdistanut, kun kummityttö oli joulun muualla päin Suomea, ja aikataulut oli sovittu myöhemmäksi.

Arvoin pitkään pom-pom-tupsujen ja hapsutupsujen välillä. Vaaleanpunaiset hapsutupsut voittivat. :) En ole varma, onko vaaleanpunainen enää ihan teinin mieleen, mutta tämän punaisen sävyn kanssa se vaan sopii niin hyvin. Ja konstikos ne on napsaista pois, jos hiertävät.

Joulu on nyt tällä vietetty jatkoineen päivineen, johan se loppiainenkin meni. Kohta voi kääntää ajatukset jo kevääseen (kunhan nyt vähän ensin lämpenee :)).

Joulun jatkot: Sekalaisia sukkia

Joskus käy niinkin, että sattuu neulomaan säkillisen sukkia, jotka jäävät odottamaan sopivia jalkoja. Ei näin usein käy, mutta viime kesänä jämälangat uhkasivat ottaa vallan, ja jotain oli tehtävä. Tuli siis sukkia, ja samalla sylillinen joululahjoja, vaikka tämän yhteyden tajusin vasta paljon myöhemmin.

Kaikista punaraitaisista ja punapohjaisista kirjoneulesukista luulen jo bloganneeni. Niitä oli viitisen paria (spriaalisukat, tasaraitaa, mariannet, ns. toiset täpläsukat ja zen-täplät). Sitten oli jännittävä kantapäärakennekokeilu Squircle-sukka, oli sukkia nostetuilla silmukoilla ja tavan raidoilla tai eripariraidoilla - yhteensä noin 4 paria, ja nekin on jo esitelty. Lisäksi muutama raidallinen tai perussukka turvapaikanhakijoille - olisko näitä kaikkinensa sitten jo 11 joululahjasukkaparia tai vastaavaa.

Jos olen itse vielä kartalla (...), niin vain nämä sinivoittoiset "patjaraitasukat", isot keltaraitaiset ja mustapohjaiset broken seeds -sukat olisivat näyttämättä kokonaan valmiina.

Sini-valko-punaraidalliset olisivat kyllä sopineet hurjan hyvin myös minun viininpunaisiin maihareihin, mutta hieman liian suurina päätyivät ystävän joulupakettiin. :) Mustapohjaisista broken seeds -sukista voi ajatella, että ne sopivat kyllä saajansa käyttämiin väreihin. Ja näyttävät läheltä ihan kivoilta. :D

Tekniset tiedot ovat nyt sitten ihan mitä sattuu. Että on aloitettu joko varpaista tai varresta päin. Kantapäinä perusmallia, sädekavennettua ja nauhakavennettua nyt ainakin. Sukkapuikot ovat olleet 2,5 - 3,5; langat ohuemmissa Regiaa, Stepiä, Nallea ja Maijaa, paksumissa ainakin Jannea ja 7 veljestä. Ehkä jotain muutakin. En ole ottanut tavakseni punnita neuleita, vaikka se olisi kyllä hyvä tieto sekin.

Yhteispotretti sukkalaumasta olisi ollut niin kiva, mutta parit muuttivat uusiin koteihinsa pitkin joulukuuta, ja usein pikkuisen kiireellä. Onneksi on tämä blogi, jotta pysyy neulomisistaan edes vähän perillä. :)

Joulun jatkot: Huopalaiset

Itsenäisyyspäivänä, kun nämä kuvat otettiin, oli niin harmaata, niin harmaata, että. Kintaiden värit eivät asettuneet kuvissa ihan kohdilleen; pinkkiä on oikeasti vähän enemmän. Nämä vaan piti saada ajoissa pakettiin ja postiin, joten ilmoja ei voinut odotella. :)

Lanka on Vikingin Naturgarnia. Silmukoita oli 10 per puikko, puikot noin kasit. Peukaloa varten lisäsin yhden tai kaksi silmukkaa muutaman kerroksen välein. Laskin koon 30 % kutistumisvaran mukaan, ja sillä tuli ihan hyvät.

Huovutettavien kintaiden kokoahan pystyy aika hyvin säätämään, kun muokkaa niitä märkinä. Näiden muovaamiseen sai käyttää reilusti voimaa, vetää ja venyttää ihan tosissaan.

Oli aikas rentouttavaa neuloa välillä supermuhkua lankaa jättipuikoilla. :) Käytin varmuuden vuoksi huovutukseen pesujauhetta, en nestemäistä pyykinpesuainetta, vaikka kai tämä silläkin onnistuisi. Meidän pesukoneella 40 asteen puuvillaohjelma oli sopiva. Mukana oli pari pyyhettä, ja sekä pyyhkeet että pesukone selvisivät hommasta pahemmin nöyhtääntymättä.

Ja kintaat ovat kuulemma lämpimät. :)

Joulun jatkot: Originelli ovikoriste

Aiemmin syksyllä heitin pois huovutetuista palloista tehdyn ovikranssin, josta linnut olivat nyhtäneet pesänrakennusmateriaalia. Pallokranssi oli ollut ulko-ovessa kesät, talvet, sillä pienellä mielikuvituksella se valko-fuksia-lila-värisenä kävi kovin moneen kauteen.

Aatonaattoiltana oltiin sitten kuitenkin ovikoristeettomassa tilanteessa, jolle piti tehdä jotain ja äkkiä. :D Koska en jatkossakaan tietty voi olla ihan varma siitä, etteikö villainen lanka herättäisi linnuissa intohimoja, kaivelin nöttöspurkista kaikki vähänkin jouluväreihin viittaavat ja tuskatta uhrattavat pätkät.

Neuloskelin tätä mahdollisuuksien mukaan, ja aattona klo 23 se oli ovessa. :) Ehkä hieman enemmän olisi voinut tehdä lyhennettyjä kerroksia, jotta renkaan sisäsyrjään ei olisi tullut makkaroita, ja vähän myötäisemmin sen olisi voinut vetää styroksirenkaan ympärille, ettei venyisi kiinnityslenkistään.

Mutta kaikessa liikuttavuudessaan se kuitenkin vastaa tarkoitustaan mainiosti. :) Siihen on myös neulottu aika rakasta neulehistoriaa - jämiä erinäisille rakkaille tehdyistä sukista, Raksuni-mun villapaidasta, lempparihuiveista... Ehkäpä pelastan sen sisätiloihin ennen seuraavaa pesänrakennuskautta. :)

Just niin jouluista

Täällä on vietetty hyvää joulua. Just hyvän siitä tekee mm. se, että syötiin aattona kalaa ja perunoita (esillepano ja vihreät herneet tekevät kuulkaa joulun mistä vaan) ja että todettiin, miten hyvää aikaa joulun jälkeen on pyyhkiä vähän pölyjä jne.

Kuvan sormettomat eivät itse asiassa liity jouluun millään tavalla, sillä ne annettiin ystävälle syntymäpäivänään 23.12. :) Ystävä kertoi olleensa pienenä hyvin tarkka siitä, että joulun hajuakaan ei saanut olla ilmassa vielä hänen syntymäpäivänsä aikaan. Hieman vanhempana hän tosin oli sitten osannut kauhistua sitä, millainen homma äidillään oli ollut loihtia joulu pystyyn aatonaattoyönä! :D

Ja väkisinkin näihin aikoihin annettuihin synttärilahjoihin taitaa hiipiä jotain tästä kaudesta. Löysin sentään ei-jouluista, vaaleanvihreää, pinkkipilkullista hyllypaperintapaista käärepaperiksi. :) Tuo tummemman punainen lanka on Maijaa, pinkki taitaa olla vanhaa Nallea. Puikot kolmosen, silmukoita ennen peukalolevennyksiä 12 per puikko.

Mun mekko

Neulottuja asioita vielä piilottelen tässä joulun alla, joten esittelen yhden ommellun jutun. Tein tämän vesiputouskaulusmekon syksyn ompelukurssilla.

Vieläkin vähän hämmästyttää, että olen oikeasti tehnyt sen ihan ite (& open kaa)! :D Nyt on kuulkaa ommeltu muotolaskoksia ja istutettu hihoja ja vaikka mitä!

Vesiputousmalli oli yllättävän näppärä tapa tehdä siisti pääntie. Ihan selkäytimeen se ei vielä painunut, että mikä osa kauluksessa menee minnekin ja millä hetkellä, joten luulen, että teen keväkaudella toisen mekon samalla mallilla. Win-win: saan toisen kivan mekon ja lisäksi tämän kaulusrakenteen paremmin haltuun. :)

Ajelin kurssin aikana ihan ekaa kertaa saumurilla.

Opistolla on sellaiset jotenkin teollisen oloiset leikkaavat saumurit, joihin alkuunsa suhtauduin verraten varautuneesti. Etenkin se leikkausominaisuus tuntui kaikessa hyödyllisyydessään pelottavan lopulliselta. Mutta onhan se nyt verraton laite - siistiä, suoraa saumaa nopeasti ja tehokkaasti.

Ja täytyy nyt hieman tarkkailla tätä oman ompeluinnostuksen kehitystä, sillä jos se jatkuu, saattaa hyvinkin olla edessä panostaminen omaan koneeseen. Toistaiseksi kurssikoneet ja mulla lainassa oleva ystävien ompelukone riittävät kyllä. Mutta olisi kiva kuulla kommentteja, että millainen kone olisi hyvä ja ei vielä niin kokeneelle säätäjälle sopiva.

Sitten vielä siitä joulusta: Ikean valikoimissa oli muuten tänä vuonna kivaa voimapaperia. Sen toinen puoli on rustiikkisen ruskea ja toinen joulunpunainen. Kun reunassa kääntää ns. nurjan puolen näkyville, saa aika kivan koristeen ihan noin vain.