Pientä näppärää

Olen näppärien systeemien ja elämää helpottavien tarvikkeiden ystävä. Näin sukkapuikkojen kuljetuskotelon jossain blogissa (mahdollisesti  Susan B. Andersonin, vaikka en kyllä enää löytänyt kyseistä postausta) ja tajusin tarvitsevani samanlaisen.

Idea ei voisi olla yksinkertaisempi: n. 25 cm leveä ja 6 cm korkea avonainen penaalintapainen, joka kiinnitetään kahdella nepparilla. Neppareiden väliin mahtuu työn alla oleva sukka tai vastaava. Kun  nepparit napsauttaa kiinni, pysyy sukka puikkoineen aloillaan kotelossa.

Ompelin päihin vahvikkeet, mutta ihan vaan kaksinkertainen kangaskin saattaisi riittää. Mun lempparit neliskanttiset puikot ovat kyllä kärjistään todella terävät, joten ehkä vahvike on tarpeenkin.

Projektipussukoitakin tarvitaan yhä, sillä lankakerää tämä ei pitele. Vaan saattaisi puikkokotelosta olla iloa projektikassissakin - välillähän sitä keräilee irronneita puikkoja pussin pohjalta ja pelastelee niiltä karanneita silmukoita. :)

Villatakkitutkielma

Olin ajatellut syventyä opiston Neuleklinikka-kurssilla neuleen kaavoittamiseen, mutta ei se sitten ihan onnannut. Valitsemassani ohjeessa ei annettu valmiin työn tarkkoja mittoja, eli ei siinä sitten ihan hirveästi voinut laskeskella. Ohje on kyllä kiva ja pätevä, mutta kertoo jo esittelysivulla, että on pikemminkin vinkkilista kuin tuote.

Mutta ei se mitään, sitten mä vaan neuloin. :) Sovitin keskeneräistä takkia aika usein, mittailin, pohdiskelin ja tutkailin koetilkkua, ja koetin muistella, mitä ennen on vastaavissa kohdissa kannattanut tehdä. Lisäsin yläosan kaarrokkeeseen muutaman silmukan enemmän kuin ohjeessa ja myös hihojen ympärysmittaa on pikkuisen enemmän.

Halusin tällaisen konstailemattoman villatakin, jossa kuitenkin on jokin juju. Hyvä juju on aika usein pintaneule; tällä kertaa nurja kerros tasaisin väliajoin. Se korostaa kivasti kaarroketta ja on muutenkin vekkuli yksityiskohta. Pääntien, hihansuiden ja helman resori on tuplahelmineuleresoria.

Nappilistaa piti vähän säätää. Poimin lopulta reunan silmukat "joka 5. jätetään väliin" -tahdilla. Silmukoita on melkein puolet vähemmän kuin ohjeessa, koska tällä langalla niin tiheä lista olisi lörpöttänyt. Napinreiät on tehty yhden kerroksen aikana eli kun silmukat oli päätelty, loin neulomalla uudet saman tien. Pysyvät ehkä paremmin muodossaan kuin kahden kerroksen aikana tehdyt.

Lanka on Maijaa, puikot 3,5 ja 3, lankaa meni vähän yli 400 g.

Olin tuossa taannoin vuoden verran vaatteiden ostolakossa. Sen jälkeen olen oikeasti-oikeasti miettinyt sitä, millaisia vaatteita tykkään käyttää. Tätä kyllä tulee pidettyä. :) Tykkään väristä ja mallista, ja tämä on helppo yhdistää muiden vaatteiden kanssa.

Kuvan hamekin on omaa tuotantoa: ompelukurssilla kokoamani kellohame villasekoitekankaasta. Ja päässä on vanha Rikke. Koska sunnuntaitukka! :D

Lokakuun keltainen kellohame

Silloin tällöin olen tehnyt ompelukoneella jonkin kassin tai pussukan tai vaatteenkin. Ompelu ei kuitenkaan ole ollut minulle "teenpä tästä" -juttu, vaan pikemminkin sellaista "oho, aha, vai tällainen" -toimintaa.

Menin tänä syksynä opiston kursseille oppimaan perusteita, joilta sitten ponnistaa.

Ensimmäinen kurssityö oli kellohame. Mahdottoman yksinkertainen vaate, mutta opin sitä tehdessäni monenmoista. Ai että saumurilla saa siististi huolitellut saumat ja että piilovetoketjupaininjalka on ihan parasta,  muutamia oivalluksia mainitakseni.

Hameen kangas on ehtaa 1970-lukua ja perusteellisesti kierrätetty. Näin sitä on jo muutamat synttäri- ja rippijuhlat sitten vietetty työkaverin anopin entisen mökin keittiöverhoissa. :)

Toinen kellohame valmistuu kohta. Toistamalla oppii, toivon, ja tein samanlaisen mutta sinisen. Lisäksi olen kellohametyyppiä. :)

Sukka-zen

Kun iltaisin arvioin tajuntani tasoa, tartun aika usein sukkapuikkoihin. Ohitan esim. punaisen neuleen hitaat, hitaat hihat. En edes ajattele laskutoimituksia vaativia uusia aloituksia.

Sukkien neulomisessa on jotain ihanan rauhoittavaa. Ja sukka on vähän niin kuin neulomisen perusyksikkö, johon aina palaan. Näin niitä sukkiakin sitten tulee (ja tulee ja tulee :)).

Tästä parista tuli äidin kokoa, ja ovat sen oloiset, että löytyvät aikanaan joulupaketista.

Näitä neulottiin myös reissussa, ja siinä menossa jäi yksi harmaapohjainen raita välistä. Matkaseura kielsi purkamisen ehdottomasti, joten maadoitin virheen vastaavalla raitaparilla varressa. Hyvä, että olivat toista mieltä; pieni muutos teki näistä tavallaan persoonallisemmat.

Puikot olivat 3,5, aloitus kärjestä, ja lankana (loputtomista) varastoista kaivettua Jannea ja 7 veljestä. Tällaisia täpliä on kiva tehdä, ja välillä on hyvä käyttää myös vain kahta väriä. Koska rauhallisempi lopputulos. Koska pääteltävät langanpäät. :)

Ongelma ja sen ratkaisu

Jäin joskus jumiin möbiuksen kaulurin kanssa. En vaan tajunnut ohjeesta, miten suorakaide pitäisi kääntää, että siitä tulee jotain muuta kuin epämääräinen lerpake. Mytty vajosi yhä alemmas ufojen pinossa, kunnes menin tänä syksynä opiston Neuleklinikka-nimiselle kurssille.

Ihana ope selvitti, että olin kiertänyt kappaletta kahdesti, vaikka kerta ihan hyvin riittää. Suora sauma on kuvassa vinoon kulkevan kappaleen alla. Ohje sai saman tien anteeksi, ja saatan joskus vielä tehdä toisenkin tällaisen. :)

Varsinaisena työnä teen kurssilla villatakin, joka seurailee Mon petit gilet rayé -villatakin mallia, mutta Maija-langalle ja omille mitoille sovitettuna.

Sellainenkin pieni suuri asia on jo tullut opittua, että jos kaarrokkeessa lisätään silmukoita tasaisesti vaikkapa 31 kpl, ei kannata vähennellä kokonaismäärän alusta ja lopusta silmukoita ja tehdä kaikin puolin asioita hankalasti. Kun jakaa silmukkamäärän 33:lla, saa oikean vastauksen 31 silmukan mitalle. Noin helpolla. :)

Hempsukat

Ja sukkia, sukkia, lisää sukkia. :) Nämä ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta ovat julkaisuvapaat vasta nyt, kun synttärilahja on ojennettu.

Romanttista lähdettiin hakemaan ja kieltämättä aika hempeää tuli. ;) Toivottavasti hömpsettä oli sopivasti mutta ei liikaa sukkien saajan mielestä.

Pintaneule on vanha kunnon broken seeds, valkoinen lanka Maijaa ja kirjava vanhaa Novitan Kukkaketoa. Varpaista varteen oli matka ja kantapää on jälkikäteen tehty. Puikot olivat kolmosen bambuiset, jotta ne sai ottaa lentokoneeseen.

Neuloin näitä sekä kesälomamatkan lennolla, etten ehtinyt keskittyä pelkäämiseen, että automatkalla Tanskan halki, Jyllandin Hvide sandiin.

Ihana paikka - sinistä merta, loputtomasti dyynejä, polkuja ja valkoista hiekkaa (kaikkialla, myös kengissä, hiuksissa ja vaatteissa :D).

Ilmankos nämä sukat yhdistyvät mielessäni kesään ja lomaan ja kaikkiin lempeisiin ajatuksiin. :)

Ps. Olen yrittänyt lisätä blogiin Lukijat-lisuketta muutamallakin eri koneella ja kaikilla selaimilla. Blogger sanoo vaan, että Hups kun tuli virhe, eikä mikään tuntemani konsti (tyhjennä välimuisti, käynnistä kone uudelleen ja huuda kotona apua) auta. Anyone...?

Vastaanottosukat

Keräyksiin on kiva osallistua, ja neulon yleensä jokusen sukkaparin lahjoitettavaksikin. Varsinkin nyt, kun sukkia on tullut puikoiltani tulvimalla, on jo valmiina, mistä antaa. Yhdet mieskoon sukat tein vielä erikseen, norjalaisesta Gjestaltin Raggesta.

Nämä parit menevät johonkin vastaanottokeskukseen turvapaikanhakijoille, joilla ei ole lämpimiä vaatteita omasta takaa. Ja kuten Game of Thronesia seuranneet tietävät, winter is coming...

Näitä keräyksiä on nyt monia meneillään, ja neulojanahan vastaan kutsuun neulomalla. :) Sukat ja muut lämpimät ovat jotain pientä mutta konkreettista, kun haluaa omalta osaltaan auttaa.

Piiiiiiiiitkään työn alla ollut punainen neule on enää hihoja vailla. Neulos on niin ilmavaa, että se venähtää helposti, mutta se on myös varsin joustamatonta siinä vaiheessa, kun silmukoita pitää liikutella. Siisteintä jälkeä hihoista saan näköjään - ja vähän yllättäen - kahdella pyöröpuikolla.

Syksyn muut neulesuunnitelmat odottavat jonossa puseron takana.

Bonuspojalle pitäisi ainakin tehdä kännykkälapaset, ja sitä ennen löytää niihin sopiva lanka. Värivaatimus oli tiukka: "Harmaata, mutta ei semmoista pyjamanharmaata, eikä liian vaaleanharmaatakaan." :D Olen päätellyt, että pyjamanharmaa on sävy, jota itse kutsuisin armeijanharmaaksi. Värikarttojen läpi käyminen on onneksi vallan mukavaa puuhaa.

Kehäkukkia aukeaa kukkapenkissä nyt joka päivä, ja muutakin ihanaa värikästä on kaikki paikat täynnä. :) Syksyn alkua parhaimmillaan.