Aina ihanat listat

Olen listaihminen: kirjoitan uusia, päivitän vanhoja ja pohdiskelen, että miten listojen asioille sitten kävikään. Tämän takia tartuin Ankkalammella-Anna-Marin listahaasteeseen. Aiheetkin jotenkin puhuttelivat (kivoimmat kotityöt – mikä keittiöpsykologin unelma-aihe! ;))

Tässä muistikirjassa on myös lista poikineen. :)

Kivoimmat kotityöt

1. Puhtaiden astioiden nostaminen kaappiin tai pyykkien laittaminen koneeseen. :D (Pyykkien ripustaminen narulle ei kuulu tähän joukkoon: 10 000 paritonta sukkaa, jotka mätkähtelevät lattialle ja sen sellaista.)
2. Pölyjen pyyhkiminen. Miten monta kadonnutta tavaraa olenkaan löytänyt pölykierroksilla.
3. Lattioiden moppaus, kun olen moppaustuulella. Kovin usein en ole, mutta silloin kun olen, tunnen itseni supermartaksi.
4. Pyykkien viikkaaminen. Kylmien talvi-iltojen suosikki, sillä kylppäripuolella on lattialämmitys. Raksuni-mun on kyllä usein tässä minua nopeampi.
5. Ikkunoiden pesu (kevään ensimmäisinä niin lämpiminä päivinä, että kaikki lasit voi avata jäätymättä silti hengiltä.)

Parhaat tavat viettää aikaa jonoissa/odotustiloissa

1. Minähän neulon. Bussipysäkillä joku on välillä vilkaissut varovasti, että mitä toi tekee, mutta kukaan ei ole koskaan kommentoinut. :D
2. Lähetän kaikki ne (teksti)viestit, jotka ovat odottaneet päiviä, viikkoja tai kuukausia.
3. Luen. Nykyään tosin harvemmin kannan enää kirjaa kaikkialle. Perässä vedettävä vaadittaisiin, että kaikki harrastukset saisi mukaansa.
4. Pitäisiköhän joskus sopia jonotustreffit? Ystävän kanssa rupatellessa aika kuluu parhaiten.
5. Muistikirjan selaaminen. Hyvä hetki tarkastella listoja ja suunnitelmia. Välillä siitä poikii myös uusia ideoita.

Lempiastiani

1. Vanha, kolhuinen ja kulunut sydän-emalimuki.
2. Kavereilta saadut ihanat Arabian kahvikupit.
3. Mun oma kahvimuki (yksi niistä).
4. Mummun vanha valurautapannu.
5. Mokkapannu.
   
   

Jos vuorokaudessa olisi 35 tuntia, mieluiten

1. Neuloisin ihan älyttömän paljon enemmän (Raksun kainalossa :))
2. Kirjoittaisin ja piirtäisin ja ompelisin ja askartelisin enemmän
3. Viettäisin vielä enemmän aikaa läheisten kanssa
4. Lukisin vielä enemmän
5. Kävelisin ja pyöräilisin pidempiä lenkkejä, keskittyisin tiukemmin töihini, pelastaisin Itämeren ja kaikki apua tarvitsevat… Voidaanko 70 tunnista neuvotella?

Kotikaupunkini TOP 5 -nähtävyyttä/ilmiötä/asiaa

1. Talvipuutarha – ihana paikka kesät, talvet. Kaunis keidas ihan lähellä Helsingin keskustaa.
2. Suomenlinna – kuin pieni loma, lauttamatka ja kaikkea. Parhaimmillaan syysmyrskyssä.
3. Ihana Kahvila Kalasatamassa. Mikä idea – suloinen kahvila kontissa. Ympärillä mielenkiintoista nähtävää: kaupunkiviljelylaareja, graffitiseinä ja muita luovan elämän merkkejä.
4. Kaapelitehdas – kulttuuria, harrastuspaikkoja, näyttelyitä, museoita.
5. Meri. Helsingissä on hienoja pyöräilyreittejä merenrantoja pitkin. Reitin varrella on kivoja kahviloita, luontoa, kaupunkimaisemaa ja ennen kaikkea kohtia, joista näkee avoimen meren. :)

Talvipuutarhassa on neulomiseen sopivia soppia.

Jätän haasteen jakamisen ja uudet kysymykset vielä hautumaan. :) Nuokin saa napata, jos hotsittaa.

Korvanlämmike

Ei tahtoisi enää käyttää talvisia pipoja, mutta ei myöskään palelluttaa korvia kylminä aamuina. Ratkaisu oli tuttu panta.

Lanka on herkku, jota olen säästellyt joitain aikoja: Handun käsinvärjättyä merinovillaa. Tein pannan kaksinkertaisena, jotta oikein lämmittää.

Olisikohan leveys ollut yhteensä 20 s. isossa putkilossa ja 12 s. koristeosassa. Helmineuletta kumpainenkin.

Onhan se aika hauska aurinkoinen kevään vielä harmaata taustaa vasten. :)

Ps. Ylemmän kuvan nähtyäni ryntäsin peilin ääreen katsomaan, onko minulla oikeasti noin paljon harmaita hiuksia! :D Mutta ei nyt sentään vielä. ;)

Toistohuivi

Jatko-osa huivisarjaan, jossa 3 kerää varastoni Polku-lankaa muuntuu yhtä moneksi huiviksi. Minä-Polku-tilanne on tällä hetkellä 2-1. Vielä yksi kerä jäljellä.

Tässä versiossa kokeilin 8 krs oikein, 8 krs nurin -raitoja, jotka eivät kyllä hirveän hyvin tällä langalla erotu. Edellisen huivin tein jo aina-oikein, feather&fan-kokeilu ei toiminut... Jotain hauskaa pitäisi keksiä vielä kolmannen Polku-taipaleen ratoksi.

Pikkuisen - ihan vaan pikkuisen - houkuttaisi jo neuloa jotain muuta lankaa ja mallia. :D Mutta on tästä huiviputkesta ollut hyötyä. Olen oppinut, miten isoakin huivia voi pipertää työmatkabussin ahtaudessa. Huivit ovat myös vaihtelua lahjasukille ja -lapasille. Pingotuskin menee nykyään ihan aikailematta ja rutiinilla. Psyykkausta, psyykkausta.

Entäs mielikuvaharjoittelu - jos keskittyisi Polun jälkeiseen aikaan. Ryhtyisikö vielä neulepuseron tekoon silläkin uhalla, että se saattaa jäädä kesätauolle ennen kuin valmistuu... Sama pohdinta villatakkiprojektin kanssa.

Jos sitä yhdet sukat sentään tikuttelisi Polku-ideaa odotellessa ja sitä seuraavaa hanketta suunnitellessa. ;)

Ystävän huivi

Kun neuloin petroolinsinistä arkihuivia, ajattelin, miten hyvin tämä väri sopisi ystävälleni. Syntymäpäiväkin hänellä tässä keväällä. :)

Petroolia jäi, ja varastoissani marinoituneen valkoisen Florican kanssa langat riittivät hyvin raidalliseen huiviin. Rakenne on se mun viimeaikainen niin perus: lisäykset joka 2. krs keskellä ja reunoissa, kunnes 100 s. jälkeen lisätään vain reunoissa. Mieleiseni leveyden saa 320-400 silmukalla, langan mukaan säätäen.

Tällä samalla mallilla olen nyt tehnyt 3 huivia ihan peräjälkeen. :) Huivista tulee hyvän muotoinen - leveä ja matalahko kolmio, joka on hyvä kietoa kaulaan, ja hartiahuiviksiksi se käy. Kun muotoa ei tarvitse miettiä, on voinut keskittyä varioimaan kuvioita tai raitoja.

Muunteluriemun lisäksi huivi-innostukseen ovat saattaneet vaikuttaa myös jokin aika sitten hankkimani pingotuskaapelit. :) Monimutkaisten kuvioiden pingottamiseen tarvitsee varmasti lisäksi myös nuppineuloja, mutta tällaiset tasareunaiset - pujota kaapelit, pistele hakaset alustaan - aikaa kuluu 5-10 minuuttia.

Sattui sitten näköjään myös raidallinen paita päälle tuohon kuvaan. :) Jotenkin keväinen ja merellinen tästä huivista tuli. Toivottavasti ystävä tykkää.

Note to self: käytä isompaa haarukkaa ;)

Punajuurihuivin (jonka jo nimesin uudelleen halaushuiviksi Uuttaren ihanan idean mukaisesti :)) kylkeen piti saada parane pian -kortti. Muistan jossain nähneeni, miten lankatupsuja tehdään haarukan avulla. Ajattelin, että josko sillä saisi myös siistejä lankarusetteja. Halusin sellaisia pieniä, jotka saa mukavasti postikortin kokoiseen kartonginpalaan.

Ehkä haarukan olisi pitänyt olla isompi kuin se leivoshaarukka jota käytin tai langan vielä ohuempaa. Näistä tuli vähän tämmöisiä myttyjä, mutta kiire oli ja tällä mentiin. :D

Halaushuivissa feather&fan-kuvio ei päässyt alkua pidemmälle. Punajuurilankaa löytyi vielä lisää, ja alkoi houkuttaa neuloa se alta pois.

Virittelin f&f-laskutoimituksia uudemman kerran, mutta kokonaisuus ei silti oikein toimi - ei se kuvio oikein mätsää tämän hässäkkälangan kanssa, ei vaikka sen tekisi ihan oikein. :)

Kokeilen tällä kertaa oikein-nurin-raitoja. Se saattaisi mukavasti tasata väriraitojen kokoeroja; väriraidathan kapenevat sitä mukaa kun silmukoita tulee lisää.

Ennen kuin uusi punajuuri pääsee alkua pidemmälle, täytyy saada valmiiksi toinen huivi, joka menee lahjaksi.

Muitakin huiveja on suunnitteilla. Olen huiviputkessa. :)

Punajuurihuivi with love

Kun jollakulla tärkeällä on rankkaa/ihanaa/synttärit/muu juhlan aihe, minähän neulon. Neulottu muistaminen kun on pehmeä ja lämmin ja ajatuksella tehty ja usein hyödyllinenkin vielä.

Tämä huivi on tehty kivalle ihmiselle, jolle toivomme pikaista paranemista.

Huivissa on muutamiakin värejä, joten ehkä jokin niistä on saajalle juuri mieleinen. :) Aina oikein -huivin reunoissa ja joka toisella kerroksella keskellä on lisätty 200 s. asti, sen jälkeen lisäykset on tehty vain reunoissa. Kaavailin, että olisin tehnyt loppuun pätkän feather&fan-kuviota, mutta se jäi yhteen kuviokerrokseen.

Se tunne, kun olet laskenut silmukoita ja jakanut kokonaismäärän mallikuvion silmukkamäärällä ja ottanut huomioon, miten langankierto-osuus osuisi huivin kärkeen ja laskenut uudelleen ja tarkistanut laskut - ja pieleen meni silti. B) No, tein sitten vaan kärkeen leveämmän langankiertokuvion ja jatkoin matkaa.

Muina reunaehtoina oli neuloa kunnes lanka loppuu tai sunnuntai-ilta koittaa - kumpi vaan ensin on kohdalla. :) Ehkä ihan hyvä, ettei tähän tullut enempää f&f-kuviota; ei ainakaan kasvanut ihan peiton kokoon. Ja noinkin reunaan sai aaltokuvion.

Novitan Polku-langan punajuuri-väristä pidän, mutta lanka ei ole erityisen sujuvaa neulottavaa. Se on muuten löyhäkierteistä höttöä, mutta mukana kulkee ohut ja joustamaton kuitu. Lanka alkaa helposti kiertyä tiukalle kiharalle, ellei sitä "vapauta" melkeinpä jokaisen neulotun silmukan jälkeen.

Vaikka tähän neulomistyyliin tottui, en ehkä tekisi langasta kovin tiivispintaista neuletta, enkä etenkään sellaista, jonka pitää säilyttää mittansa just eikä melkein.

Toivottavasti väljä neulos suhteellisen isoilla puikoilla, kunnon liotus ja pingoitus auttavat huivia pysymään mallissaan.

Uusintapaita

Linnut laulavat, säät ovat kuin huhtikuussa, mutta minä sen kun viimeistelen villapukimia. :) Neuloin jo yhden tällaisen villapaidan joululahjaksi. Tykästyin malliin ja lanka on ihanaa, joten tein samanlaisen itselleni.

Mukavasti meni tällä uusintakierroksellakin (kunhan sain koottua keskittymiskykyäni sen verran, että lisäsin silmukoita tasaisesti enkä sählännyt ;)).

Tein tähän versioon pieniä muutoksia, ihan vaan mielenkiinnon säilyttämiseksi tekemisessä. Vyötäröä varten kavensin muutaman silmukan. Sivuun tein valesaumat neulomalla yhden silmukan nurin siinä kohtaa, missä saumat olisivat. Tämä käy kivasti yhteen raglan-levennysten kanssa, vaikka ei nyt näissä kuvissa näy.

Ekan version rullautuvat hihansuut ja helma näyttävät kivoilta, mutta tein silti päihin nyt helmineuletta. Palelen helposti, ja hihat ja helma ovat näin vähemmän ilmavat.

Kylmiä ilmoja vartenhan tämä lämpöpaita on varsinaisesti tarkoitettu, mutta olen minä tätä jo jonkin kerran onnessani käyttänyt. Vilukissa on vilukissa kesät, talvet ja keväätkin. :D