Note to self: ei sukkapuikkoja telttaan

Saimme kutsun ystävien kesäparatiisiin, 1900-luvun alussa rakennettuun ja rakkaudella kunnostettuun vanhaan maalaistaloon. Ihana, ihana, ihana paikka.

Viemiset oli toki valmiita hyvissä ajoin - Raksu kääntää melkein jo autoa pihalla, kun ompelukone vielä laulaa, ja pohjasauma ommellaan etupenkillä. :)

Projektipussukka oli mukana, mutta kaikki illan väkerrykset menivät suoraan purkuun. ;) Iloista porukkaa oli paljon, ja me nukuimme yön uudessa teltassamme. Sen purkutouhussa Raksuni huomaa, että sukkapuikko on tehnyt teltan lattiaan reiän. Ilmastointiteipillä se hoituu, eikä onneksi ollut kyse vaikka kumiveneestä. ;)

Toinen kakkosparista hoivakotitossuja tuli neulomisen puolesta reissussa valmiiksi. Sen verran sovittelin puolivalmista jalkaani, että totesin käyneen niin kuin vähän matkan varrella uumoilinkin: pientä kokoa tuli taas. Loin 10 silmukkaa enemmän kuin edelliseen versioon, ja samalla puikkokoolla tikuttelin. Hiukan ohuempaa lankaa oli tällä kertaa, mutta silti -- piti siitä vähän isompi tulla.

En pura kumminkaan. Se on nyt sitten tarkoitettu pienen pienelle mummoselle. Ja toisenkin neulon, kun vaan muistan, miten se ensimmäinen tehtiin. Silmukkamäärän muuttaminen irrotti tossun alkuperäisestä ohjeesta niin viimeistä lukua, ettei siitä ole kuin vihjeeksi, samoin kuin hatarista muistiinpanoistani. Täytyypä koettaa laskeskella, tai sitten mennään näppituntumalla vaan. ;)