Vedenneidon huiviska

Turkoosi pellavahuivi on nimitetty vedenneitoasusteeksi paitsi värinsä myös rakenteensa vuoksi. Pinta tuo mieleen jonkin merilevän, toki ihan hyvällä ja mukavalla tavalla.

Sauma jäi neulottuna liikaa näkyviin

Lanka (M&K pellava) oli kiva neuloa ja malli (Debbie Bliss: Neulojan vuosi - pitsihuivi) mukava. Viimeistelyohjeessa oli jotain erikoista: siinä neuvottiin yhdistämään kahtena kappaleena tehty huivi nurjat puolet vastakkain neuloen. Ei tullut hyvä. Sauma jäi oikealle puolelle, mutta ei kuitenkaan asettunut osaksi kuvioita.

Purin ja silmukoin. Tuli parempi.

Vedenjakaja: kappaleiden rajat

Koska tein huivin vain yhdellä värillä, en ollut niin tarkka kolmannen vyyhtini puolittamisen kanssa. Olisi kannattanut olla: kuvion suunta vaihtuu kappaleissa ja toinen kappale on nyt sitten lyhyempi. Jos oikein tarkasti katsoo, epäsymmetrian huomaa kyllä.

Mutta eipä sillä lopulta niin väliä... Kun pingotin huivia, katsoin kuviota vielä tarkemmin. Kerää vaihtaessa olin sekoittanut puolet ja neulonut toisen kappaleen lopun niin, että oikealla oli nurjaa ja päinvastoin... Ensin harmitti, sitten alkoi naurattaa.

Opetuksena voisi olla vaikka, että malli saattaa hyvinkin olla ns. aivotonta neulottavaa, mutta kyllä nyt joku tajunnan taso kannattaa silti säilyttää. :D

Oikea ja nurja puoli eroavat niin vähän, että en lähde purkamaan. Ihan kelpo käyttöhuiviska siitä tuli, vaikka se niin sanottu käsityön jälki muistuttaa kyllä olemassaolostaan. :D