Hyvä hame, älä hiudu

Ja jatkossa muistan jo suunnitteluvaiheessa, että neuleesta voi tulla yllättävän kiva, ja valitsen työhön kaikkein parhaiten sopivan langan. ;) Nyt toivon kovasti, että vironvilla kestää tässä käytössä, sillä hamosta tulisi varmasti pidettyä.

Hameen neulomiselle oli tarpeiden suma: minulla oli vain yksi neulehame ja sekin värikäs, käytän paljon puolihameita, puoli vuotta kestänyt vaatteiden ostolakkoni saa kaipaamaan jotain uutta, joulun villasukkaputken jälkeen kaipasin puikoille isompaa neulepintaa - ja lankaakin oli.

Se, että lankaa oli jemmassa, ei ollut vähäisin kohta listalla, sillä neulominen alkoi joulun pyhinä. :) Alun perin ajattelin, että tästä tulee kotikolttunen, jonka voi vetää paksujen sukkisten/trikoiden päälle, kun pakkassäillä on kuoriutunut toppavaatteista. Mutta tätä käytän niin pitkään ihan ihmisten ilmoillakin kuin vaan siistinä säilyy.

Katsoin vinkkiä Novitan vanhasta ohjeesta (syksyn lehti, 2008), jossa oli juuri sopiva kellohelmainen malli. Sen jälkeen tein kiltisti koetilkun ja laskin mittoja ja tiheyksiä, sillä otin ohjeesta vain suuntaa.

Hame on neulottu poikittain ja helmaan tehty kiilat lyhenevillä ja pitenevillä kerroksilla. Sivusauma on silmukoitu yhteen ja vyötärölle ja helmaan virkattu muutama jämäköittävä kerros. Oranssi koristeraita ja vyötärönyöri on Roosa nauha -sukkalankaa.

Niin kuin aina, kun on saanut valmiiksi jotain kivaa, tulee mieleen, että voisi tehdä toisenkin eri värisenä tai niin kuin nyt, toisesta langasta. Joku sport-/dk-vahvuinen sukkalanka voisi olla paras ja kestävin.

Roomalainen pipo (ja sen kaveri)

Kävin Roomassa (silloin joulukuussa, jo ihan muinoin), kaiken muun ihanan lisäksi paikallisessa lankakaupassa. Sinne piti oikein erikseen matkustaa, mutta kyllä kannatti. Ei ehkä niinkään tarjonnan kuin lankakaupan pitäjien takia: kaksi iäkästä, valloittavaa matroonaa, jotka suhtautuivat turistiin huvittuneella kärsivällisyydellä.

En olisi oikeasti tarvinnut niitä puikkoja, jotka sieltä hankin, mutta tarvitsin jotain ostettavaa, jotta pääsin rauhassa katsastamaan lankoja. Myyjät olivat päättäneet palvella minua, mutta vähäinen italian kielen taitoni ei valitettavasti riittänyt seurusteluun lanka-asioissa.

Löysin sieltä kivaa merinovillaa, Mondial-merkkistä, peruspipoon. Lanka on oikeasti kivaa-kivaa, ja siitä olisi voinut taiteilla jonkun vähän ajatellumman mallin. Mutku aloitin tämän jo paluumatkalla, jotta oli jotain neulottavaa, ja tällainen perusmössykkä mahtuu kyllä aina mukaan.

Rooman-pipa tuli tarpeeseen ja on ollut käytössä siitä saakka kun valmistui. Kaksinkertainen, hyvän paksuinen merinovilla korville, ja sen kun pistää tuullen ja tuiskuten. Tukkatupsukin, joka yleensä on päässä ja nostaa liian pienet mallit korvilta, mahtuu pipon suojiin.

Rikke virolaisesta silkki-villasta, Silvijasta, tarvittiin astetta lämpimämpiin säihin. En ole pää paljaana kulkenut viime talvenakaan, mutta johonkin kaikki päänlämmittimet olivat kadonneet taas... Mutta nyt on lätsä joka lähtöön. :)

Roomalainen nurmilintu

Ensimmäisen täyden (sanan kaikissa merkityksissä) työviikon jälkeen lomasta tuntuu olevan paljon aikaa. Mutta matkoillakin käytiin, lähdimme Tapaninpäivänä viikoksi Roomaan. Ajatukset olivat silloin vielä joulussa, ja matkafiilistely alkoi melkein vasta koneessa.

Myöhään lähtöä edeltävänä iltana muistin matkaneuleen ja pistin käsveskaan pari kerää keltaista Floricaa, Novitan Lanka-Delin loppuunmyynnistä löytynyttä, bambukierrepuikot ja tutun Nurmilinnun ohjeen. Neule lentotilassa. :)


Nurmilintu oli hyvää neulottavaa koneessa ja erilaisilla väliajoilla. Ohjetta ei tarvinnut oikeastaan edes pitsikerroksilla enää, kun olen tehnyt jo 2 huivia samalla mallilla.

Roomassakin tarvittiin lämpimiä vaatteita, sillä parina päivänä lämpötila oli melkein nollassa ja tuuli hurja. Aurinko kuitenkin paistoi ja välillä lämmittikin. Keltaisen huivin kanssa sopii odotella valoa, lämpöä ja aurinkoa tännekin. :)

Jouluvillat, osa 6: Saali kahdessa vuodessa ja tunnissa

Punainen saali oli tekeillä jo maaliskuussa 2013. Alun perin se oli ajateltu ystävän pyöreiden syntymäpäivien kunniaksi, mutta valmistuipas hänelle sitten seuraavan vuoden jouluksi. :)

Puolitoistametrinen putki oli vaan niiiiiin yksitotista neulottavaa. Joskushan yksinkertainen on juuri hyvä, toki, ja tv:n ääressä tämä enimmäkseen edistyi minkä edistyi.

Kun neulomisosuus oli taisteltu loppuun, projekti oli jumiutua sisuskankaan etsimiseen ja etenkin sen päärmeiden ompeluun. Että se aloitus kesti. Itse ompeluun kaikkine mittailuineen, langan puolaamisineen ja silityksineenkin meni kuitenkin korkeintaan tunti.

En löytänyt muististani tietoa, että mistä ja miten minulle oli siunaantunut suuri määrä sekä keltaista että punaista Novitan Rose Mohairia. En oikein pidä langasta - mohairia vähän, muovia paljon. Nyt molempia värejä on kuitenkin jo enää rippeet jäljellä, sillä tein aikanaan keltaisesta samanlaisen saalin.

Tämäntapaiseen huiviin lanka onneksi käy. Pinta näyttää elävältä, kun neuloo suurilla puikoilla, eikä tämä ehkä ole sellainen käyttökaulahuivi, jossa materiaali olisi todella koetuksella. Kuviin huivin olisi tietty voinut asetella jotenkin auki, mutta ehkä tilanne kuitenkin vastaa arkitodellisuutta... ;)

Jouluiset neuleet on nyt esitelty, sekä pitkin matkaa että jouluvillakoosteena. :)

Jouluvillat, osa 5: lapasia pitkittäin ja poikittain

Muhku aina oikein -neule oli joulun teema lahjalapasissani.

Poikittain neulottuja, sini-harmaaraitaisia tai puna-valkoviiruisia rasoja valmistui kolme paria.

Alkuunsa katsoin osviittaa Novita-lehden ohjeesta (syksy 2013), mutta tein väliaikaisen aloituksen ja silmukoin saumat. Seuraavien parien kanssa toimin hyvin itsenäisesti (ohjetta tai ajatustoimintaa konsultoimatta), ja niistä tuli paljon suurempia. No, käyvät kintaista alulapasten kanssa. :)

Kummipojalle tein älypuhelinlapaset etusormi- ja peukaloaukoilla ja kämmekkäät vielä kaiken päälle. Aukon sisäpuolella on läppä, joka ehkä pitää kylmää vähän loitolla, jos sormet eivät hetkeen sivele luurin näyttöä.

Aina oikein -pinnassa saattaisi olla vähän enemmän pitoa kuin sileässä neuleessa, joten sitä on sekä lapasissa että kämmekkäissä. Täytyypä kysellä joskus pojalta, että toimivatko käytössä. :)

Jouluvillat, osa 4: pitkät ranteenlämmittimet

Ajastin loppuvuodesta julkaistumaan jouluvillapostauksia, kun en ollut paikalla tai ainakaan netissä läsnä. Tuntui, että muuten jouluiset asiat ulottuvat pitkälle tammikuuhun. Ja kyllähän tätä vielä yhä vähän riittää, jouluneulekirjanpitoa. :)

Harmittaa hieman, etten tehnyt muistiinpanoja näistä kädenlämmittäjistä. Kyynervarren kohdan läpimitta on juuri oikea  hihojen päällä pidettäväksi. Ranteen kavennukset menivät aika nappiin, samoin peukalokiilan levennykset.

Mutta kun nämä onnistuivat ns. korvakuulolta kerran, niin miksei toistekin, jos haluaa uusia. :)

Nämä menivät kaukokälylle postissa, joten ovat kevyet, vain muutama kymmenen grammaa. Lanka on samaa Caleido lace -merinovillaa, jonka oransseista osioista tein yhden pitsibaskereista.

Etupuolen keskellä on pieni pintaneulekoriste, jota olen ennenkin käyttänyt kämmekkäissä.

Jouluvillat, osa 3: käyttötapa vapaa, kunhan lämmittää

Säärystimiksihän nämä periaatteessa on neulottu, mutta kyllä ne kädenlämmittimiksikin käyvät. Onneksi. Sillä siinä vaiheessa, kun toinen putkilo oli jo puolivälissä, aloin muistella ohimennen käytyä keskustelua lahjan saajan kanssa. Olikos hällä nyt traumoja 1980-luvun pukeutumisesta, Flashdancen ja säärystimien kulta-ajalta...? ;)

Lanka on Svarta fårenia ja herätti aitoa iloa, kun kaivoin sen esiin jemmalaatikon pohjalta. Se on ostettu ajat sitten ja nukkui pitkään ruususenunta. Kerällä oli kavereitakin piilossansa. Niistä saattaisi saada pienen huivin tai lisää säärystimiä. Hyvä löytö. :)