Tämän suloisen neulontahäppeningin postaaminen on ollut jäädä kaiken muun jalkoihin. Noihin aikoihin yläkerrassa oli selkeästi vasta yksi sohva, eikä sinne ollut pinottu muitakaan alakerran kalusteita...Remontti onneksi etenee, mutta neuleiden viimeistely ja siksi myös kuvaaminen viipyilevät. Saunassa ei tällä hetkellä pingoteta mitään, sillä sinne ei mahdu edes sisälle. Ja jos asunnossamme on jossain kohden lattia, se on sataprosenttisesti käytössä.
Joten hieman juttua neulomisesta yleensä.
En enää muista oman neulomiseni alkua. Mutta kai se on ollut hankalaa - liikaa liikkuvia osia ja vaikeita liikeratoja? En kai itsekään oppinut tekniikkaa tuosta vaan, edes äidin, mummon ja tätienkään mallioppimisen turvin? En varmaan.
Tämän uuden neulojan tarina on niin sympaattinen: tuttu nuori mies tahtoi opetella neulomaan, koska oli nähnyt lankakaupan ikkunan takaa neulojien ryhmän. Kaikki olivat näyttäneet niin rentoutuneilta ja iloisilta, hän kertoi. Minä nyökyttelin: sitä se on.
Menimme lankakauppaan, pohdimme materiaalien eroja ja lankalaatujen käyttötarkoituksia. Ehdotin, että hän voisi lainata minulta puikot ensi alkuun. Mutta ei, hän tahtoi omat ensimmäiset puikkonsa. :) (Päättelin, että pitkät puikot ovat varmaankin kätevämmät aloittelevalle. Yli vai alta ja minne se lanka kiertyy -kysymysten lisäksi täytyisi pyöröpuikkoa pitää suorana ja järjestyksessä.)
Kaulaliinaa on kuulemma tehtynä jo puolisen metriä. Ensimmäinen väri on vaihdettu toiseen ja kolmanteenkin, ja siinä vaiheessa, minkä minä olen nähnyt, jälki oli hurmaavaa. Välillä sileillä kerroksilla nurja puoli oli hypännyt päälle, välillä oli tullut aina oikein -neuletta ja toisinaan sileää. Tämä yllättävä todellisuus näytti jopa paremmalta kuin mikä alkuperäinen suunnitelma oli. Kaikin puolin suloista. :)
Alinna on työkuva omasta villatakista, joka on jo nappeja vaille valmis. Sillä on kaveri, joka on nappilistaa ja nappeja vaille valmis. Työn alla on myös pusero, josta puuttuu enää viitisentoista senttiä. Kunhan remontti valmistuu, neulepostausten tulvapato aukeaa. :D
2 kommenttia:
miten mahtavaa! Peukkuja uudelle neulojalle!
Onnea uudelle neulojalle! Ja opettajalle! Minäkin muistan vain hämärästi oman kutomisurani alun, kauhean hingun päästä kokeilemaan sitä, mitä äiti aina teki ja opetti nyt isosiskolle. Vihdoin sain puikot omiin käsiini. Kummallista, en muista suurempia hankaluuksia, vaikka niitä on ihan varmasti ollut, aika lienee huuhtonut ne mielestäni.
Lähetä kommentti