Neuloin Heidi Alanderin Peipposen talvilomalla helmikuussa, Lapin-matkalla. Ihan kuin olisi jo silloin tullut mieleen, että lanka ja väri ehkä ovat vähän talvisia, kun huivi on tarkoitus antaa eteenpäin huhtikuun lopulla. Mutta vaihtoehdot olivat vähissä: tuhat kilsaa autossa neulomatta tai sitten huivi tulee näistä eväistä. :D (No oikeasti mukana oli myös varaneule, mutta sen edistäminen ei puhutellut yhtään niin paljon kuin tämän.)
Lanka on Sandnesgarnin Kitten mohairia, ja sitä meni pikkuisen päälle 2 kerää eli 100 g ja rapiat. Nelosen puikoilla tuli hyvää tiheyttä ja neulominen oli ihan miellyttävää. Mohair ei ole ihan suosikkikuitujani, mutta tämä ei takerrellut mitenkään erityisen pahasti.
Kaikki Heidi Alanderin ohjeet, joita minä olen neulonut, ovat olleet tavattoman huolellisesti kirjoitettuja. Ohjeen kanssa ei tarvinnut arvailla eikä säätää, ja tein siitä vain yhden poikkeaman. Tein huivin yläreunaan langankierron eli pidennetyn silmukan, sillä sekoitemohair ei jousta yhtä paljon kuin merinovilla, joka ohjeessa oli ehdotuksena.
Onneksi Suomen keväässä on hartiahuivikin välillä tarpeen. :) Ja jotain vaaleanvihreää paketointiin, niin eiköhän tästä ihan uskottava lahja tule vapun aattonakin...
7 kommenttia:
Kaunis tuo pitsikuvio! Ei ollenkaan talvinen väri minun mielestä. Ja jos olisi, niin ainahan tulee uusia talvia:)
Kaunis huivi! Ja sitä pitää kutoa mitä huvittaa tai on saatavilla, viis vuodenajoista ja niihin yhteensopivista väreistä :D
Kaunis huivi! Multa on mennyt tämä ohje ohi ihan kokonaan. Suomen kesässäkin tarvii huivia =)
Sievä Peipponen!
Kaunis siitä tuli! Minullakin on juuri yksi Heidi Alanderin malli kesken, ohjeiden selkeydestä olen samaa mieltä.
Kaunis malli, kaunis huivi! Ja väri on ihana - sopii kyllä mainiosti muihinkin vuodenaikoihin!
Kiitoksia. :) On se hyvä huivi, väreineen päivineen, ja tällä hetkellä olen vaan niin iloinen siitä, että se on valmiina. :)
Lähetä kommentti