Arnea ja Carlosta

A & C -lanka löytyi jo tarjouskorista. (Olen taas tukevasti takapellossa lankatrendien kanssa. :D)

Sukathan siitä.

Lanka on Regiaa - mukava neuloa ja käytössä kestävää. Arnen ja Carloksen valitsemat värit ovat söötit ja kuviotkin kivat. Kuvioiden seurailu piti tarkkaavaisuutta yllä, kun kilkutin suoraa 2,5:n puikoilla. :)

Että juu, ihan hyvä ostos sentään, vaikka pätkävärjätty saattaa olla vähän arvaamatonta.

Sillä silmukkamäärällä, jolla saa aikaan ehjimmät kuviot (sininen raita yltää tasan kerroksen ympäri, ei yli eikä alle, esim.) on näillä väripätkillä aika pieni vaihteluväli. Optimisukkaa tuli ehkä 10 cm varren puolella... Mutta eipäs se oikeasti haittaa. Ei täällä nyt niiiiiin tarkkoja olla! :D

Nämä on tehty varpaista varteen, jotta sain käytettyä molemmat kerät just eikä melkein.

Koska kantapäähän tai päättelyreunaan olisi helposti tullut kummallisesti vaihtuva väri, jouduin pariin otteeseen katkaisemaan langan ja kerimään esiin sopivan sävyn. Joustavaan päättelyynkin uppoaa hyvä määrä lankaa, joten vähän pääsin sentään jännäämään langan riittävyyttä. :)

Ja hei, näistä on ne muutamat langanpäätkin jo päätelty! :D Puolen vuoden muussa sukkasadossa päätelytilanne on yhä, eh, työn alla. ;)

Täysnorjalainen liivi

Olen jo melkein ehtinyt unohtaa viileän kesän, kun elokuu on ollut niin ihanan lämmin. Vain kesän aikana kasvanut villasukkapino ja tämä liivi muistuttavat siitä, että pellavan sijaan keskityin villaan. :)

Suunnittelin ensin näistä langoista reikätoppia, mutta liiviin nämä käyvät sittenkin paremmin. Norjalainen lanka ja kuviokin löysivät toisensa.

Kuvio on vapaasti sovellettu tyynyn kirjoneulemallista (Arne ja Carlos: Norjalaisneuleiden uudet kuviot). Tuliaisiksi saamaani lankaa ei ollut kovin paljoa, valkoista 2 kerää ja harmaata ehkä 4. Kikkailin mallikuvion kanssa omiani niin, että molemmat värit tuli käytettyä mahdollisimman täysmääräisesti. Ja jotta vaate ei nyt ihan näyttäisi kuitenkaan tyynynpäälliseltä, vaihdoin kirjoneuleen yläosassa raitoihin. :D

Halusin vyötärölle hieman kavennusta, mutta en välittänyt rikkoa kuvioita silmukoita vähentämällä. Vaihdoin vyötäröä kohden pienemmille puikoille - viitosista vähitelleen 3,5:een ja takaisin. Pyöröpuikkosetti, jossa on vaihtopäät kaapeleille, osoittautui näppäräksi. Kaksi  kaapeliakin oli hyödyksi: yhtenä kappaleena neulottua liiviä oli helppo sovittaa, kun etu- ja takaosa olivat omilla kaapeleillaan.

Ja sovittaahan piti, sillä en löytänyt oikein sopivaa ohjetta. Hirveästi ei onneksi tarvinnut purkaakaan - vain ensimmäinen versio kädenteiden kavennuksista oli liian pieni. Kädenteiden ja kaulan resorin 1o, 1n -mallia nikottelin vähän aikaa. Tällä langalla ja tämän malliseen liiviin se kuitenkin tuntui kokeilemistani (2 o, 2 n ja aina oikein) istuvan parhaiten.

Olkasaumoista tuli siistit silmukoimalla. Päättelin olkapääsilmukat takakappaleessa, mutta etukappaleessa jätin ne odottamaan. Nostin takakappaleen olkakappaleiden viimeistä edellisen kerroksen silmukat puikolle ja silmukoin ne etukappaleiden silmukoiden kanssa. Sauma on melkein näkymätön, mutta ei ehkä venähdä niin helposti.

Lanka on ihanaa: pehmeistä pehmeintä villa-alpakkaa, norjalaista Rauman Mitua. Kirjoneule tuo säpinää vaatteeseen, vaikka värit ovat rauhalliset. Pitää kokeilla, käykö tämä jonkun värillisenkin puseron kanssa; ei vain mustan tai valkoisen. Ja liivi voi näyttää ihan hauskalta villatakinkin kanssa, sitten kun on tosi, tosi kylmä. :)

Hämeen häpeämättömät!

En ehkä neulo ihan näin raidat sinne päin -sukkaparia toista kertaa, mutta jotenkin näiden Hämeen häpeämättömien tekeminen tuntui kivalta. :)

Ekaksi loogisintahan olisi ollut tehdä sukkiin täysin random-raidat, kun materiaalina oli vihreä-sinisten kerien jämälankapussin pohjat. Seuraavaksi loogisinta olisi ollut sommitella raidat niin, että edes jotain toista sinistä riittää rannun verran, jos se edellinen nöttönen loppuu.

Mutta ihan vapauttavaa oli vaan sitten jatkaa keskiharmaalla, kun keskisininen loppui - ja siirtyä sujuvasti vaaleanharmaaseen kun keskiharmaakin oli kulutettu!

En välttämättä ole symmetriavimmaisista ihan pahimmasta päästä, mutta aika paha kuitenkin. :) Joko symmetristä tai sitten täysin satunnaista, on mottoni, ja varmaan pysyn sillä mukavuusalueella jatkossakin.

Nämä poikkeamat menevät kälyni mökille Hämeeseen, ja olen antanut ohjeeksi, että siellä myös pysyvät... ;) Ovat kyllä varmasti iloksikin viileinä syysiltoina.

Liilaraidalliset ovat paksujen sukkalankojen liila-puna-väristen viimoiset valkoisella höysteellä. Nekään eivät ole ihan satasymmetriset, mutta on niissä raidoitussysteemi sentään. Sukkamallini jalan koosta päätelleen ne ovat n. kokoa 38-39, joten eiköhän niihinkin palelevat varpat löydy.

Molemmat parit ovat varpaista aloitettuja (sen verran otin sentään huomioon langan riittävyyden tarkkailun), puikkokoko 3,5 ja jalkaterässä silmukoita 12 puikolla. Varressa lisäsin vähitellen, olisikohan leventynyt 15-16:a silmukkaan. Kirjoitin nyt tämänkin muistiin, vaikka en nyt välttämättä vähään aikaan tee sukkia paksuista langoista.

Ohuemmista langoista sukkia tosin tulee yhä vaan. :D