Raitarupeama

Jos neulominen rentouttaa jo sinällään, niin raidat ne vasta rauhoittavatkin. :) Antaa tulla kiirettä töissä, remonttia kotona ja vaikka mitä - kestetään, kestetään, kunhan välillä saa miettiä vain sitä, että tuleeko seuraavaksi vaalean- vai tummansininen raita.

Siniraitaiset sukat sädekavennetulla kantapäällä on nyt (vihdoinkin) ammennettu paksujen jämäsukkalankojen varastosta. Raitajättien koko on n. 45, joten harmaissa ja sinisissä pitäisi näkyä jo selkeä vähennys, kunhan tulevat valmiiksi.

Teen raidat niin, että harmaa vaihtuu 10 sinisen raidan puolivälissä (ja toisaalta 10 harmaan raidan seuraksi tulee 2:a eri sinistä). Se peittää hyvin sen, että lankaa ei aina riittänyt ihan täyttä määrää ja raidasto jäi välillä yhtä raitaa vajaaksi. Jos nyt joku laskee. :)

Myös kummipojalle on tehty suursukat: Koko on 44 ja rapiat. Oranssi on hänen värinsä, mutta sitä ei ollut riittävästi tämän kokoiseen sukkapariin, joten otin liilan mukaan. Siskon mielestä tällainen vaihtoväritys voi hyvinkin upota pojan huumorintajuun. Luotetaan siihen.

Tekeillä on myös ns. patjaraitaiset sukat. :D Ihan tarkkaan en muista, mistä inspis on peräisin, mutta jotenkin se palaa kuvaan vanhasta viltistä tai patjan suojakankaasta. Tällaisessa leveiden ja kapeiden raitojen rytmissä on jokin "perinnefiilis".

Patjaraitoihin tulee nyt viimein tiimalasikantapäät. Jos vielä kertaisi varpaista aloitetut sukat, olisi tämä omatekoinen sukkaperuskurssi jämälankatwistillä hyvinkin valmis ja suoritettu. :)

Näiden jälkeen olisi sitten hyvä kohottaa hieman myös viimeistelykuntoa. Sukat kun voi oikeastaan antaa eteenpäin vasta sen jälkeen, kun langanpäätkin on päätelty...

Lisäksi yksi huivi odottaa päättelyä ja pingoitusta, ja pikaisesti, sillä sen pitäisi olla melkein paketissa jo. Se on lisäksi rasti notkumaan jääneiden töiden listalla, joten viimeistelymotivaatiohan suorastaan jo tuplaantui. ;)