Sattumaraidat-huivi

Grafiitinharmaan Nurmilinnun italialaista villalankaa jäi vielä runsaanlaisesti. Lanka on katkeillutta, joten yhdestä kerästä tuli monta pientä kerää. Siinä oli sitten raidallisen huivin eväät jo valmiiina.

Yläosasta (eli leveimmästä kohdasta) tein sitkeästi tasaisen tummanharmaan, yhä pieneneviä keriä yhdistelemällä, ettei kokonaisuus näytä liian villiltä. Mietin sitäkin, että onko reikärivi värinvaihdon kohdalla tarpeen, mutta jotain suunnitellun työn tuntua ne toivat lisää. Huivi näytti vähän turhan jämäjämätyöltä, jos väri olisi vaihtunut tuosta vaan. :)

Rakenne on muuten sama kuin Nurmilinnussa, mutta en lisännyt pitsiosuuksia. Eli siis suunnikasko tuo olisi, vai vaan epäsymmetrinen kolmio. Yläreunan päättelin niin, että siitä tuli todella joustava, ja pingotin sen pienille lenkeille kaapeleiden avulla.

Huivi asettuu aika kivasti kaulan ympärille, ja näkyville voi valita yksiväristä tai seepraraitaa. Ei tästä taida kuitenkaan sille työkaverille olla huiviksi, jolta langat sain... Vähän turhan boheemi, luulen. Mutta em. hakusanalla löytyy kuitenkin ystäväpiiristä just oikea kohde. ;)

Mustat simpukat

Toinen kesällä neulomani simpukkahuivi on musta. Musta Glam Shell näyttää niin dramaattiselta valkoiseen verrattuna. :) Tällekin oli uusi koti tiedossa jo valmiiksi.

Ettei huivi vaikuttaisi synkältä mustanansa, ripustelin reunaan pieniä lankarusetteja. Jätin ne kiristämättä ja päättelemättä, joten jos ne olisivat herättäneet kauhistusta, ne olisi ollut helppo nyppiä pois.

Totesimme huivin saajan kanssa, että ruseteista roikkuvat langanpätkät näyttivät jotenkin kivoilta. Niiden seuraksi olisi voinut rakentaa oikein kunnon hapsut, ja kokonaisuudesta olisi tullut astetta boheemimpi.

Mutta ehkä se olisi ollut epäkäytännöllinen ratkaisu: aina langanpätkä takin vetoketjun välissä ja näin. Niinpä päättelin langat, ja huivi sai sen myötä hiukan romanttisemman ilmeen.

Lankana on tässäkin Vikingin Baby ull -merinovilla, jota meni hiukan yli 100 g. Puikot 6 mm.

Ja kai tällainen täytyy tehdä vielä itsellekin. :) 100 grammaa painava huivi lämmintä merinovillaa, jossa on kokoa vaikka torkkupeitoksi, mutta jonka saa rullattua käsilaukunkin pohjalle... Must.

Pintaneuleita

Syksy ja sukkia sen mukana. Suurijalkaisetkin ystävät tarvitsevat villasukkia, ja minä keksin kikkoja, joiden voimalla koko 46 tulisi neulottua valmiiksi asti. ;)

Ihan yksinkertaisetkin pintaneuleet tuovat neulomiseen vähän vilskettä, ja ovat tästäkin syystä taas pop.

Onnistuin näköjään ottamaan näistä harmaista harvinaisen epäedustavat kuvat, mutta oikeasti 1 nurja silmukka 5 oikean silmukan ja 5 kerroksen välein näyttää ihan kivalta täpläneuleelta. :)

(Harmaista kyllä ehkä tulee vain kokoa 42; 46:ssa saatan turvautua raitaviihteeseen. Inarin kommentti edelliseen villasukkajuttuun kummittelee mielessä - mutta en ajattele lankojen päättelypuolta ihan vielä...)

Pidän hurjan paljon myös helmineulepinnasta, jota on tulossa sinivoittoiseen kaulaliinaan.

Sitten asiasta vielä pidemmälle kukkaruukkuun: Olen selvästikin aivan onneton haasteisiin vastaaja. :) Voisiko jonossa olevat vastattavat kuitata pohtimalla suhdetta esim. juuri pintaneuleisiin..? :D

Suosikkini on varmaankin tuo iätön helmineule. Myös tähtineule on kaunis. Simppeleistä simppelin langankiertokuviokin on varmaan enemmän pintaneuletta kuin pitsiä, ja tuo neuleeseen eloa.

Entä sinä - onko pintaneuleissa suosikkeja? Oletko löytänyt/keksinyt jotain uutta kivaa sillä saralla viime aikoina?

Pätkäsydämiä ja villasavottaa

Jämälangoista tehtyjä ja langanpätkillä täytettyjä lankasydämiä on jo jonkin verran. Mitähän näistä sitten tekisi... Ovikranssiksi voisi tietenkin muotoilla. Tai liittää lahjapakettien koristeiksi.

Pikkuhiljaa pitäisi varmaan jokin suunta näille keksiä. Eivät ne meinaan tähän lopu. :)

Edellisen, ei ehkä niin täysin voittoisan värttinäkehruuyritykseni  jotenkin painuttua unohduksiin ilmoittauduin pari sunnuntaita kestävälle värttinäkehruukurssille. Hups.

Otamme nyt todella selvää, miten lampaista tulee lankaa, sillä saimme ennakkotehtäväksi käsitellä kassillisen raakavillaa.

Setvin ja pesen, minkä ehdin, ja sitten toivon kovasti, että villa kuivuu viikossa. Ehkä jotain mystistä on tapahtunut tässä yritysten välillä, ja värttinöin tällä kertaa jotakin, joka muistuttaa hieman enemmän lankaa... :)