11. kesäkuuta 2014

Täysikasvuiset tuliketut

Tulikettusukat valmistuivat juuri sopivasti ennen isän synttäreitä. Tästä saan kiittää myös kanssaneulojaa, joka huomasi minun ohittaneen nilkkaresoriosuuden toisesta sukasta ja tekevän sen sijaan jo kantapäätä.

Olisinhan minä varmaan virheen itsekin huomannut - edellisenä yönä ennen syntymäpäiviä... ;) Nyt ei tarvinnut purkaa kuin pari kerrosta puolen sukan sijaan, mitä yhä kiitollisuudella muistelen.

Sisällä kuvatessa meillä tuppaa kohde vaihtumaan ihan lennossa. :) Ja aika pian usein koko toimintakin, sillä koirat ovat sitä mieltä, että miksi tuijotella mustaa laatikkoa, kun voisi rapsuttaa/leikkiä tai istua edes paikoilleen neulomaan, jotta mäyräkoira pääsee takaisin syliin.

Uusia sukkiakin on jo puikoilla, mutta myös vihreä neulepusero edistyy hissuksiin. Se on niin rentouttavaa neulottavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

7 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Onpa komeat tuliketut!
Tuollainen kanssaneuloja on kyllä pelastus, mikään ei ärsytä niin kuin purkaminen...

Sanna kirjoitti...

Upeat sukat!

Uutar kirjoitti...

Nämä on kyllä hienot ja hurjan sympaattiset! Ja sympaattinen on mäyriskin :)

La La kirjoitti...

voi mäyrä <3 kohta saan sut syliin :-)

Pitko kirjoitti...

Kiitos, kiitos. :) Sukat sopivat kyllä mainiosta lahjottavan jalkaan.

LaLa: Mäyrä on vähintään yhtä onnellinen. Ja me ihan koirattomia tämän aikaa! :D

Jaana kirjoitti...

Oi mitkä sukat! Kauhea stressi kun yritän tässä neuloa seuraavaksi lahjasukat - miten minä osaan tehdä oikeankokoiset...

sade kirjoitti...

Upeat sukat ja niin niin ihana koira! <3