Täysikasvuiset tuliketut

Tulikettusukat valmistuivat juuri sopivasti ennen isän synttäreitä. Tästä saan kiittää myös kanssaneulojaa, joka huomasi minun ohittaneen nilkkaresoriosuuden toisesta sukasta ja tekevän sen sijaan jo kantapäätä.

Olisinhan minä varmaan virheen itsekin huomannut - edellisenä yönä ennen syntymäpäiviä... ;) Nyt ei tarvinnut purkaa kuin pari kerrosta puolen sukan sijaan, mitä yhä kiitollisuudella muistelen.

Sisällä kuvatessa meillä tuppaa kohde vaihtumaan ihan lennossa. :) Ja aika pian usein koko toimintakin, sillä koirat ovat sitä mieltä, että miksi tuijotella mustaa laatikkoa, kun voisi rapsuttaa/leikkiä tai istua edes paikoilleen neulomaan, jotta mäyräkoira pääsee takaisin syliin.

Uusia sukkiakin on jo puikoilla, mutta myös vihreä neulepusero edistyy hissuksiin. Se on niin rentouttavaa neulottavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.