Kadotin jokin aika sitten arkihuivini, eikä sitä enää löydetty. Se oli todella vanha, suurin piirtein ensimmäinen itse neulomani, nyppyinen, nuhjuinen ja lankakin oli jotain puolimuovista. Lievän nostalgiavoittoisen kaipuun podettuani ajattelin, että se siitä, huiviarsenaalistani löytyy helposti korvaava liina.
Vaan ei. Ei nyt ollut toista sellaista riepurassua, jonka voi mytätä varuiksi mihin tahansa veskaan tai taskuun, sijoittaa kylmän penkin ja peffan väliin ja muutenkin käyttää vähän huolettomammin kuin sitä kauneinta, viikkokausia neulottua pitsihuivia.
Piti tehdä korvaava kaveri. Jotain pientä kivaa kuviota kaipailin, mutta riittävän yksinkertaista ja kaikkeen sopivaa silti. Koska tämän huivin kohtelu saattaa olla verraten ronskia, en malttanut valita aivan lemppareita laatulankoja. Novitan ale tarjosi ratkaisun: poistolanka Florica oli alle 2 euroa kerä.
Sopiva malli löytyi Knitters-lehdestä (2012). Koska tein huomattavasti isomman kuin mille ohje oli kirjoitettu, lisäsin sileässä osuudessa 100 silmukkaa enemmän kuin lehden verrokissa. Reunoissa lisätään huiviin leveyttä, joten siinäkin saa kokoa säädettyä. Lankaa kului n. 150 g.
Pidän suorakaiteenkin muotoisista shaaleista, mutta kolmiomallissa on omat hyvät puolensa: ei pääse viima läpi, kun kolmion kärjet solmii tiiviiksi paketiksi. Tämä on jopa vielä kevyempi kuin edeltäjänsä, ja petroolin sävy (vaikka näissä kuvissa näyttääkin siniseltä) on kiva. Uusi joka paikan pelastajani. :)