Tee se itse -raglan

Ylhäältä alas -raglanpuseron tehtyään hahmottaa mallin perusidean, eiks vaan: lisätään silmukoita hihoja ja etu- ja takakappaleita varten, kunnes erotetaan joukosta hihasilmukat ja jatketaan siitä sitten tarpeellinen määrä kaikkea. Joskus olen neulonut tällaisen ohjeen mukaan, mutta useimmiten olen tehnyt jotain... muuta. :)

Nyt tahtoi oppia, että miten yhdistetään ohjeiden järjestelmällinen maailma ja sitten sen oma. Niissä omissa virityksissäkin on meinaan puolensa. Siinähän yleensä säätää kokonaisuutta niin, että se sopii just omille mitoille.

Säätämisen ja sovittamisen rinnalle sain nytlaskemisen, kun kävin ylhäältä alas -neulekurssin. Eihän se oikeasti vaikeata ole. X määrä silmukoita menee y määrälle senttejä korkeus-ja leveyssuuntiin. Sitten mitataan matkat joko omasta kropasta tai hyvin sopivasta neuleesta ja lasketaan vähän yhteen-vähennys-kertolaskuja mallitilkun perusteella.

Sellaiset "kun lisäät joka kerroksella 6 silmukkaa, montako kerrosta tarvitaan, että neuleen mitta on kasvanut 8 cm ja silmukoita on kaikkiaan xxx" -kohdat aiheuttivat välillä pysähtyneen hetken, mutta se johtui ehkä lähinnä kurssilaisten hauskasta seurasta ja muista keskittymiskyvyn puutteista.

Kun neuloo ilman valmista ohjetta, eteen tulee ratkaistavia asioita. Daa. Esim. tasaraidoitus ei ylhäältä alas yhtenä kappaleena -mallissa oikein voi alkaa heti kauluksesta, jos haluaa sekä tasaiset raidat että muotoilun, jossa niskakappale on ylempänä kuin kaula-aukon etuosa. Mun ratkaisu oli tehdä alku punaisella. Sen seuraksi tein sitten myös punaiset hihansuut ja helmapätkän. Tein kaula-aukkoon väliaikaisen aloituksen, koska kaulusmahdollisuuksia on niin monia. Loppuratkaisu oli muutama kerros oikeaa ja kevyesti rullaava kaulus. Käännöskaistaleen kanssa olisi ehkä tullut liian haarniskamainen. :)

Lyhennettyjä kerroksia ei oikein saa tehtyä tasaraidan kanssa, joten tein vyötärölle kavennukset ja levennykset. Se sopii varmaan ihan hyvin raglan-levennysten kanssa samaan paitaan. Värien vaihtumiskohdassa tein valesauman keskellä takana. Hihansuut ja helman neuloin kaksinkertaisina, lopun ohuemmalla langalla, käänsin ja ompelin kiinni. Sain jostain päähäni, että silmukointi olisi tehnyt käänteistä vielä tymäkämmät, mutta en itse asiassa sittenkään usko... Mutta nuo on kuitenkin ommeltu.

Ja kun tuo suloisen lämmin merinovillainen neule alkoi saada mittaa, tajusin, että täyspitkiä lyhyemmät hihat voivat olla hyvä idea. Se lämmitti sylissäkin jo niin paljon, että kokomittaiset hihat tekisivät siitä päällä turhankin kuuman. Nyt sen alle voi laittaa pitkähihaisen t-paidan todella kylmillä ilmoilla, tai säädellä lämpöä ns. irtohihoilla tai muilla ranteenlämmittimillä. Lanka on SMC ekstra merinoa, puikkokoko nelonen.

Täytyykin muuten käyttää tätä nyt niin paljon kuin voi ennen kuin se menee kesäsäilöön. :)