Joulun jatkot: Huopalaiset

Itsenäisyyspäivänä, kun nämä kuvat otettiin, oli niin harmaata, niin harmaata, että. Kintaiden värit eivät asettuneet kuvissa ihan kohdilleen; pinkkiä on oikeasti vähän enemmän. Nämä vaan piti saada ajoissa pakettiin ja postiin, joten ilmoja ei voinut odotella. :)

Lanka on Vikingin Naturgarnia. Silmukoita oli 10 per puikko, puikot noin kasit. Peukaloa varten lisäsin yhden tai kaksi silmukkaa muutaman kerroksen välein. Laskin koon 30 % kutistumisvaran mukaan, ja sillä tuli ihan hyvät.

Huovutettavien kintaiden kokoahan pystyy aika hyvin säätämään, kun muokkaa niitä märkinä. Näiden muovaamiseen sai käyttää reilusti voimaa, vetää ja venyttää ihan tosissaan.

Oli aikas rentouttavaa neuloa välillä supermuhkua lankaa jättipuikoilla. :) Käytin varmuuden vuoksi huovutukseen pesujauhetta, en nestemäistä pyykinpesuainetta, vaikka kai tämä silläkin onnistuisi. Meidän pesukoneella 40 asteen puuvillaohjelma oli sopiva. Mukana oli pari pyyhettä, ja sekä pyyhkeet että pesukone selvisivät hommasta pahemmin nöyhtääntymättä.

Ja kintaat ovat kuulemma lämpimät. :)

Joulun jatkot: Originelli ovikoriste

Aiemmin syksyllä heitin pois huovutetuista palloista tehdyn ovikranssin, josta linnut olivat nyhtäneet pesänrakennusmateriaalia. Pallokranssi oli ollut ulko-ovessa kesät, talvet, sillä pienellä mielikuvituksella se valko-fuksia-lila-värisenä kävi kovin moneen kauteen.

Aatonaattoiltana oltiin sitten kuitenkin ovikoristeettomassa tilanteessa, jolle piti tehdä jotain ja äkkiä. :D Koska en jatkossakaan tietty voi olla ihan varma siitä, etteikö villainen lanka herättäisi linnuissa intohimoja, kaivelin nöttöspurkista kaikki vähänkin jouluväreihin viittaavat ja tuskatta uhrattavat pätkät.

Neuloskelin tätä mahdollisuuksien mukaan, ja aattona klo 23 se oli ovessa. :) Ehkä hieman enemmän olisi voinut tehdä lyhennettyjä kerroksia, jotta renkaan sisäsyrjään ei olisi tullut makkaroita, ja vähän myötäisemmin sen olisi voinut vetää styroksirenkaan ympärille, ettei venyisi kiinnityslenkistään.

Mutta kaikessa liikuttavuudessaan se kuitenkin vastaa tarkoitustaan mainiosti. :) Siihen on myös neulottu aika rakasta neulehistoriaa - jämiä erinäisille rakkaille tehdyistä sukista, Raksuni-mun villapaidasta, lempparihuiveista... Ehkäpä pelastan sen sisätiloihin ennen seuraavaa pesänrakennuskautta. :)

Just niin jouluista

Täällä on vietetty hyvää joulua. Just hyvän siitä tekee mm. se, että syötiin aattona kalaa ja perunoita (esillepano ja vihreät herneet tekevät kuulkaa joulun mistä vaan) ja että todettiin, miten hyvää aikaa joulun jälkeen on pyyhkiä vähän pölyjä jne.

Kuvan sormettomat eivät itse asiassa liity jouluun millään tavalla, sillä ne annettiin ystävälle syntymäpäivänään 23.12. :) Ystävä kertoi olleensa pienenä hyvin tarkka siitä, että joulun hajuakaan ei saanut olla ilmassa vielä hänen syntymäpäivänsä aikaan. Hieman vanhempana hän tosin oli sitten osannut kauhistua sitä, millainen homma äidillään oli ollut loihtia joulu pystyyn aatonaattoyönä! :D

Ja väkisinkin näihin aikoihin annettuihin synttärilahjoihin taitaa hiipiä jotain tästä kaudesta. Löysin sentään ei-jouluista, vaaleanvihreää, pinkkipilkullista hyllypaperintapaista käärepaperiksi. :) Tuo tummemman punainen lanka on Maijaa, pinkki taitaa olla vanhaa Nallea. Puikot kolmosen, silmukoita ennen peukalolevennyksiä 12 per puikko.

Mun mekko

Neulottuja asioita vielä piilottelen tässä joulun alla, joten esittelen yhden ommellun jutun. Tein tämän vesiputouskaulusmekon syksyn ompelukurssilla.

Vieläkin vähän hämmästyttää, että olen oikeasti tehnyt sen ihan ite (& open kaa)! :D Nyt on kuulkaa ommeltu muotolaskoksia ja istutettu hihoja ja vaikka mitä!

Vesiputousmalli oli yllättävän näppärä tapa tehdä siisti pääntie. Ihan selkäytimeen se ei vielä painunut, että mikä osa kauluksessa menee minnekin ja millä hetkellä, joten luulen, että teen keväkaudella toisen mekon samalla mallilla. Win-win: saan toisen kivan mekon ja lisäksi tämän kaulusrakenteen paremmin haltuun. :)

Ajelin kurssin aikana ihan ekaa kertaa saumurilla.

Opistolla on sellaiset jotenkin teollisen oloiset leikkaavat saumurit, joihin alkuunsa suhtauduin verraten varautuneesti. Etenkin se leikkausominaisuus tuntui kaikessa hyödyllisyydessään pelottavan lopulliselta. Mutta onhan se nyt verraton laite - siistiä, suoraa saumaa nopeasti ja tehokkaasti.

Ja täytyy nyt hieman tarkkailla tätä oman ompeluinnostuksen kehitystä, sillä jos se jatkuu, saattaa hyvinkin olla edessä panostaminen omaan koneeseen. Toistaiseksi kurssikoneet ja mulla lainassa oleva ystävien ompelukone riittävät kyllä. Mutta olisi kiva kuulla kommentteja, että millainen kone olisi hyvä ja ei vielä niin kokeneelle säätäjälle sopiva.

Sitten vielä siitä joulusta: Ikean valikoimissa oli muuten tänä vuonna kivaa voimapaperia. Sen toinen puoli on rustiikkisen ruskea ja toinen joulunpunainen. Kun reunassa kääntää ns. nurjan puolen näkyville, saa aika kivan koristeen ihan noin vain.