Piti tehdä yksi baskeri, mutta sitten niitä olikin neljä.
Ensin neuloin kälylle oranssisävyisen version. Kerin riemunkirjavasta Austermannin Caleido lacesta oranssi-punaisia värijuoksuja ja kokeilin jo pitkään jonossa ollutta baskerimallia Islantilaisia neulemalleja -kirjasta. Tiedätte sen sanonnan, että valmiissa työssä täytyy olla virhe, ettei paholainen tule siihen asumaan? Juu, tämä lätsä on niin enkelien puolella...
Sähellys ja säädöt oranssin kanssa harmittivat hieman, joten päätin tehdä toisen, jouluksi senkin, suloiselle sukulaistädille. Skarppasin, ja valkoinen baskeri valmistui nopeasti ja ongelmitta, nyt Vikingin Baby ull -merinovillasta. Sitten iski - jokin. Sukulaistäti on ollut pitkiä aikoja sairaalassa tänä syksynä, ja yhtäkkiä valkoinen baskeri alkoi silmissäni näyttää joltain sairaalavaatteelta.
Näyttäkää minulle yksikin hoitaja, joka liikkuu osastolla päässään valkoinen pitsibaskeri, mutta ei siinä järjelle ollut enää tilaa. Pikavauhtia uusi puikoille, nyt vedenvihreästä merinovillasta.
Siitä tuli hyvä, ja vihertävä sopii paremmin käyttäjälleen kuin valkoinen. Valkoinen käy äidille, joten se menee hänelle synttärilahjaksi.
Baskerishakin viimeinen osa, "neljäskään ei tässä konkurssissa enää paina" -tyypin punainen päähine jää minulle. Se neuloitui jo aika lailla itsestään ja ohjeeseen katsomatta. :)
5 kommenttia:
Onpas ne kovia lisääntymään! Kaunis malli, joten ei ihmekään:)
Huiman kaunista pitsiä! Hienoa että neulojakin sai yhden. :)
Voi kuinka upea baskerimalli!
Hienoja - jokainen!
Kiitos, kiitos. :) Vähään aikaan ei taida enää ennättää pitsibaskeria puikoille, joten hyvä, että tuli tehtyä... ;)
Lähetä kommentti