Ihanat neulojat rannikolla

Olihan se ihan kuin haaveuni: pitkä viikonloppu neuloen aamusta iltaan ihanissa maisemissa ihanien neulojien, värien, lankojen, ideoiden ja muun inspiraation keskellä. Oijoijoijoijoijoi.

Että jos joku toinen neuloja joskus miettii, että tohtiiko sitä lähteä vieraalle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea neulomaan tuntemattomien, melko ruotsinkielisten ihmisten seurassa, niin mene! Mene! :D

Tai ainakin Mikaelan järjestämillä leireillä Pörknäsissä, Pietarsaaressa, kaikki toimii. :) Linkki on blogiin, jossa Mikaela kertoo myös tulevista neuleleireistä, käsittääkseni, sillä Facebook-ryhmät taitavat olla per leiri.

Meitä oli nelisenkymmentä neulojaa, joista kaukaisimmat tulivat Ruotsista ja Norjasta asti. Wau.

Viikonlopun aikana oli pari kurssia, joilla Veera Välimäki kertoi huiveista ja raidoista. On niin kiva kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja on innostunut aiheestaan.

(Veera on ainoa, josta on tunnistettava otos, sillä unohdin kysyä muilta, että saako heistä julkaista kuvia. Varmana lupa heltiäisi, mutta mennään nyt näillä. Olen joka tapauksessa joutunut karsimaan kuvia rankasti...)

Yhden päivän mukana oli myös Strömsö! :D Kuvaaja, toimittaja ja tuottaja kiertelivät pitkin poikin ja me leiriläiset leikimme, ettemme yritä väistellä kameraa. ;) Oli kyllä jännä nähdä, miten ohjelmaa tehtiin käytännössä.

Ja siis onhan tuo kaikin puolin niin strömsöläinen juttu, eiks vaan - pehmoinen ja suloinen neulontaretriitti, jossa juotiin loputtomasti kahvia omista leirimukeista, eikä minnekään ollut kiire. Oikeesti. :D En yhtään ihmettele, että moni palaa leirille vuosi toisensa jälkeen. Niin teen itsekin, jos se vaan on käytännössä mahdollista.

Maija oli tehnyt upean lyhyen version Tiina Kaarelan Loistavat niityt -sukista, ja valinnut taivaalliset langat Ashburn-huiviin. 

Harmaat Strömsö-sukat Strömsö-Lee oli saanut lahjaksi neulojalta nimeltä Ann-Lis Nitovuori.

 

Veeran uusi huivi valmistui. :)

 

Tuulista ja kaunista.

 

 Pop up -lankakaupasta ei selvitty ostoksitta. 

 

 Villatakki eteni.

 

Mun. :D

 

Lehtinauha meni Pörkenäsin mahtavalle isännälle, Matsille, muistoksi.

Lankaevakko

Vesivahinko, se riesa, se vitsaus, se iski. Lattiaa piikataan auki, kunhan remonttimiehet ehtivät, ja sitten kuivatellaan ja ties mitä. Ja se iski askartelunurkkaukseni alla, turvapaikassani, in my happy place!

Ensimmäinen toimenpiteeni uutisen kuultuani oli ommella 6 kpl kankaisia säilytyslaatikoita. Vähemmän kangasta pakattavaksi ja siistimpiä säilytyspaikkoja, kun tavaroitani väkisinkin tulee nyt ns. ihmisten ilmoille. Siis kun olisikin vain lankoja, mutta lisäksi ompelen pikkuisen ja piirränkin välillä, joten sitä materiaalia ON. Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä sillä suunnalla säilytettiin.

Noh.

Sellaista elämä välillä on, sådant är livet. Kunhan hampaiden kiristelyltä kohta pystyn, yritän ajatella, että nyt alakerta tulee remontoitua, vaikka sitten väkisin. Ja vahinkojen mittakaavassa

tämä on toki pientä ja niin edelleen. 

Olen myös yrittänyt huolehtia toimintakyvystäni kaiken tämän keskellä: Aloitin terapiavillatakin, vaikka edellisestäkin puuttuu vielä nappilista (koska napit on hankkimatta). Ja koska kevään odotetuin tapaus, neuleleiri Pietarsaaressa, on jo tällä viikolla, olen yrittänyt pitää lukua myös siitä, mitkä lankani ovat missäkin, jotta saan neulottavaa mukaan.

Mutta kyllä tämä tästä, tämä tästä, pikkuhiljaa ja asia kerrallaan.

Peipponen

Neuloin Heidi Alanderin Peipposen talvilomalla helmikuussa, Lapin-matkalla. Ihan kuin olisi jo silloin tullut mieleen, että lanka ja väri ehkä ovat vähän talvisia, kun huivi on tarkoitus antaa eteenpäin huhtikuun lopulla.

Mutta vaihtoehdot olivat vähissä: tuhat kilsaa autossa neulomatta tai sitten huivi tulee näistä eväistä. :D (No oikeasti mukana oli myös varaneule, mutta sen edistäminen ei puhutellut yhtään niin paljon kuin tämän.)

Lanka on Sandnesgarnin Kitten mohairia, ja sitä meni pikkuisen päälle 2 kerää eli 100 g ja rapiat. Nelosen puikoilla tuli hyvää tiheyttä ja neulominen oli ihan miellyttävää. Mohair ei ole ihan suosikkikuitujani, mutta tämä ei takerrellut mitenkään erityisen pahasti.

Kaikki Heidi Alanderin ohjeet, joita minä olen neulonut, ovat olleet tavattoman huolellisesti kirjoitettuja. Ohjeen kanssa ei tarvinnut arvailla eikä säätää, ja tein siitä vain yhden poikkeaman. Tein huivin yläreunaan langankierron eli pidennetyn silmukan, sillä sekoitemohair ei jousta yhtä paljon kuin merinovilla, joka ohjeessa oli ehdotuksena.

Onneksi Suomen keväässä on hartiahuivikin välillä tarpeen. :) Ja jotain vaaleanvihreää paketointiin, niin eiköhän tästä ihan uskottava lahja tule vapun aattonakin...