Ensimmäisen täyden (sanan kaikissa merkityksissä) työviikon jälkeen lomasta tuntuu olevan paljon aikaa. Mutta matkoillakin käytiin, lähdimme Tapaninpäivänä viikoksi Roomaan. Ajatukset olivat silloin vielä joulussa, ja matkafiilistely alkoi melkein vasta koneessa.
Myöhään lähtöä edeltävänä iltana muistin matkaneuleen ja pistin käsveskaan pari kerää keltaista Floricaa, Novitan Lanka-Delin loppuunmyynnistä löytynyttä, bambukierrepuikot ja tutun Nurmilinnun ohjeen. Neule lentotilassa. :)
Nurmilintu oli hyvää neulottavaa koneessa ja erilaisilla väliajoilla. Ohjetta ei tarvinnut oikeastaan edes pitsikerroksilla enää, kun olen tehnyt jo 2 huivia samalla mallilla.
Roomassakin tarvittiin lämpimiä vaatteita, sillä parina päivänä lämpötila oli melkein nollassa ja tuuli hurja. Aurinko kuitenkin paistoi ja välillä lämmittikin. Keltaisen huivin kanssa sopii odotella valoa, lämpöä ja aurinkoa tännekin. :)
17. tammikuuta 2015
10. tammikuuta 2015
Jouluvillat, osa 6: Saali kahdessa vuodessa ja tunnissa
Punainen saali oli tekeillä jo maaliskuussa 2013. Alun perin se oli ajateltu ystävän pyöreiden syntymäpäivien kunniaksi, mutta valmistuipas hänelle sitten seuraavan vuoden jouluksi. :)
Puolitoistametrinen putki oli vaan niiiiiin yksitotista neulottavaa. Joskushan yksinkertainen on juuri hyvä, toki, ja tv:n ääressä tämä enimmäkseen edistyi minkä edistyi.
Kun neulomisosuus oli taisteltu loppuun, projekti oli jumiutua sisuskankaan etsimiseen ja etenkin sen päärmeiden ompeluun. Että se aloitus kesti. Itse ompeluun kaikkine mittailuineen, langan puolaamisineen ja silityksineenkin meni kuitenkin korkeintaan tunti.
En löytänyt muististani tietoa, että mistä ja miten minulle oli siunaantunut suuri määrä sekä keltaista että punaista Novitan Rose Mohairia. En oikein pidä langasta - mohairia vähän, muovia paljon. Nyt molempia värejä on kuitenkin jo enää rippeet jäljellä, sillä tein aikanaan keltaisesta samanlaisen saalin.
Tämäntapaiseen huiviin lanka onneksi käy. Pinta näyttää elävältä, kun neuloo suurilla puikoilla, eikä tämä ehkä ole sellainen käyttökaulahuivi, jossa materiaali olisi todella koetuksella. Kuviin huivin olisi tietty voinut asetella jotenkin auki, mutta ehkä tilanne kuitenkin vastaa arkitodellisuutta... ;)
Jouluiset neuleet on nyt esitelty, sekä pitkin matkaa että jouluvillakoosteena. :)
Puolitoistametrinen putki oli vaan niiiiiin yksitotista neulottavaa. Joskushan yksinkertainen on juuri hyvä, toki, ja tv:n ääressä tämä enimmäkseen edistyi minkä edistyi.
Kun neulomisosuus oli taisteltu loppuun, projekti oli jumiutua sisuskankaan etsimiseen ja etenkin sen päärmeiden ompeluun. Että se aloitus kesti. Itse ompeluun kaikkine mittailuineen, langan puolaamisineen ja silityksineenkin meni kuitenkin korkeintaan tunti.
En löytänyt muististani tietoa, että mistä ja miten minulle oli siunaantunut suuri määrä sekä keltaista että punaista Novitan Rose Mohairia. En oikein pidä langasta - mohairia vähän, muovia paljon. Nyt molempia värejä on kuitenkin jo enää rippeet jäljellä, sillä tein aikanaan keltaisesta samanlaisen saalin.
Tämäntapaiseen huiviin lanka onneksi käy. Pinta näyttää elävältä, kun neuloo suurilla puikoilla, eikä tämä ehkä ole sellainen käyttökaulahuivi, jossa materiaali olisi todella koetuksella. Kuviin huivin olisi tietty voinut asetella jotenkin auki, mutta ehkä tilanne kuitenkin vastaa arkitodellisuutta... ;)
Jouluiset neuleet on nyt esitelty, sekä pitkin matkaa että jouluvillakoosteena. :)
7. tammikuuta 2015
Jouluvillat, osa 5: lapasia pitkittäin ja poikittain
Muhku aina oikein -neule oli joulun teema lahjalapasissani.
Poikittain neulottuja, sini-harmaaraitaisia tai puna-valkoviiruisia rasoja valmistui kolme paria.
Alkuunsa katsoin osviittaa Novita-lehden ohjeesta (syksy 2013), mutta tein väliaikaisen aloituksen ja silmukoin saumat. Seuraavien parien kanssa toimin hyvin itsenäisesti (ohjetta tai ajatustoimintaa konsultoimatta), ja niistä tuli paljon suurempia. No, käyvät kintaista alulapasten kanssa. :)
Kummipojalle tein älypuhelinlapaset etusormi- ja peukaloaukoilla ja kämmekkäät vielä kaiken päälle. Aukon sisäpuolella on läppä, joka ehkä pitää kylmää vähän loitolla, jos sormet eivät hetkeen sivele luurin näyttöä.
Aina oikein -pinnassa saattaisi olla vähän enemmän pitoa kuin sileässä neuleessa, joten sitä on sekä lapasissa että kämmekkäissä. Täytyypä kysellä joskus pojalta, että toimivatko käytössä. :)
5. tammikuuta 2015
Jouluvillat, osa 4: pitkät ranteenlämmittimet
Ajastin loppuvuodesta julkaistumaan jouluvillapostauksia, kun en ollut paikalla tai ainakaan netissä läsnä. Tuntui, että muuten jouluiset asiat ulottuvat pitkälle tammikuuhun. Ja kyllähän tätä vielä yhä vähän riittää, jouluneulekirjanpitoa. :)
Harmittaa hieman, etten tehnyt muistiinpanoja näistä kädenlämmittäjistä. Kyynervarren kohdan läpimitta on juuri oikea hihojen päällä pidettäväksi. Ranteen kavennukset menivät aika nappiin, samoin peukalokiilan levennykset.
Mutta kun nämä onnistuivat ns. korvakuulolta kerran, niin miksei toistekin, jos haluaa uusia. :)
Nämä menivät kaukokälylle postissa, joten ovat kevyet, vain muutama kymmenen grammaa. Lanka on samaa Caleido lace -merinovillaa, jonka oransseista osioista tein yhden pitsibaskereista.
Etupuolen keskellä on pieni pintaneulekoriste, jota olen ennenkin käyttänyt kämmekkäissä.
Harmittaa hieman, etten tehnyt muistiinpanoja näistä kädenlämmittäjistä. Kyynervarren kohdan läpimitta on juuri oikea hihojen päällä pidettäväksi. Ranteen kavennukset menivät aika nappiin, samoin peukalokiilan levennykset.
Mutta kun nämä onnistuivat ns. korvakuulolta kerran, niin miksei toistekin, jos haluaa uusia. :)
Nämä menivät kaukokälylle postissa, joten ovat kevyet, vain muutama kymmenen grammaa. Lanka on samaa Caleido lace -merinovillaa, jonka oransseista osioista tein yhden pitsibaskereista.
Etupuolen keskellä on pieni pintaneulekoriste, jota olen ennenkin käyttänyt kämmekkäissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)