Valmistuu, valmistuuhan... Ystävälle synttärilahjaksi neulottu 70-luvun keltainen huivi saa täytteekseen toisen, sifonkisen huivin.
Silmukoita tuli pyöröpuikolle 140 ja vähän päälle. Tuo mohair-sekoitelanka ei ole suosikkini, mutta väri on ihana. Pesusta huivi ei juuri piitannut, täytyy höyryttää vielä lisäksi.
Valmistumisen haasteena on sifonkikankaan päärmeen ompelu. Voi olla, että menee käsin tikkaamiseksi. Voi olla, että ystävän seuraavakin syntymäpäivä ehtii koittaa ennen kuin reunat on huoliteltu.
Ystävällinen myyjä kehotti kääntämään kangasta vähän kerrallaan, neulaamaan ahkerasti ja toivotti kärsivällisyyttä. Päättelimme yhdessä, että urakka saattaa vaatia myös lasillinen punaviiniä.
2 kommenttia:
Ihana se on. Miten se sifonki sinne oikein asettuu?
Kiitos kommentista! :) Sifonki näyttää asettuvan putkilon sisälle ihan nätisti. :) Kiinnitän kankaan neuleeseen muutamasta kohdasta pienellä pistolla, ettei sitä käytössä koko ajan nykiä paikoilleen.
Lähetä kommentti