26. joulukuuta 2014

Jouluvillat, osa 3: käyttötapa vapaa, kunhan lämmittää

Säärystimiksihän nämä periaatteessa on neulottu, mutta kyllä ne kädenlämmittimiksikin käyvät. Onneksi. Sillä siinä vaiheessa, kun toinen putkilo oli jo puolivälissä, aloin muistella ohimennen käytyä keskustelua lahjan saajan kanssa. Olikos hällä nyt traumoja 1980-luvun pukeutumisesta, Flashdancen ja säärystimien kulta-ajalta...? ;)

Lanka on Svarta fårenia ja herätti aitoa iloa, kun kaivoin sen esiin jemmalaatikon pohjalta. Se on ostettu ajat sitten ja nukkui pitkään ruususenunta. Kerällä oli kavereitakin piilossansa. Niistä saattaisi saada pienen huivin tai lisää säärystimiä. Hyvä löytö. :)

25. joulukuuta 2014

Jouluvillat, osa 2: baskerikloonausta

Piti tehdä yksi baskeri, mutta sitten niitä olikin neljä.

Ensin neuloin kälylle oranssisävyisen version. Kerin riemunkirjavasta Austermannin Caleido lacesta oranssi-punaisia värijuoksuja ja kokeilin jo pitkään jonossa ollutta baskerimallia Islantilaisia neulemalleja -kirjasta. Tiedätte sen sanonnan, että valmiissa työssä täytyy olla virhe, ettei paholainen tule siihen asumaan? Juu, tämä lätsä on niin enkelien puolella...

Sähellys ja säädöt oranssin kanssa harmittivat hieman, joten päätin tehdä toisen, jouluksi senkin, suloiselle sukulaistädille. Skarppasin, ja valkoinen baskeri valmistui nopeasti ja ongelmitta, nyt Vikingin Baby ull -merinovillasta. Sitten iski - jokin. Sukulaistäti on ollut pitkiä aikoja sairaalassa tänä syksynä, ja yhtäkkiä valkoinen baskeri alkoi silmissäni näyttää joltain sairaalavaatteelta.

Näyttäkää minulle yksikin hoitaja, joka liikkuu osastolla päässään valkoinen pitsibaskeri, mutta ei siinä järjelle ollut enää tilaa. Pikavauhtia uusi puikoille, nyt vedenvihreästä merinovillasta.

Siitä tuli hyvä, ja vihertävä sopii paremmin käyttäjälleen kuin valkoinen. Valkoinen käy äidille, joten se menee hänelle synttärilahjaksi.

Baskerishakin viimeinen osa, "neljäskään ei tässä konkurssissa enää paina" -tyypin punainen päähine jää minulle. Se neuloitui jo aika lailla itsestään ja ohjeeseen katsomatta. :)

22. joulukuuta 2014

Jouluvillat, osa 1: rivitonttuja ja siniset sukat

Tonttusukat toteuttivat kaksi toivetta yhdellä iskulla: sukkien saaja pitää ihan kamalasti tontuista ja on lisäksi kaipaillut villasukkia. Ravelrystä haetun innoituksen perusteella piirsin pienten, paksujen tonttujen rivin. Laitoin niitä vain yhden rivin ylös sukanvarteen, vaikka vähän aikaa mietin, että pistäisinkö sukat niin täyteen tonttuja kuin mahtuu.

Mutta näin sukkia voi näin ehkä käyttää ympäri vuoden, jos ja kun tontut suostuvat jäämään housunlahkeiden alle piiloon. (Eihän niistä koskaan tiedä.) Harmaa lanka on 7 veljestä, kirjoneuleeseen käytetyt samanvahvuisia tunnistamattomia pätkiä. Puikot 3,5.


Sinisten sukkien langan olen joskus noukkinut matkaan Lidlistä, ihan vaan uteliaisuuttani ja sika säkissä -menetelmällä, mutta ainakin neuletuntuma oli ihan mukava. Toivottavasti sukka on kelpoinen käytössäkin.

Tekniset: kolmosen puikot, silmukoita alkuunsa 16 per puikko, jalkaterässä lopulta 13 puikolla. Materiaaleina on villaa ja puuvillaa, mutta pussi tarkkoine tuotetietoineen on jo kadonnut. Turkoosi pyrki läikittymään, vaikka neuloin kahdelta kerältä.

Mutta nämä sukat mahtuvat saajalleen ehkä viitisen minuuttia ennen kuin jalkansa kasvaa taas, joten menee muutenkin ryhmään "lämmin ajatus on tärkein". :)

21. joulukuuta 2014

Punareunasimpukat

Tein kesällä lahjaksi kaksikin simpukkahuivia. Ensimmäisen siksi, että malli näytti kivalta neulottavalta. Toisen siksi, että se todellakin on hauska tehdä. :)

Joululahjaneuleiden viimeistelyvaiheen tueksi tarvitsin jotain mukavaa nyt myös puikoille. Jokaista pääteltyä sukkaa kohden sai taas neuloa pari kerrosta, tyyliin. Valitsin simpukat, koska tällaiselle huiville olisi itselläkin käyttöä.

Huivilla on muitakin hyviä ominaisuuksia kuin että se on mukava neuloa. Iso huivi painaa vain n. 100 grammaa ja höttöisenä sen voi rullata pieneen tilaan vaikka käsveskan pohjalle. Lämminkin se on. Hyviä piirteitä matkahuiville.

Huivi valmistui muutamassa illassa, kun selkeän mallin oli oppinut jo ulkoa. Liila Baby ull -merinovilla sai punaisen päättelyreunan baskerin jämälangasta, merinovillaa sekin. Nehän ovat melkein kuin setti! Baskeriin palataan vielä.


30. marraskuuta 2014

Kaksi pinoa - tarkistuspiste

Pinossa 1 ovat valmiit joululahjat, pitkin syksyä valmistuneet. Ne voisi vaikka saman tien kääräistä paketeiksi ja nimikoida. Osa niistä on tosin vielä vähän mietinnän alla - hapsut vai ei, lisukekangas vai ei. Mutta kuitenkin siis vain jotain pientä.

Pinossa 2 on noin 10 000 päättelemätöntä langanpäätä, ja osa neuleista pitää vielä myös höyryttää tai pingottaa. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin paha kuin mitä ensisilmäyksellä näyttää. Äkkiäkös sitä raitasukankin langanpäät pujottelee, kun asettuu asian äärelle. Monessa työssä on vain muutama langanpätkä, ja pingotuksetkin helpoimmasta päästä. 

Kaikkien kanssa ei kuitenkaan ole aikaa jouluaattoon asti, vaan osan pitää olla matkustuskunnossa jo paljon aikaisemmin. Nyt sitten vaan täytyy noukkia viimeisteltävien pinosta pari per päivä. :)

26. marraskuuta 2014

Pikkujoulukuusi

Olen ilmeisesti kulkenut kaupungilla tilassa "havainnoille herkistyminen ja ideoiden keruu": jossain näkemäni viinipullon korkin joulukuusitakki härnäsi ajatuksissa niin kauan, että tein oman sovelluksen.

Olin säästänyt pienen nöttösen vihreää Rowan fine art -lankaa, niin pienen, että se riitti juuri kahteen pikkukuuseen. Ollapa nyt enemmänkin ohutta, vihreää jämälankaa, niin kuusia tulisi koko metsän mitalta. Kolmanteen ovikranssiin keräämäni skumppapullon korkit köllöttelevät käyttämättöminä, ja kokoelmaa olisi varaa verottaa jouluaskarteluihinkin.

Punaista lankaa kyllä olisi, joten korkeille voisi tietty tehdä tonttulakkeja...

Hyvin pianhan voi muuten jo olla aivan häpeämättömän jouluinen, eiks vaan, sillä ensi viikonloppuna on jo pikkujoulu.

Fiilistely ja hidastelu eivät oikeasti ehkä ole niitä helpoimpia olotiloja loppuvuodesta, työkiireineen päivineen. Ajattelin kuitenkin sitkeästi yrittää, sillä tunnelmointi tekee joulun ajasta niin mukavaa. Kynttilöitä, manteleita, glögiä, villasukkia puikoilla ja jalassa - täällä oltais jo asemissa.

22. marraskuuta 2014

Ulkoilusukat

Nämä sukat on oikein juonittu ulkoilua varten:
1. Siksak-kuvio pilkottaa nilkkamittaisen ulkoilukengän varresta.
2. Nilkan resori pitää sukan napakasti paikoillaan.
3. Oikein-nurin-pohja on pehmeä jalkapohjan alla.
4. Varpaiden myötäisesti kavennettu kärki istuu toivottavasti hyvin kengässä.
    Pinkki nyöri tuo vähän väriä harmaaseen pariin, ja peittää siksak-kuvion ja resorin pikkuisen ontuvan liitoskohdan.

    Tämä pari menee toipilaalle, joka toivottavasti pääsee pian jalkeille ja ulkoilemaan. Aika monet toipilassukat ja parane pian -huivit olen neulonut tämän vuoden aikana. Nyt kaikki pienet muruset terveeks ja tuoreeks ja vähän paremmalla onnella kohti ensi vuotta, jookosta.

    Hassua - melkein kaikki joululahjat on jo neulottu. On vaan ollut niin kiva miettiä pitkin syksyä, että mitä lämmintä ja pehmeää kukin tarvitsisi/haluaisi ja neuloskella niitä.

    No, bonuspojan villasukat tosin menevät uusiksi, sillä huomasin juuri hänen jalkateränsä venähtäneen sillai metrin verran sitten alkusyksyn. ;) Myös viimeistelyssä kuluu vielä jokunen tovi. Olen useimmiten heittänyt puikoilta pudonneet työt kasan päällimmäiseksi ja jotenkin toivonut, että joku tonttu päättelisi langanpätkät. Joku tonttu on nyt kuitenkin sitten tämä tonttu. :)

    8. marraskuuta 2014

    Isälle huopaset

    Neuloin Novitan ohjeella (2008, talvi) valtavat tossukat, vuorasin pakastepusseilla ja pistin pesten. Nämä huopuivat kerralla hyvin - jopa niin hyvin, että tossun muotoilu malliinsa kävi voimailusta. Onneksi oli käytettävissä myös ihmislesti, jolla on sopivan kokoiset jalat. Ja kuvausassari, joka lisäsi kuvaamiseen jännittävyyttä.

    Intouduin kiinnittämään ylimääräistä huopumista estävät pakastepussit vähän turhankin hyvin. Olisin ehkä mieluummin voinut hyväksyä pienen riskin kiinni huopumisesta, enkä ommella pusseja niin pieteetillä. Huopuneeseen tossuun uponneen langanpätkän irrottaminen ei ollut pelkästään helppoa.

    Neuloin tossun kaksinkertaisella langalla, mustalla Huopasella ja ruskealla Päkällä. Lopputulos ei onneksi ollut likaisenharmaa, vaan jotenkin rustiikkinen värikombo. Reuna olisi kiva huolitella vaikka pykäpistoin, mutta taidan odottaa, että isä on sovittanut näitä jalkaansa. Jos kokoa täytyy vielä muokata, se onnistuu helposti kastelemalla tossu uudelleen, mutta koristelanka saattaisi pistää vastaan.

    Jotain hyvin jouluistakin on ollut puikoilla. Hain virikkeitä Ravelrystä, ja muokkasin tarkoituksiini sopivan tontturivin. Sukat ovat oikeasti valmiit jo. Kokonaisuus kuvataan joskus, kun valo riittää...

    29. lokakuuta 2014

    Paljon puuhaa, vähän villalankaa

    Pääsin toisella lyhkäisellä värttinäkehräyskurssilla jotenkin jyvälle siitä, miten höttöisestä villasta tulee melko uskottavaa lankaa. Edellisestä yrityksestä tuli vähemmän konkreettista tulosta, vaikka muuten olikin hauskaa.

    Paljon pesemistä, kuivattamista, karstausta ja pyörittelyä vaadittiin, mutta lopputuloksena oli ihan oikea, vaikkakin hassu, pieni villalankasykerö.

    Vyyhdissäni on kaikenlaista, mitä eivät tavanomaiset tuotannolliset tekijät selitä. Lanka on välillä ohuempaa, välillä paksumpaa, paikoitelleen ylikierteistä, ajoittain lörppöä, solmujakin on - mutta se pysyy kasassa.

    Tästä vaiheesta olisi vielä matkaa siihen, että itse tehdystä langasta tulisi itse tehty neule. Tällä hetkellä tyydyn nauttimaan siitä ajatuksesta, että jos joudun autiolle saarelle mukanani vain lammas, puikot ja värttinä, neulominen voi sentään jatkua. :)

    20. lokakuuta 2014

    Harmaata, sinistä ja punaista

    Suuret sukat ovat valmistuneet. Jei! Tai no, raidallisissa on vielä lankoja päättelemättä, mutta haasteellisen viimeistelyvaiheen varalle on jo suunnitelma. Seuraavassa neuletapaamisessa langanpäät tulee varmasti/toivottavasti/ehkäpä pujoteltua iloisen seuran inspiroimana. :)

    Kannoin viime viikonloppuna myös pari keskeneräistä tai muusta syystä (lue: joulu :D) vielä vain vilautettavaa työtä ulos aurinkoon kuvattavaksi. Päivisinkin saattaa olla jo niin pimeää, ettei väreistä tule kuvissa luonnollisia, ja vuoden loppua kohden valon määrä sen kun
    vähenee, tietty.

    Yläkuvan punaisia ja sinisiä asioita esitellään myöhemmin tarkemmin. :)

    Sukat ovat 7 veljestä ja jotain (tummansiniset raidat ehkä Jannea), puikkokoko 3,5 ja silmukoita 60. Perus. Vaaleanharmaissa on pieni pintaneuleviritys; nurja silmukka tasaisin väliajoin.

    Hentoa harmaata, pehmeää sinistä ja tummaa punaista on ollut nyt siis paljon puikoilla, ja aika paljon murrettuja värejä on myös tulossa. Tämän vuodenajan tekosia, epäilemättä. :)

    12. lokakuuta 2014

    Jänöjussin huivi

    Pitkästä kaulahuivistä tuli jotenkin nostalgisen oloinen, vaikka sillä oli niin arkiset ja vaatimattomat lähtökohdat.

    Huivi piti saada alulle, kylille ei kerennyt ja lähimarketissa on vain Novitaa. Isoveljessä on sentään kiva petroolinsininen, jonka seuraksi otin kerän sinapinkeltaista.

    4,5:n puikoilla helmineulettakin tulee ihan joutuisasti, ja aina kerien vaihtokohdassa tein erän raitoja huivin ja neulomisenkin piristykseksi.

    Reunasta sai kauniin tekniikalla, jonka nimeä en tiedä millään kielellä, kun se englanniksikin jo unohtui. Siinä nostetaan joka kerroksen viimeinen silmukka niin, että lanka jää silmukan eteen. Kun nostettu silmukka sitten seuraavan kerroksen alussa neulotaan, kiertävä lanka kiepauttaa reunasilmukasta siistin.

    Mahdoton selittää. Helppo tehdä.

    Hapsuja vielä emmin. Kivan näköisethän ne olisivat, mutta jos ne ovat koko ajan takin vetoketjun välissä... Sen ehtii vielä päättää, huivi ei matkaa vielä minnekään. :)

    Kun ihanalla huivimallillani oli vielä päällään hiihtotakin oloinen ulkolutakki, jo kuvatessa alkoi soida päässä "Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään..." :)

    10. lokakuuta 2014

    Pikana kummityttöselle

    Valokuvaamisessa kaikki oli vähän kortilla - valo, aika ja kärsivällisyys nyt ainakin - mutta jospas minä selitän, mitä kuvissa oikein on. :D

    Kuvittelepas lehmuksenvihreä ranteenlämmitin liilalla reunuksella. Kuvittele se saman tien sitten 12-vuotiaan siroon käteen, niin ollaan aika lähellä sitä, miltä kämmekäs lopulta näyttää. :)

    Lanka Trysil Garn, 100 % konepestävää villaa, puikot 3,5.

    Kaiversin vakiomateriaalistani, skumppapullon korkista, ruusu- ja lehtileimasimet, niillä painelin kortin ja sitten paketti postiin!

    29. syyskuuta 2014

    Sattumaraidat-huivi

    Grafiitinharmaan Nurmilinnun italialaista villalankaa jäi vielä runsaanlaisesti. Lanka on katkeillutta, joten yhdestä kerästä tuli monta pientä kerää. Siinä oli sitten raidallisen huivin eväät jo valmiiina.

    Yläosasta (eli leveimmästä kohdasta) tein sitkeästi tasaisen tummanharmaan, yhä pieneneviä keriä yhdistelemällä, ettei kokonaisuus näytä liian villiltä. Mietin sitäkin, että onko reikärivi värinvaihdon kohdalla tarpeen, mutta jotain suunnitellun työn tuntua ne toivat lisää. Huivi näytti vähän turhan jämäjämätyöltä, jos väri olisi vaihtunut tuosta vaan. :)

    Rakenne on muuten sama kuin Nurmilinnussa, mutta en lisännyt pitsiosuuksia. Eli siis suunnikasko tuo olisi, vai vaan epäsymmetrinen kolmio. Yläreunan päättelin niin, että siitä tuli todella joustava, ja pingotin sen pienille lenkeille kaapeleiden avulla.

    Huivi asettuu aika kivasti kaulan ympärille, ja näkyville voi valita yksiväristä tai seepraraitaa. Ei tästä taida kuitenkaan sille työkaverille olla huiviksi, jolta langat sain... Vähän turhan boheemi, luulen. Mutta em. hakusanalla löytyy kuitenkin ystäväpiiristä just oikea kohde. ;)

    17. syyskuuta 2014

    Mustat simpukat

    Toinen kesällä neulomani simpukkahuivi on musta. Musta Glam Shell näyttää niin dramaattiselta valkoiseen verrattuna. :) Tällekin oli uusi koti tiedossa jo valmiiksi.

    Ettei huivi vaikuttaisi synkältä mustanansa, ripustelin reunaan pieniä lankarusetteja. Jätin ne kiristämättä ja päättelemättä, joten jos ne olisivat herättäneet kauhistusta, ne olisi ollut helppo nyppiä pois.

    Totesimme huivin saajan kanssa, että ruseteista roikkuvat langanpätkät näyttivät jotenkin kivoilta. Niiden seuraksi olisi voinut rakentaa oikein kunnon hapsut, ja kokonaisuudesta olisi tullut astetta boheemimpi.

    Mutta ehkä se olisi ollut epäkäytännöllinen ratkaisu: aina langanpätkä takin vetoketjun välissä ja näin. Niinpä päättelin langat, ja huivi sai sen myötä hiukan romanttisemman ilmeen.

    Lankana on tässäkin Vikingin Baby ull -merinovilla, jota meni hiukan yli 100 g. Puikot 6 mm.

    Ja kai tällainen täytyy tehdä vielä itsellekin. :) 100 grammaa painava huivi lämmintä merinovillaa, jossa on kokoa vaikka torkkupeitoksi, mutta jonka saa rullattua käsilaukunkin pohjalle... Must.

    14. syyskuuta 2014

    Pintaneuleita

    Syksy ja sukkia sen mukana. Suurijalkaisetkin ystävät tarvitsevat villasukkia, ja minä keksin kikkoja, joiden voimalla koko 46 tulisi neulottua valmiiksi asti. ;)

    Ihan yksinkertaisetkin pintaneuleet tuovat neulomiseen vähän vilskettä, ja ovat tästäkin syystä taas pop.

    Onnistuin näköjään ottamaan näistä harmaista harvinaisen epäedustavat kuvat, mutta oikeasti 1 nurja silmukka 5 oikean silmukan ja 5 kerroksen välein näyttää ihan kivalta täpläneuleelta. :)

    (Harmaista kyllä ehkä tulee vain kokoa 42; 46:ssa saatan turvautua raitaviihteeseen. Inarin kommentti edelliseen villasukkajuttuun kummittelee mielessä - mutta en ajattele lankojen päättelypuolta ihan vielä...)

    Pidän hurjan paljon myös helmineulepinnasta, jota on tulossa sinivoittoiseen kaulaliinaan.

    Sitten asiasta vielä pidemmälle kukkaruukkuun: Olen selvästikin aivan onneton haasteisiin vastaaja. :) Voisiko jonossa olevat vastattavat kuitata pohtimalla suhdetta esim. juuri pintaneuleisiin..? :D

    Suosikkini on varmaankin tuo iätön helmineule. Myös tähtineule on kaunis. Simppeleistä simppelin langankiertokuviokin on varmaan enemmän pintaneuletta kuin pitsiä, ja tuo neuleeseen eloa.

    Entä sinä - onko pintaneuleissa suosikkeja? Oletko löytänyt/keksinyt jotain uutta kivaa sillä saralla viime aikoina?

    6. syyskuuta 2014

    Pätkäsydämiä ja villasavottaa

    Jämälangoista tehtyjä ja langanpätkillä täytettyjä lankasydämiä on jo jonkin verran. Mitähän näistä sitten tekisi... Ovikranssiksi voisi tietenkin muotoilla. Tai liittää lahjapakettien koristeiksi.

    Pikkuhiljaa pitäisi varmaan jokin suunta näille keksiä. Eivät ne meinaan tähän lopu. :)

    Edellisen, ei ehkä niin täysin voittoisan värttinäkehruuyritykseni  jotenkin painuttua unohduksiin ilmoittauduin pari sunnuntaita kestävälle värttinäkehruukurssille. Hups.

    Otamme nyt todella selvää, miten lampaista tulee lankaa, sillä saimme ennakkotehtäväksi käsitellä kassillisen raakavillaa.

    Setvin ja pesen, minkä ehdin, ja sitten toivon kovasti, että villa kuivuu viikossa. Ehkä jotain mystistä on tapahtunut tässä yritysten välillä, ja värttinöin tällä kertaa jotakin, joka muistuttaa hieman enemmän lankaa... :)

    31. elokuuta 2014

    Kuinka kuralanka kesytetään

    Työkaveri oli joskus ostanut erän italialaista villalankaa, mutta sepä olikin ihan sutta ja sekundaa. Koska hän oli tullut säästäneeksi (vaan ei palauttaneeksi...) langat, hän toi koko kassillisen minulle vaikkapa askarteluproggiksiin käytettäväksi.

    Aloin keriä lankaa uudelleen, ja lanka on kyllä ihan kuraa - katkeillutta ja osin hiipunutta. Jokaisesta kerästä tuli 3-4 pikkukerää ja pari isompaa, kun poisti huonot kohdat. Toisaalta se osa, mikä ei ole rikkinäistä, on ihan priimaa.

    Sitten toinen työkaveri lähti muihin tehtäviin. Hän sai mm. neulelahjakortin, ja tilasi siitä huivin - juuri pätkälangan värisen, graffitinharmaan huivin.

    Tein Nurmilinnusta jo yhden, varsin räiskyvän version, mutta teki mieli kokeilla mallia myös yksivärisestä langasta. Tälle langalle ja myös aina oikeaan neuleeseen sopii mainiosti kerien yhdistäminen pujottelemalla neulalla langat yhteen, joten pääteltäviä langanpäitä ei jäänyt.

    Pienemmistä keristä teen raidallisen härpäkkeen, jossa useimmat raidat ovat niin leveitä kuin minikerällä sattuu olemaan lankaa. Nurmilinnun perusrakenne sopii tähän hyvin: epäsymmetriseen muotoon käy hyvin se, että raitojen leveys vaihtelee. En tee tähän pitsiraitoja, sillä raidat ja reikärivit ovat jo riittävä juju. Leveä yläosa on harmaata, joka rauhoittaa vähän raitojen vilinää.

    Jos kokonaisuudesta ei tule liian kummallinen, tämän huivin saa työkaveri, jota kuraerä lankaa harmittaa kuulemma vielä vuosienkin jälkeen. ;)

    28. elokuuta 2014

    Vakioneulontaa

    Tein muutaman parin tavallisia sukkia niitä kaipaaville ja toiveiden mukaan.

    Äidille perusharmaat, joissa viihdytin itseäni pari raidan ja helmijoustinneuleen avulla.

    Kummipoika saa perusperussaapassukat. Kun murukullan jalkaterän pituus on 30 cm, en kyllä ehkä itsekään valitsisi niihin ihan pienintä palmikkopiperrystä.... :)

    Kummipojan sukkien varsi alkaa muutamalla oikealla ja nurjalla kerroksella ennen joustinneuletta. Tätä mainostettiin erityisen joustavana sukansuuna, joten pistin testiin.

    En ole löytänyt paksuissa sukkalangoissa 7 veljestä kestävämpää, joten molemmat parit ovat sitä lajia. Olisivatpa nyppyyntymättä.

    Seuraavaksi on kyllä taas vuorossa yksi huivi. :)